Voiko Jordaniasta tulla demokraattinen valtio ilman vallankumousta?

Ulkomaat 21.1.2013 13:30
Kunigas Abdullah II:sen kuva tervehtii kulkijaa joka kadunkulmassa. Kuninkaalla on Jordaniassa edelleen absoluuttinen valta ja esimerkiksi kuninkaan arvosteleminen on laitonta. Kuvat Helena Hyvönen.

Sinun valintasi, julistaa valtavan kokoinen vaalimainos. ”Valta kansalle” on vaalikampanjoiden teema ympäri Jordaniaa – se on jopa valtion virallinen viesti.

Tammikuun 23. päivä Jordania äänestää parlamenttivaaleissa. Vaaleja varjostaa vahva epäusko poliittista järjestelmää kohtaan. Kuningas Abdullah II on hajottanut kaksi edellistä parlamenttia ja nyt maassa käydään kolmannet parlamenttivaalit kuuden vuoden sisällä. Pääministeri on vaihtunut viisi kertaa arabikevään alkamisen jälkeen.

Ei ole ihme, että jordanialaiset ovat kyllästyneet vaaleihin ja valittujen poliitikkojen kyvyttymyyten hoitaa tehtäviään. Mutta ovatko nämä vaalit erilaiset?

Jordaniassa ei ole aiemmin ollut rehellisiä vaaleja. Nyt vaalit organisoi ensimmäistä kertaa itsenäinen vaalikomissio. Komission tiedottaja Hussein Bani Hani kertoo, että tarve itsenäiselle järjestäjälle oli suuri.

”Vaaleissa on ollut helppo huijata. Aiemmin kuka tahansa on voinut äänestää missä tahansa äänestyspisteellä. Monet saattoivat siis äänestää useaan kertaan”, Bani Hani selittää.

Vaalivilppien takia parlamentti ei ole koskaan edustanut kansan todellista tahtoa. Edellisten vaalien jälkeen kansa raivostui tosissaan: mielenosoitukset valtasivat kadut ja kansa vaati oikeutta, kunnes kuningas hajotti parlamentin lokakuussa 2012.

”Ihmiset eivät usko Jordanian vaalijärjestelmään, enkä voi moittia heitä. Heille on vain valehdeltu aiemmin. Nyt meillä on konkreettisia muutoksia ja uusi laki, mutta emme voi muuta kuin yrittää vakuuttaa ihmisille, jotta he menisivät äänestämään. Jopa vaaleissa ehdolla olevat ihmiset soittelevat minulle ja kyselevät, ovatko vaalit varmasti rehelliset”, Bani Hani kertoo.

Jordaniassa on ollut yleistä ostaa ääniä tai väärentää äänestyslipukkeita.

Usein valituksi tuleminen on ollut riippuvaista siitä, mitä heimoa ehdokas edustaa, eikä suinkaan siitä, mitä poliittisia arvoja hän ajaa. Maassa ei ole vahvaa puoluejärjestelmää, joten useimmat ehdokkaat ovat itsenäisiä. Heistä monet ovat liikemiehiä.

Kuningas on puhunut julkisuudessa vahvan puoluejärjestelmän puolesta. Hän haluaa maahan oikeiston, keskustan ja vasemmiston länsimaiden tapaan. Kansa haluaa jotain järkeä koko touhuun.

Uuden vaalilain perusteella jokainen kansalainen voi käydä äänestämässä vain yhdessä paikassa. Äänestäjä saa mukaansa kaksi paperia: listan paikallisista ja kansallisista eli puolueiden ehdokkaista. Molempien listojen ehdokkaita voi äänestää, eli jokainen antaa kaksi eri ääntä.

Äänestäminen tapahtuu elektronisesti.

Bani Hanin mukaan itsenäinen vaalikomissio on tutkinut vaalijärjestelmiä eri maissa ja hoitaa nyt vaalit kansainvälisesti luetettavien mallien mukaan. Rehellisten vaalien järjestäminen otetaan vakavasti.

”Tarvitsemme Jordaniaan uuden aikakauden, joka ei perustu hyviin sanoihin vaan hyviin tekoihin.”

Uusi vaalilaki oli pettymys

Kaikki Jordaniassa eivät ole tyytyväisiä maan uudistuksiin. Oppositiota edustava Muslimiveljeskunta on arabikevään alkamisesta asti vaatinut kuninkaan vallan rajoittamista. Uusi vaalilaki oli pettymys kahden äänen säännön vuoksi. Monet odottivat, että uudistuksen myötä jokaisella äänestäjällä on tasan yksi ääni ja sen voi käyttää valtakunnallisen ehdokkaan puolesta.

Jordanian parlamenttiin valitaan 130 edustajaa, joista 27 on valtakunnallisia, poliittisten puolueiden edustajia ja loput oman lähialueensa itsenäisiä edustajia. Monen mielestä nykyinen järjestelmä ei voi tuottaa parlamenttia, joka todellisuudessa edustaisi Jordanian kansaa. Moni jordanialainen haluaisi kaikkien ehdokkaiden olevan valtakunnallisia.

Tyytymättömyytensä vuoksi Muslimiveljeskunta, jolla on noin 30 prosentin kannatus Jordaniassa, ilmoitti boikotoivansa vaaleja.

”Joka kerta ennen vaaleja kuningas lupaa, että nämä ovat rehelliset vaalit. Joka kerta hän vannottaa parlamenttia tekemään uudistuksia. Silti vaalit ovat vilpilliset eikä uudistuksia tule. Tilanne Jordaniassa on vain pahentunut”, sanoo Jafar Al-Horani Muslimiveljeskunnasta.

Hän istuu pienessä toimistossaan hieman rähjäisessä kerrostalossa. Al-Horani asuu köyhällä alueella ja sanoo tietävänsä, mitä jordanialaiset tarvitsevat. Hän näkee heidän ongelmiaan joka päivä. Hän puhuu ihmisille, kuuntelee ja ymmärtää. Sitä kuningas ei kuulemma tee.

Kuningas kuuntelee vain muutamaa lähintä neuvonantajaansa. He valehtelevat kuninkaalle. Eivät kerro maan todellista tilaa, Al-Horani tuhahtaa. Vaalit tulevat olemaan täysi katastrofi.

”Eivät nämä vaalit ole yhtään erilaiset. Väitetään, että vaaleja organisoi itsenäinen komissio. Tämä on vale, sillä komission takana on sisäministeriö, kuten aina ennenkin. Parlamentti ei tule kestämään kolmea kuukautta.”

Al-Horanin katse tiukkenee.

”Mutta muutos tulee. Ihmiset eivät aio sietää tätä enää. Vallankumous tulee Jordaniaan ja Muslimiveljeskunta nousee kansan mukana vaatimaan todellista muutosta. Mutta vallankumouksesta ei tule samanlainen kuin Syyriassa: me emme halua verenvuodatusta.”

Muslimiveljeskunta ei aio vaatia kuninkaan syrjäyttämistä. Abdullah II saa heidän puolestaan jatkaa hallitsijana, mutta kuninkaan valtaa on rajoitettava. Nykyään kuningas nimittää pääministerin, joka kuninkaan suostumuksella kokoaa hallituksen. Kuningas voi myös erottaa pääministerin ja hajottaa parlamentin milloin haluaa.

Islamistit haluavat, että pääministeri, hallitus ja parlamentti valitaan vaaleilla. Kansa valitsee ja silloin vain kansa voi myös erottaa.

”Kaksi vuotta”, Al-Horani kuiskaa. ”Kaksi vuotta, ja muutos on tullut koko tälle alueelle, ei pelkästään Jordaniaan.”

Se kuulostaa lupaukselta.

”Me haluamme oikeutemme”

Kun aurinko laskee horisontin taa, väkijoukko Ammanin kaduilla lisääntyy. Liikenneruuhkaisesta kaupungista tulee illanviettopaikka.

Vaalimainokset tuijottavat kulkijoita joka kadunkulmassa. ”Me haluamme oikeutemme”, osa niistä julistaa.
Mitä nämä oikeudet ovat, ei kukaan kerro. Edes ehdokas itse.

Jordanian kansan pitäisi äänestää vaaleissa, vaikka suurimmalla osalla ehdokkaista ei ole mitään selkeää ohjelmaa. Mitä asioita he ajavat? Omia etuja, sanoo moni.

Politiikantutkija Fahed Al-Kheetan väittää, että tulevat vaalit ovat ehkä Jordanian historian tärkeimmät ja kriittisimmät.

”Nämä vaalit määrittävät Jordanian tulevaisuuden. Vaaliuudistus on askel oikeaan suuntaan, mutta vielä on paljon ongelmia. Ihmiset eivät luota valtioon, vaalijärjestelmään tai vallanpitäjiin yleensä. Muslimiveljeskunnan boikotti herättää kysymyksiä, voiko valittu parlamentti edustaa kansan tahtoa.”

Muslimiveljeskunta on ollut pitkään virallinen puolue ja aktiivinen toimija Jordanian politiikassa. Se on ollut oppositiossa, mutta mukana päätöksenteossa. Al-Kheetan toteaa, että arabimaiden vallankumousten myötä tilanne on muuttunut. Muslimiveljeskunta ei enää halua vain olla mukana päätöksenteossa, vaan se haluaa johtaa sitä.

”Tilanne Jordaniassa ei ole sama kuin esimerkiksi Egyptissä. Täällä Muslimiveljeskuntaa ei ole sorrettu, vaan se on laillinen puolue.

Muslimiveljeskunnan menestys Egyptin vaaleissa on kuitenkin muuttanut islamistien asennetta.”

Syyrian tilanne on kriittinen Jordanian kannalta. Levottomuudet Syyriassa vahvistavat Jordanian nykyisen hallituksen asemaa, sillä jordanialaiset eivät halua väkivaltaa ja epävarmuutta pitkään rauhassa eläneeseen maahan.

Muslimiveljeskunta sen sijaan uskoi kapinallisten nopeaan voittoon ja Syyrian hallituksen kaatumiseen. Jos islamistit olisivat päässeet valtaan Syyriassa, se olisi lisännyt islamistien valtaa ja kannatusta myös Jordaniassa.

Arabikevät on säikäyttänyt jordanialaiset. Monet haluavat antaa tukensa valtiolle, koska eivät halua nähdä levottomuuksia. Mutta oppositio, etenkin islamistit, ovat nähneet tilaisuutensa tulleen.

Muslimiveljeskunnassa tärkeät asiat puhutaan suljettujen ovien takana. Virallisesti he eivät kannata kansannousua, tai ainakaan tunnusta aloittavansa sitä. Mutta sen tapahtuessa Muslimiveljeskunta olisi valmiina ottamaan ohjat käsiinsä.

Al-Kheetan ei kuitenkaan usko, että tilanne Jordaniassa voisi muuttua väkivaltaiseksi.

”Arabimaiden vallankumouksissa on ollut kyse siitä, että hallitukset ovat sortaneet kansaa. Jordaniassa ei ole sellaista tilannetta. Täällä oppositio haluaa kuninkaan vallan kaventamista ja parempaa vaaliuudistusta, mutta kansa haluaa töitä ja mahdollisuutta normaaliin elämään. Jordanialaisia huolettaa talous, ei politiikka.”

Rakastettu kuningas

Kuningas Abdullah II on rakastettu ja arvostettu hallitsija. Tavalliset kansalaiset kritisoivat poliitikkoja ja virkamiehiä, mutta eivät koskaan kuningasta.

Eikä kuningasta pääse pakoon missään. Minnekään ei voi kääntyä näkemättä Abdullah II:sen viisaita kasvoja. Abdullah sotilaspuvussa, Abdullah beduiinipuvussa, Abdullah puku päällä. Hän on ikoni.

”Kuningas on hyvä mies. Me kaikki rakastamme häntä”, sanoo palestiinalaissyntyinen Abdullah Halim.

”Jordania on hyvä ja rauhallinen maa, emme halua tänne levottomuuksia kuten Syyriassa on. Olen alun perin Palestiinasta, mutta nyt olen jordanialainen. Aion ehdottomasti mennä äänestämään tulevissa vaaleissa. Jordaniassa on hyvä asua.”

Kuningasta on oikeastaan aika vaikea kritisoida, sillä se on vastoin lakia. Virallisesti Jordania on perustuslaillinen monarkia. Käytännössä se tarkoittaa, että maassa on absoluuttinen monarkia. Kuninkaan asema ja päätökset ovat absoluuttisia.

Siitä huolimatta jordanialaisten kunnioitus kuningastaan kohtaan on suurimmaksi osaksi aitoa ja ansaittua.

Abdullah II nousi valtaan vuonna 1999 hänen isänsä kuningas Husseinin kuoltua ja alkoi tiukalla kädellä uudistaa ja demokratisoida maata.
Kuningas on tehnyt merkittäviä uudistuksia koulutuksen, terveydenhuollon ja talouden kehittämiseksi. Hän on uudistanut monia vanhoja lakeja, joista ihmisoikeuksien kannalta merkittävin on niin sanottujen kunniamurhien kriminalisoiminen. Kunniamurhia tapahtuu edelleen, mutta nyt niistä saa rangaistukseksi jopa 15 vuotta vankeutta. Aiemmin saattoi selvitä sakoilla.

Julkisuudessa kuningas on vakuuttanut taistelevansa korruptiota vastaan tosissaan. Ensimmäistä kertaa Jordanian historiassa kuningassuvun jäsen asetettiin syytteeseen, kun kuninkaan tädin aviomies jäi kiinni satojen miljoonien eurojen kavaltamisesta.

Korruption voittamisen kannalta on tärkeää, että kuningas asettaa kriittiseen tarkasteluun myös kuninkaallisen perheen jäsenet. Lain mukaan ketään kuningassuvun jäsentä ei saa arvostella.

Opposition riveistä nousee ääniä, joiden mukaan kuningas itse on korruptoitunut. Mitään todisteita ei tosin ole esitetty. Eikä syytteitäkään voi sanoa julkisesti, sehän olisi vastoin lakia.

Abdullah II:lla on hyvät suhteet naapurimaihin ja länsivaltoihin. Presidentti Bill Clintonin tuella Jordania hyväksyttiin WTO:n jäseneksi . Myöhemmin Jordaniasta tuli ensimmäinen arabivaltio, jonka kanssa Yhdysvallat allekirjoitti vapaakauppasopimuksen.

Kuningas on saanut houkuteltua maahan paljon ulkomaisia sijoittajia. Taloudellisten uudistusten myötä Jordanian bruttokansantuote lähti 2000-luvulla vahvaan nousuun. Maailman talouskriisi katkaisi kuitenkin kasvun.

Heimot ja yhteiskunta

Luolassa syntynyt ja kasvanut beduiini Emid on elänyt koko elämänsä autiomaassa. Bediiniheimoilla on Jordaniassa merkittävä asema yhteiskunnassa.

Jordania on nopeasti urbanisoituva maa, jonka nuori sukupolvi on parantuneen koulutuksen ansiosta entistä tietoisempi ympäröivästä maailmasta ja sisäpoliittisista asioista.

Mutta Jordaniassa elää edelleen eri beduiiniheimoja, jotka eivät suuremmin välitä politiikasta. Heimojen aseman ja kulttuurin vaikutus Jordanian yhteiskuntaan on merkittävä. Poliittista tilannetta ei voi arvioida ymmärtämättä sitä. Ammanin ulkopuolella heimot määräävät, mitä tapahtuu.

Opposition mielestä kuninkaan pitäisi istua alas nimenomaan heimojen päämiesten kanssa – vain silloin voidaan saada pysyviä uudistuksia aikaan.

Istuakseen alas heidän kanssaan on matkattava autiomaahan. Keltaoranssin hiekan ja jyhkeiden kallioiden luo. Aavikolle, sen laitamille ja pieniin kyliin. Tai vaikkapa Petraan.

Nykyään Petran alueen luolissa asuu enää noin 25 perhettä. Suurin osa beduiineista on muuttanut taloihin Petran arkealogisen kaupungin läheisyyteen.

26-vuotias Emid on syntynyt ja kasvanut luolissa ja hän rakastaa ympärillä avartuvaa autiomaata.

”En pidä kaupungeista, ne ovat liian äänekkäitä ja kiireisiä. Petrassa on mahtava olla. Elämä autiomaassa on yksinkertaista”, Emid kertoo ja esittelee kallion huipulta aukeavaa näkymää. Kuka ei rakastaisi tätä maisemaa?

Petran beduiiniperheet työskentelevät turismin parissa. He tarjoavat vierailijoille esimerkiksi kameli- ja aasikyytejä. Usein tehdään jopa viikon matkoja autiomaan halki kamelikyydillä. Beduiinilapset puhuvat englantia jo noin 6-vuotiaasta, jotta voivat kaupitella turisteille matkamuistoja.

”Tämä on hyvä työ. Perheelläni on kaksi kamelia turistityötä varten. On hienoa tavata ihmisiä eri maista. Kun pitää mielen avoimena, voi nähdä uskomattomia asioita.”

Politiikasta Emid ei välitä.

Eikä välitä palestiinalaissyntyinen mattokauppias Jawdi. Jawdi on asunut Jordaniassa jo melkein 50 vuotta. Hän kehuu kuningasta ja valtiota eikä halua Jordaniaan levottomuuksia.

”Me kaikki rakastamme kuningas Abdullahia”, hän sanoo ja osoittaa kauppansa seinällä olevaa kuninkaan kuvaa.

Jordanian 6,5 miljoonasta asukkaasta noin kaksi miljoona on palestiinalaispakolaisia. Useille heistä on myönnetty Jordanian kansalaisuus. Lisäksi maassa on yli 100 000 syyrialaista ja 30 000 irakilaista pakolaista.

Pakolaiset ovat tyytyväisiä Jordanian kuninkaaseen ja valtioon, sillä heitä kohdellaan hyvin. He eivät helposti kritisoi valtaapitäviä tai vaadi uudistuksia. Monet syntyperäiset jordanialaiset haluavat kuitenkin muutosta. He ovat kyllästyneet korruptioon ja väärennettyihin vaaleihin.

Koska Jordaniaan tyytyväisten pakolaisten joukko on niin suuri, se vaikeuttaa muutosta haluavien vaatimusten painoarvoa, sanoo valtion organisaatiossa työskentelevä henkilö.

”He eivät näe tarvetta muutokseen. Mutta me olemme kyllästyneitä korruptioon. Jordania on vuosia saanut avustuksia muilta valtioilta. Mutta minne nämä rahat menevät? Kaikki tietävät, että rahat menevät virkamiesten ja poliitikkojen taskuihin.”

Tulevaisuuden vaalit

Tuleviin vaaleihin kohdistuu valtavat paineet. 23. tammikuuta määritellään Jordanian tulevaisuus. Ottaako maa askeleen kohti demokratiaa vai nouseeko Jordaniassa islamistien vetämänä vallankumousliike?

Jordan Timesin politiikantoimittaja Hani Hazaimeh tunnustaa olevansa skeptinen, mutta sanoo, että nyt on otettu askel oikeaan suuntaan. Jordania on edistynyt poliittisissa uudistuksissaan.

”Emme ehkä ole vastanneet islamistien vaatimuksiin kuninkaan vallan kaventamisesta, mutta olemme tehneet muita konkreettisia muutoksia. Uskon, että jos poliittisista päättäjistä löytyy tahtoa, he voivat jatkaa uudistuksia vaalien jälkeen. Mutta se riippuu siitä millainen uudesta parlamentista tulee. Olisivatko he valmiit muuttamaan sitä vaalilakia, jonka perusteella heidät itse on valittu? Tuskin.”

Hazaimeh kuvailee tilannetta sumuiseksi. Ei ole ollenkaan selvää, mitä tulee tapahtumaan. Ihmiset ovat turhautuneita eivätkä välttämättä halua äänestää. Muslimiveljeskunnan boikottia Hazaimeh pitää huonona valintana.

”Ei uudistuksia voi tehdä niin, että käännytään kerralla 180 astetta ympäri. Siksi Muslimiveljeskunnan kannattaisi olla mukana vaaleissa. He voisivat tehdä hyvää työtä parlamentissa ja seuraavissa vaaleissa nostaa kannatustaan.”

Myös kuningas on julkisuudessa vedonnut islamisteihin, että he asettuisivat ehdolle vaaleissa ja yrittäisivät muuttaa järjestelmää sisältä käsin. Mutta Muslimiveljeskunta laskee sen varaan, että uusi parlamentti hajoaa ja silloin heidän kannatuksensa kasvaa. Boikotoiminen on lopulta tehokkaampi tapa saada valtaa. Päätöksenteossa mukana oleminen ei enää riitä – on saatava johtaa.

Hazaimehin mukaan Muslimiveljeskunnan taktiikka on toistaiseksi epäonnistunut.

”Kun he ilmoittivat boikotoivansa vaaleja, he uskoivat, että vaalit perutaan. Kuningas sanoi selkeästi, että vaalit pidetään vaikka islamistit eivät olisikaan mukana. Sen jälkeen he sanoivat, että kukaan ei tule äänestämään eikä tulos edusta kansaa. Tuoreimpien gallupeiden mukaan 68 prosenttia äänioikeutetuista aikoo äänestää, joten he olivat väärässä siinäkin.”

2,2 miljoonaa kansalaista on jo rekisteröitynyt vaaleja varten. Kuinka moni äänestäjistä todella ilmaantuu paikalle, selviää vasta vaalipäivänä. Mutta vaikka suurin osa ihmisistä saapuisikin äänestämään, on tuloksesta vaikea saada parempaa kuin edellisellä kerralla. Ehdokkaista 85 prosenttia tulee nimittäin suoraan edellisestä, hajotetusta parlamentista.

On todennäköistä, että vaalien jälkeen Muslimiveljeskunta nousee kaduille ja yllyttää mielenosoituksiin.

”Kukaan ei tiedä, miten näissä vaaleissa käy. Voi myös olla, että tulokset nähtyään kuningas määrää uudet vaalit heti perään eikä parlamenttia edes muodosteta. Kuninkaalla on kova tahto toteuttaa demokraattiset vaalit ja muodostaa parlamentti, joka edustaa kansaa”, Hazaimeh sanoo.

Mutta sanoja kansa ei enää kuuntele. Nyt tarvitaan tekoja.