Venäjä varautuu Suomen Nato-jäsenyyteen

Teppo Tiilikainen
Ulkomaat 19.7.2009 12:00

Kremlissä uskotaan, että Suomi liittyy Natoon muutaman vuoden kuluessa, väittävät Venäjän-tutkijat Esa Seppänen ja Ilmari Susiluoto.

Esa Seppänen (vas.) ja Ilmari SuosiluotoEsa Seppänen ja Ilmari Susiluoto seuraavat tarkasti Venäjällä käytävää turvallisuuspoliittista keskustelua. Kuva Markus Pentikäinen

Pitkän linjan Venäjän-tuntijat Ilmari Susiluoto ja Esa Seppänen haluavat syventää Suomessa käytävää Nato-keskustelua. He ovat selvittäneet venäläisten näkemyksiä Naton laajentumisesta ja tulleet siihen tulokseen, että Venäjä uskoo Suomen liittyvän puolustusliiton jäseneksi kolmen neljän vuoden kuluessa.

”Venäjä on huolestunut Suomen Nato-optiosta. Se ei jää passiiviseksi, jos Suomi liittyy jäseneksi”, Seppänen sanoo.

Susiluoto ja Seppänen ovat laatineet venäläisten näkemyksistä muistion ja lähettäneet sen ulko- ja puolustusministeriöön sekä presidentin kansliaan. Paperi ei ole herättänyt sen suurempaa keskustelua, mistä miehet ovat selvästi ihmeissään.

”Halusimme informoida Suomen poliittista johtoa siitä, että Venäjältä on tullut tällainen signaali, joka on syytä ottaa vakavasti”, Susiluoto sanoo.

Susiluoto on ulkoministeriön erikoistutkija. Hänet tunnetaan räväköistä mielipiteistään varsinkin Karjala-kysymyksessä – ulkoministeriö hermostui takavuosina hänen puheistaan niin paljon, että hänen työhuoneensa siirrettiin Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituuttiin.

Seppänen on everstiluutnantti evp. Hän toimi 1960-1970 -lukujen vaihteessa presidentti Urho Kekkosen adjutanttina ja väitteli pari vuotta sitten valtiotieteen tohtoriksi presidentti Urho Kekkosen ja neuvostojohtajien välisistä suhteista. Hän julkaisi tänä vuonna Kekkosen perintöä käsittelevän kirjan UKK:n syvä jälki.

Miehet ovat tehneet aikaisemminkin yhteistyötä – Susiluoto oli toisena vastaväittäjänä Seppäsen väitöstilaisuudessa.

Derjabinin varoitukset

Susiluodon ja Seppäsen arviot perustuvat pitkälti Juri Derjabinin viime marraskuussa toimittamaan kirjaan Severnaja Evropa – region novogo razvitija (Pohjois-Eurooppa – uuden kehityksen alue). Se osoittaa heidän mukaansa, että Venäjä tuntee erittäin suurta epäluuloa Naton pyrkimyksiä kohtaan.

Derjabin on tunnettu Suomen-asiantuntija ja entinen Suomen-suurlähettiläs. Hän kommentoi aikoinaan Suomen politiikkaa nimimerkillä ”Juri Komissarov” ja opetti samalla suomalaisille poliittisia realiteetteja.

Nykyisin Derjabin johtaa Venäjän tiedeakatemian Eurooppa-instituutin Pohjois-Euroopan keskusta. Hän on edelleen vaikutusvaltainen mielipidevaikuttaja Venäjällä. Seppänen uskoo, että hänen ajatuksillaan on Kremlin siunaus.

”Turvallisuuspolitiikkaa johdetaan Venäjällä edelleen erittäin keskitetysti”, hän huomauttaa.

Susiluoto korostaa, että Venäjältä on tullut muitakin saman suuntaisia viestejä. Puolustusministeri Anatoli Serdjukov ehdotti talvella Suomen puolustusvoimille yhteisiä harjoituksia rauhanturvaamisessa ja terrorismin torjunnassa. Hänen mukaansa Venäjä olisi valmis modernisoimaan Suomen puolustusvoimien käytössä olevaa venäläistä aseistusta ja kalustoa.

Muutama kuukausi sen jälkeen duuman ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Juli Kvitsinski varoitti Suomea mahdollisesta Nato-jäsenyydestä. Hänen mukaansa se johtaisi väistämättä sotilaallisiin, poliittisiin ja taloudellisiin vastatoimiin.

”Natoa kaupitellaan Suomessa yleisenä globaalina rauhanturvaajana. Venäläiset näkevät sen kuitenkin alueellisena uhkatekijänä, joka kohdistuu nimenomaan heihin”, Susiluoto sanoo.

Hänen mukaansa Venäjä pelkää, että Naton jäsenyys toisi Suomen alueelle Naton sotilaallisia rakenteita.

”Venäläiset eivät pelkää Suomea, vaan Yhdysvaltain ohjustorjuntajärjestelmää, jota suunnitellaan Puolaan. He kuvittelevat, että se on suunnattu heitä vastaan. He eivät usko amerikkalaisten selityksiä, että se on suunnattu Irania vastaan.”

Susiluoto muistuttaa, että amerikkalaiset ohjukset yltäisivät Puolasta helposti alueelle, jonne on sijoitettu puolet Venäjän strategisista ohjuksista. Amerikkalaisohjusten lentorata kulkisi Pohjolan yli. Se järkyttäisi venäläisten mielestä alueen strategista tasapainoa.

Pehmeä tai kova vastaus

Seppäsen mukaan venäläiset näyttävät uskovan, että Ruotsi liittyy Natoon samoihin aikoihin Suomen kanssa. Venäjälle riittää näytöksi se, että Ruotsi supistaa omat puolustusvoimansa minimiin.

Naton laajentuminen Pohjolassa romuttaisi venäläisten silmissä koko alueen sotilaspoliittisen vakauden. Itämerestä tulisi ”Naton meri” – Suomenlahden pohjukkaa ja Kaliningradia lukuun ottamatta.

Derjabin sanoo kirjassaan suoraan, ettei Venäjä voi jäädä passiiviseksi, ”jos Nato lähestyy tiiviisti Venäjän luoteisrajoja”. Hän esittelee samalla sekä yhteistyöhön perustuvia pehmeitä että kovia sotilaallisia tapoja, joilla Venäjä voi reagoida tilanteeseen.

”Derjabin ehdottaa, että Venäjä ja Nato perustaisivat yhteisen ilmavalvontakeskuksen joko Gotlantiin tai Ahvenanmaalle. Sen tehtävänä olisi valvoa Venäjän sekä Baltian, Pohjoismaiden ja mahdollisesti myös Puolan ilmatilaa”, Seppänen sanoo.

Myös presidentti Dmitri Medvedevin puheet Euroopan uudesta turvallisuusarkkitehtuurista voi lukea pehmeisiin vastatoimiin. Medvedev on kuitenkin pysynyt toistaiseksi niin yleisellä tasolla, ettei Seppäselle ja Susiluodolle ole oikein selvinnyt, mihin hän pyrkii.

Mutta tarjolla on myös kovia vaihtoehtoja. Derjabinin mukaan Venäjä on valmis nostamaan Leningradin sotilaspiirin vahvuuden takaisin vuotta 1997 edeltäneelle tasolle. Se tarkoittaa, että joukkojen määrää nostettaisiin 70 prosenttia nykyisestä 28 000 miehestä.

Venäjä on myös valmis lisäämään sotaharjoituksia Luoteis-Venäjällä ja vahvistamaan Kaliningradia sotilaallisesti.
Susiluodon mukaan Venäjä varustautuu jo nyt tulevaan vahvistamalla merivoimiaan. Se rakentaa uusia Lada-luokan sukellusveneitä sekä maihinnousualuksia.

Susiluoto ja Seppänen korostavat, ettei heidän tarkoituksenaan on ole vaikuttaa suomalaisten käsityksiin Natosta, vaan kertoa, mitä Venäjällä ajatellaan Suomen mahdollisesta jäsenyydestä.

He uskovat, että Derjabinin, Serdjukovin ja Kvitsinskin näkemykset heijastelevat Kremlin käsityksiä. Ne ovat varsin maltillisia, jos niitä vertaa esimerkiksi nationalistien äänitorveen Aleksandr Duginiin, joka haluaisi liittoutua Iranin kanssa Yhdysvaltoja vastaan.

”Ei venäläisten mielipiteistä tarvitse pelästyä, mutta ne on hyvä ottaa huomioon. Venäläiset ovat nyt ilmoittaneet selvästi, että he haluavat tietää missä mennään”, Susiluoto sanoo.

Keskustelu

Herroja Seppänen ja Susiluoto kannattaisi kuunnella ainakin yhtä herkällä korvalla kuin nuoria herroja ministereitä, jotka kaiken aikaa pukkaavat Suomen portteja auki Naton täysjäsenyydelle. Nykyisin ollaan niin natolaisia, että ollaan kuin ei oltaisikaan. Ainakin Afganistanissa ja Pakistanissa toimivien äärimuslimien silmissä Suomi on jo täysin Naton kelkassa. Venäjällä on onneksi asiasta tarkempi käsitys. Päätöksiä Natosta ja puolustuksesta yleensä pitäisi tehdä yhdessä Ruotsin kanssa. Nato (Obama) voisi hyvin luopua ohjuskilvestään, tekninen kehityskin tekee sellaiset tarpeettomiksi. Iranin ja muiden ehkä vaarallisten maiden aikeita voisi tarkkailla hyvin yhdessä veli venäläisen kanssa. En usko, että kukaan Natossa miettii vakavissaan sotaa Venäjää vastaan, ei millään aikajänteellä. Miksi sitten edes härnättäisiin Venäjää, se pitää tietenkin kiinni suurvallan asemastaan ja ns. etupiireistään.

Adolf Ehrnroothin laskuopin mukaan yksi suomalainen vastaa 10 venäläistä, joten Suomi vastaa 50 miljoonan kansakuntaa. Se tekee varutumisen ymmärrettäväksi.

Seppäsen & Susiluodon puheenvuoroon voi vastata kahdella huomautuksella: Jos Suomelle halutaan puolustusta, sen tulee olla uskottava. Yksin se ei sitä ole, tai on sitä nykytekniikan maailmassa vielä vähemmän kuin ennen. Tiedon saanti vaatii USA:n ja Naton satelliitteja, muuta tiedustelua. Materiaalin varmistaminen vaatii Naton jäsenyyttä. Miten ammattiupseeri Seppänen kuvittelee maan puolustuksen toimivan ilman noita tekijöitä? Puolustus on resurssikysymys.

Venäjän omat strategit, kuten S & S, voisivat lisäksi nähdä senkin tulevaisuuden, että naapuri liittyy Natoon tai tekee sen kanssa merkittävän sotilassopimuksen. Jos Suomi itse – Ruotsin kanssa – tehostaa uskottavuuttaan sitä ennen, ei sen tarvitse lisätä välitöntä uhkaa Venäjää vastaan. Naton jäsenyys on niille vakuutus, ei hyökkäysuunnitelma. Käytännön seurauksista voi tosiaan neuvotella juuri Venäjän kanssa, mieluimmin Nato/USA:n tasolla. Eikö näin päästä itse ongelmaan?

RT-uutiskanavaa seuraaville tässä raportissa ei ole mitään uutta. USA ottaisi mielellään Suomen etulinjan valtioksi Venäjän saartorenkaaseen Georgian ja Ukrainan ohella. Sen jälkeen Krimin alueesta saadaan kriisi aikaan million vain halutaan.

Kulissien takana Suomi on ollut USA:n johtamassa koalitiossa jo Lipposen ajoista lähtien. Tämä tuli erittäin selväksi myös viime vuonna Georgian konfliktin aikana. Suomi ei voi enää pelata kaksilla korteilla, mutta kansalle tätä ei haluta kertoa.

Niin siitä Nato:sta
Nato-ilusta

Nato-mörkö pelottaa monia poliitikkoja varsinkin vaalien alla.
Miksikähän ?
Ja mikä se Nato oikein on, tällä hetkellä, tulevaisuudessa ?
Joku sotilasliitto, kuulemma, alkuaan. Sillä oli silloin aikoinaan eräänlainen kollegakin, Varsovan liitto.
Tuo Varsovan liitto sitten otti ja hajosi.
Mitenkähän kauan se tuo Nato pysyy koossa ?
Ja mitä se oikein nyt tekee ?
Ja kuka siinä on se pomo, joka määrää, mitä se tekee ?
Taitaa paljolti olla yksi isäntävaltio, joka toisasiassa, paperipupusta huolimatta, sanelee, mitä porukka tekee ja jos porukka ei suostu hommaan, niin isäntä tekee sitten itse, mitä hyväksi näkee, meni sitten syteen tai saveen.
Ketäs siinä muuten nykyään on mukana ?
Ne vanhat entiset ja sitten kokomoinen porukka uusia.
Nuo vanhat ovat mukana entisellä vauhdillaan mutta mitäs varten ne nämä uudet on siihen liittyneet ? Varsinkin kun ovat osin entisiä Varsovan liittolaisia tai sen suurimman jäsenen aiempia ”pakko-osia.”
Taitaa uusilla olla pelko pontimena. Entisen isännän pelko.
No entäs sitten Suomi –pojat ?
Se vanha mörkö taitaa pelottaa edelleen. Sitä pelkoa vain näyttää olevan pariakin lajia.
Toiset pelkää mörköä ja olettavat, että Nato- porukka tulee apuun, jos mörkö alkaa möyrimään, sepähän tämä Venäjän karhu.
Toiset pelkää kans mörköä, mutta ehkä vielä enemmän. Eivät uskalla hiiskahtaa Natoon menosta kuin hys hys.

Niin tarteiskos tehdä jotakin ? Ja jos niin mitä ?
Mitkäs on vaihtoehdot ?
Kyllä ja ei.

Kuinkas käy jos sanoo kyllä ?
Alkaako kauppasuhteet ym. kangertaa ?
Tuleeko Nato tosi tiukan paikan tullen apuun ?
Täällä ei ole öljyä, maakaasua, eikä mainittavasti metallejakaan, joita Naton todellinen käskijä USA tulisi suojaamaan. Onneksi. Sotilaallisesti tämä on sivustasuunta ja ”tulpattavissa” tarvittaessa kätevimmin muutamalla pikku A-pommilla eräiksi vuosituhansiksi.

Jos sanoo ei.
Tuleeko mörkö päälle ?
Totaalinen sota toisi korkeintaan vastaavan A-pommituksen kuin Nato-tapauksessakin.
Aseellisen rosvojoukon, vastaavan varalta tarvitaan kohtuullinen kotimainen asevoima.
Sissisotaa nykyinen ”keskuslämmityssukupolvi” tuskin kestäisi.
Vihollinen voisi sitä paitsi tehdä muutaman Lidicen kylän tempun kuten Saksa aikanaan Tsekkoslovakiassa.
Siihen loppuisi siviilien sieto sissejä kohtaan, kun vihollinen jyräisi kostona jonkun kaupungin asukkaineen maan tasalle.
Lähi-Idän ja vastaavat olosuhteet on aivan erilaiset ja kansan kestokyky kehitysmaaolosuhteissa kokonaan toista luokkaa. Taitaapa islamkin tukea itsemurhaiskuja eri tavalla kuin luterilaisuus.
Uskon soturi pääsee suoraan taivaaseen kun kuolee sodassa.
Luterilainen voi joutua vaikka helvettiin, jos on töppäillyt maan päällä eläessään.

Että mikä on lopputulos ?

Kohtuullinen omatoiminen varustautuminen aseellista rosvojoukkoa vastaan.
Talous –ja muiden suhteiden ja olojen kehittäminen rauhan aikana myönteiseen suuntaan.

Tai jos Venäjäkin liittyy Natoon, niin sitten sekaan jonon jatkoksi !

Miten se muuten Jyrki -poika pelkäsi Russiania Washingtonin puheessaan ja minkähän takia ?
Oliko poliitikolla omia taka-ajatuksia ja jos niin mitä ?

Ilmo Saarriksen alkukysymykseen: Nato seurasi aikoinaan kahta kehitystä: Prahassa oli kommunistinen kaappaus helmikuussa 1948. Hallituksen ainoa ei-kommari Jan Masaryk itsemurhattiin. Euroopan viisi maata solmi ns. Brysselin sopimuksen. Sitä seurasi Berliinin saarto kesäkuusta 1948 elokuuuhun 1949, minkä puolivälin maissa Nato korvasi Brysselin sopimuksen. Varsovan liitto tuli mukaan vasta 1955, ennen Unkarin kansannousua, NL:n miehitysvyöhykkeellä Saksassa tapahtuneen jälkeen. Toinen tekijä oli NL:n nousu toiseksi ydinasevallaksi 1949. NL meni konkkaan maailmanvallankumouksensa kanssa. Muuten pommisyyt ovat yhä samat: Eurooppa ei pysty vastaamaan Venäjän resursseihin alalla. Siinä motiivi liitolle.

Tutustukaapa eraan suuren paivalehden ns. keskustelupalstaa. Siella eras nimimerkki OMA (Ordinary Masters of Arts) kylla mielellaan kertoo teille etta liittyminen NATOon ratkaisee kaikki ongelmat mita Suomessa on. Jopa tissukoiden suurennusleikkaukset Virossa tulevat tarpeettomiksi. NATO takaa ihan sopivat vauvanruokapaketit kaikille naisille.
Hanen teemansa ovat:

-NATO on kaikkien demokraattisten eurooppalaisten valtioiden puolustusliitto.

Parhaina esimerkkeina NATO-valtioista han muistaa aina mainita sellaiset eurooppalaiset valtiot kuten USA ja Turkki. Demokratia on aina ollut NATOn eras peruspilari. Kenraali Franco (Esp), Kreikan everstit ja Portugalin reippaat pojat ovat parhaita esimerkkeja.
Vain sellaiset eurooppalaiset diktatuurit kuten Sveitsi, Ruotsi ja Suomen Kansandemokraattinen Tasavalta ovat NATOn ulkopuolella. Samaan synkeaan poppooseen kuuluvat myos Itavalta ja Irlanti. HYI!

-NATO vain puolustaa jasenmaidensa koskemattomuutta (Until the end of Maailman Tappi)

Talla hetkella on ihan pikkuisen kiiretta. Pitaa taata jasenmaiden koskemattomuutta Afganistanissa.
Kun ei kehdata sanoa etta NATO on homman takana, on annettu hommalle nimeksi ISAF (Ihan Saakuristi Annetaan Fasaadiin). Seuraavaksi mennaan puolustamaan jasenmaiden koskemattomuutta Kiinaan, mikali uiguurialueelta loydetaan edes hiukan oljya tai muuta energiaa.
Koskemattomuutta puolustettiin leipomalla Serbiaa al dente. Kaikki ne silloin viela itsenaisyytta vailla olevat alueethan (Serbokroatia) olivat jo NATOn jasenmaita, eiko?

-NATO takaa taloudellisen hyvinvoinnin Until the end of Maailman Tappi

Tasta tama maisteri muistaa aina mainita Islannin. Menee lujaa, islantilaisilla. Ja Virohan pistaa vain 20 prossaa budjetistaan ns. puolustukseen. OMA on laskenut euron tarkkuudella mita jasenyys Suomelle maksaisi. Taisi olla viime viikolla 64 miljoonaa 67 tuhatta ja 20 senttia.

-Suomen kansasta 99,9 prosenttia haluaa epatoivoiseti NATOon.

Lienee kai etta 55 vastustaa, 25 kannattaa, loput eivat tieda. Jos loput jaetaan kahtia, luvut ovat kai 65/35.

– Jos ei halua NATOon, on Moskovan FSB:n palkkalistoilla

Maisteri on lanseerannut NATO-slangiin uudelleen muotia olevan sanan muilutus. Kaikki jotka eivat hyvaksy isanmaallisten miesten NATOtarpeita pannaan Moskovan junaan. Han julkaisee kerran kuukaudessa junalipun hinnan Helsingista Moskovaan. Ekana lahtee eras ex presidentti, sielta vahakabinettipuolelta.

-Juhannukseen mennessa Suomi on NATOn jasen

Juhannus meni. Nyt on joulu seuraavana.

Sittenhan saamme nukkua yomme rauhassa UNTIL THE END OF MAAILMAN TAPPI!!!

Isbjoernille: Kyllä aiheesta kuin aiheesta, ei vähiten Suomen turvallisuudesta, löytyy lähes mitä tahansa keskustelua. Tällä palstalla ja nyt on puute asiallisista kommenteista, jotka liityisivät puolustuksen materiaalisiin edellytyksiin. Ilman niiden mukaan ottoa ei puolustusta ole. Yksi syy Suomen heiluvaan keskusteluun aiheesta on siinä, ettei siitä aikoinaan saanut keskustella, ns. virallisella tasolla. Esim. upseerit saivat kyllä kirjoittaa Naton puolesta, mutta vastaavan materiaalin liittäminen virallisen päätösten teon osaksi ei ollut mahdollista, ei edes silloin kun Suomi tipautettiin puolueettomien ryhmästä DDR:n tunnustuspäätöksen jälkeen. Kun Kostamusta verrattiin maan ulkopuolella – julkisesti – noin vuodesta 1969 lähtien Kabuliin tielle Moskovasuunnasta tehtyyn tunneliin, meillä se oli jotakin muuta – ja myöhemmin. Ja Oulussa-Vaasassa oleilevan suureen NL:n tutka- ja radiolaivan katsastus tuotti ikäviä seurauksia tekijälle vuonna, jona Kabul miehitettiin. Niiden syy oli sitten muu ja muualla. Sokeita todellisuuden edessä oltiin jo tuolloin.

Tehokkain keino turvata Fortum-sijoitus Venäjällä on pitää NATO-kortti hihassa eikä pöydässä.

Se että ollaan NATO-yheensopivia on ok, mutta sinäpäivänä kun laitamme Nato-kortin pöytään sillä ei ole mitään taloudellista merkitystä Suomelle eikä Venäjälle. Game is over… Eli korttia ei kannata laittaa pöytää eli ei kannata liittyä Natoon. En ota siis kantaa Nato-jäsenyyden puolesta sillä Suomella ei ole tarvetta kumartaa itään eikä länteen säilyttääkseen toimintavapauden. Se että ollaan Nato yhteensopivia on eriasia kuin että liityttäisiin Natoon.

Toisaalta Suomelle on hyötyä NATO:sta.
Perustelu:
Suomella on nyt ja tulevaisuudessa mahdollisuus päättää siitä onko Venäjän Nato-raja sama kuin Suomen ja Venäjän raja. Tämä ei varmasti ole hyödytöntä päätösvaltaa eikä mitenkään huono neuvotteluasema Suomen ja Venäjän välillä käydyissä ystävällismielisissä keskusteluissa…

Jos sitten ja kun NATOon mennaan, toivoa taytyy etta se tapahtuisi arvokkaasti eika irvokkaasti.
Kansasnaanestys. Lakia voitaisiin muuttaa niin etta se olisi myos paattajia sitova.
Mielestani tassa on jopa viela suurempi asia kuin aikoinaan EU:hun liittymisessa. Jos aanestys sanoo KYLLA, ainakin nimimerkki Ursus Maritimus lopettaa kirjoittelun silloin siihen. Kansa on puhunut, alea jacta est.
Jos EI, sinne ei sitten menna, sinne ei sitten menna jollain pienen ryhman verukkeella.

Nythan jo NATO-nirvanaan paasseet ja boddhisatvoina toimivat sanovat etta jo silloin kun EU:hun liityttiin, , myos NATOon liityttiin de facto. Vain muutamia, merkitykseltaan vahaisia (de jure) kysymyksia on ratkaisematta. Ja myos, ettei tassa tarvita mitaan aanestyksia, typera rahvas ei ymmarra puolustusasioista yhtaan mitaan. Ja mita helkkaria se kellekaan kuuluu missa maassa kay sotaa isanmaan puolustamiseksi. Ei mitaan naille humuille merkitse entisen presidentti Koiviston mielipiteet, eivat korkeiden sotilasjohtajien kannanotot.

Hurjimmat ’Isanmaat Miehet’ kaivavat jopa IKL:n ilmaisut kaukaa haamujen yosta.
Sanovat, etta 1930-luvulla homma jai kesken. Nyt sita ei jateta kesken. Nyt vihdoinkin nousee Valkoinen Valta, Valkoinen Suomi.

Ne ovat pelottavia mielipiteita.

Kun viela maan suurin sanomalehti sallii viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen, niin rivoja kirjoituksia etta jos vastaavia Suomesta kirjoiteltaisiin alkaisivat ylimaaraiset kertausharjoitukset.

”Kremlin veriset herrat, jotka eivat edes osaa kasiansa pesta paskomisen jalkeen…”
Luulen ,ettei edes 30-luvulla alennuttu moiseen.

Lahetystoissa on myos kielta taitavia lehdistosihteereita. Yhden vaahtosuun mielipide voi leimata suuren joukon ihmisia.

NATO on kuin vakuutus. Pienta tekstia taynna. Makselet vuosikaudet, joka vuosi maksut kohoavat.
Jos sitten joskus tarvitsisi vakuutusta aktivoida, tekstista loytyy, ettei tietenkaan TASSA tapauksessa…

Virolla oli patsaskiista. Ei sota, myonnetaan. Pikku painostusta. Saiko NATOlta edes sympatiaa?
Kuka ihmeessa luulee etta Suomi saisi leuanlusketta kummempaa jos oppositiona olisi mahtava Venaja?

Seisotaan, jalkipolvi, omilla pohjillamme. Alkaamme luottako vieraan apuun.