Vallan verkostot auki: Hyvät suhteet riittävät sodan aloittamiseen

Aloittiko ranskalainen kirjailija Bernard-Henri Lévy Libyan sotaretken? Syytöksien ohella voi tarkastella hänen laajoja suhdeverkostojaan ja pohtia, kuinka suurta valtaa ihminen voi käyttää ilman muodollista asemaa.

Kirjailija Bernard-Henri Lévy tapasi toimittajia Libyassa, Misratan kaupungissa toukokuussa 2011. Kuva AFP / Lehtikuva.

Libyan operaation piti olla vain rajoitettu sotilaallinen tehtävä. Se on paisunut jo yli neljä kuukautta kestäneeksi, useita miljoonia euroja päivässä maksavaksi suuren luokan operaatioksi.

Mutta voiko kokonainen sotilasoperaatio olla yhden miehen aloittama? Ranskassa hallitus tekee tämänkaltaiset päätökset ja on vastuussa vain parlamentille. Käytännössä tämä prosessi voi kuitenkin häiriintyä, kun päättäjä kokee olevansa palveluksen velkaa jollekin muulle häntä lähellä olevalle taholle. Näiden monisäikeisten ja toisiinsa tiiviisti kietoutuvien vaikutusvallan verkostojen tutkiminen onkin ensiarvoisen tärkeää, jotta voi ymmärtää todellista vallan dynamiikkaa. Tämä tulee hyvin esiin myös Libyan tapauksessa.

Suurin osa poliittisista analyytikoista on yksimielisiä siitä, että tärkeimmät syyt sotilasoperaatiolle löytyvät Ranskan presidentti Nicolas Sarkozyn pyrkimyksistä oman kannatuksensa nostamiseksi ja hänen muista poliittisista tavoitteistaan. Jotkut kuitenkin uskovat vahvasti, että Sarkozyn päätökseen vaikutti hänen tuttavansa Bernard-Henri Lévy (BHL, kuten häneen yleisesti viitataan).

Bengasissa oleskellut Lévy nimittäin soitti Sarkozylle muutamaa päivää ennen iskujen aloittamista ja muodosti suoran yhteyden Ranskan presidentin ja Libyan kapinallisten välille. Menettely olisi ollut ymmärrettävää ja suorastaan tavallista, mikäli kyseessä olisi ollut Ranskan diplomaattien tai tiedustelu-upseerien toiminta. Lévy ei kuitenkaan ole kumpaakaan, vaan hän on pikemminkin filosofiksi itsensä esittelevä pienehkö kansainvälinen julkisuuden henkilö. Mutta hänellä on paljon suhteita eri suuntiin.

Tärkeintä on näyttää hyvältä

Suoritettuaan opintoja Ranskan parhaissa yliopistoissa Lévy päätti kokeilla siipiään toimittajana ja kirjailijana 1970-luvun alussa. Hän loi käsitteen ns. uusista filosofeista. Tämä ryhmä, johon hän itsekin lukeutui, oli mukana 1980-luvulla ympäri Eurooppaa alkaneessa konservatismin uudessa heräämisessä.

Vaikka Lévyn ideat saivatkin jonkin verran kiitosta osakseen suuremman sosiaalisen trendin osana, eivät ne yksin riittäneet luomaan hänen uskomatonta menestystään. Siihen tarvittiin television apua, kuten Jade Lingaard ja Xavier de la Porte Lévya käsittelevässä teoksessaan toteavat.

Kamerat rakastivat hänen sulavaa käytöstään sekä hänen kaunista kampaustaan, ja pian hänestä muodostui suoranainen kulttuuri-ikoni. Myöhemmin hän kehitti imagoaan valkoisella kauluspaidalla, jota hän ei koskaan napittanut kuin puoleenväliin, ja josta myöhemmin kehittyi suorastaan hänen tavaramerkkinsä. Varmistaakseen, että näiden kauluspaitojen kaulukset pysyisivät riittävän hyvin suorassa, hän turvautui tunnetun pariisilaisen räätälin Charvet’n apuun, joka valmisti hänelle näitä paitoja 320 euron kappalehintaan.

Onnekseen hänellä on tällaiseen varaa. Hänen isänsä oli nimittäin menestyvä liikemies, jonka Becob-yritys harjoitti kauppaa afrikkalaisella puutavaralla. Vuonna 1986 yritys kuitenkin ajautui taloudellisiin ongelmiin ja tarvitsi lisärahoitusta päästäkseen pahimman yli. Pojan jo tuolloin suuret suhdeverkostot pelastivat lopulta firman, kun BHL onnistui järjestämään niiden avulla tapaamisen François Pinault´n kanssa. Tämä entisten fasistiyhteyksiensä takia huonoon maineeseen joutunut teollisuusmies olisi halunnut sijoittaa media-alan yrityksiin ja luksus-tuotteisiin, mutta näillä aloilla vertaisten hyväksyntä oli vaatimus kaikelle liiketoiminnalle. Herrat päätyivät sopimukseen, luonnollisesti vain suullisesti, että BHL esittelisi Pinault’n Pariisin salongeissa vastineeksi Pinault’n tarjoamasta taloudellisesta avusta Becobille.

Vuoroin vieraissa

Becobin pelastus onnistui, ja näiden kahden herran välisestä ystävyydestä muodostui BHL:n tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeä. 1990-luvun aikana Pinault’n onnistui hankkia useita tiedotusvälineitä, joihin BHL:n kirjoitukset olivat aina tervetulleita.

Alla oleva visualisaatio kuvaa pientä osaa Lévyn verkostoista. Pinault’n omistama viikkolehti Le Point toimii eräänlaisena tukikohtana BHL:lle. Hän kirjoittaa lehteen säännöllisesti ilmestyvää kolumnia, ja esiintyy usein jopa lehden kannessa. Pinault’n omistukset muissa medioissa, kuten sanomalehti Libérationissa ja Marianne-viikkolehdessä varmistavat, että Lévya kohtaan esitetty kritiikki vaimentuu huomattavasti. Samalla Pinault’n omistama kirjakauppaketju Fnac pitää kaikki omistajansa suojattia kohtaan kriittiset teokset visusti poissa hyllyistään.

Vastaavaa on tapahtunut myös lähempänä, esimerkiksi Latviassa, missä joukon liikemiehiä onnistui hankkia huomattavia omistuksia suurimmasta osasta latvialaisia mediataloja.

Verkostoanalyysin avulla on mahdollista tarkastella, kuinka sanomalehdet ja tv-yhtiöt ovat kytköksissä liike-elämämyönteiseen Par labu Latviju -puolueeseen. Esimerkiksi paikallista mediamogulia Andrejs Ēķisia ei löydy Wikipediasta, vaikka hän omistaa kaksi tärkeää tv-kanavaa, LNT:n ja TV5:n. Hän oli ehdokkaana vuoden 2010 vaaleissa Par labu Latvijun listoilta yhdessä venäjänkielisen Chas-sanomalehden omistajan Aleksejs Šeiņinsin kanssa. Lisäksi puolueen tärkeä taustavaikuttaja Ainārs Šlesers on Latvian suurimman sanomalehden Dienan omistajan Viesturs Koziolsin läheinen ystävä. Verkostot eivät kuitenkaan aina ratkaise menestystä – puolue sai nimittäin alle 8 prosenttia vaaleissa annetuista äänistä.

Artikkelissa käytetyt visualisaatiot on tehty InfluenceNetworks.orgin tarjoaman työkalun avulla. Työkalun on kehittänyt pariisilainen työryhmä muun muassa Helsingin Sanomain Säätiöltä saamansa tuen turvin. InfluenceNetworks.orgin työkalu on avoimeen lähdekoodiin ja yhteistyöhön perustuva hakemisto ihmisten, instituutioden ja yritysten välisistä suhteista.

Kaikki voivat halutessaan syöttää hakemistoon haluamansa verkostot ja suhteet.

Suomennos Ilkka Jokipii.