Uusi Nato-pomo Rasmussen aloitti ärhäkästi ja hermostutti lähettiläät

Ulkomaat 24.11.2009 16:30

Tanskan Anders Fogh Rasmussen pöllyttää järjestön päämajan ikivanhoja käytäntöjä. Naton pitäisi myös päättää, miten se tulevaisuudessa suhtautuu hakkereihin.

Anders Fogh Rasmussen uutistoimisto AP:n haastattelussa marraskuussa 2009. Kuva Matt Dunham / AP / Lehtikuva.

Viime elokuussa Naton pääsihteerin tehtävät vastaanottanut Tanskan Anders Fogh Rasmussen on lähtenyt pöllyttämään järjestön päämajan ikivanhoja käytäntöjä ja saanut päälleen kritiikkiä.

”Hän ei näytä vielä mieltäneen sitä, että Naton pääsihteeri on enemmän ”secretary” kuin ”general”, murahtaa eräs Nato-suurlähettiläs innokkaasta tanskalaispääsihteeristä Suomen Kuvalehdelle.

Nato-lähettilään sarkastinen kommentti liittyy siihen, että itsevarma Rasmussen näyttää ymmärtäneen Nato-maiden päämiehiltä saamansa valtuutuksen siten, että hän voi uudistaa Naton päämajan elämää siten kuin parhaaksi katsoo.

Kuvaavaa Rasmussenin reippaalle startille Natossa on, että hän asetti ensi töikseen kyseenalaiseksi Naton neuvoston (NAC, North Atlantic council) tiheän kokoustahdin tarpeellisuuden.

NAC-neuvosto on kokoontunut Nato-maiden suurlähettiläiden kokoonpanossa viikoittain läpi järjestön 60-vuotisen historian. Rasmussen on tehnyt Nato-lähettiläille selväksi, että se ei ole enää tarpeen. Uuden käytännön mukaan pääsihteeri kutsuu neuvoston koolle, kun on asiaa.

Nato-lähettiläiden piirissä muristaan siitäkin, että aiemmat pääsihteerit, kuten kunnioitettu Saksan Manfred Wörner, Espanjan Javier Solana tai Rasmussenin edeltäjä Hollannin Jaap de Hoop Scheffer pitivät jäsenmaiden suurlähettiläitä läheisinä kollegoinaan. Rasmussenin koetaan pitävän lähettiläitä alaisinaan.

Rasmussen on määritellyt itselleen kolme tärkeintä asiaa: Afganistan, Nato-Venäjä-suhteet ja meneillään oleva Naton strategian uudistaminen.

Suomen Nato-lähettiläs Aapo Pölhö kertoo, että Rasmussenin kanssa ei ole vielä järjestetty tilaisuutta, jossa olisi ruodittu Naton ja sen kumppanimaiden suhteiden kehittämistä. Pölhö tarkoittaa kumppanimailla Suomen lisäksi Ruotsia, Itävaltaa ja Irlantia, jotka ovat EU:n jäseninä mukana myös Nato-EU-yhteistyössä.

Naton pääsihteerin politiikan suunnittelu-yksikössä tiedetään, että Rasmussenin kalenterissa tapaamisella kehittyneiden kumppanimaiden, kuten Suomen, kanssa ei ole mikään kiire. Yksikkö johtaa laajaa Naton uuteen strategiseen konseptiin liittyvää työtä, eikä Naton laajentuminen tai kumppanuussuhteiden syventäminen ole siinä kärkipään kysymyksiä.

Rasmussenia lähellä oleva virkamies sanoo, että Naton kumppanuusjärjestelyjen osalta tuskin on odotettavissa lähitulevaisuudessa mitään erityistä uutta. Naton laajentumisen suunta on jossain vaiheessa Kaakkois-Euroopassa Länsi-Balkanilla.

”Natossa noudatetaan avoimen oven politiikkaa. Suomen ja Ruotsin osalta on selvää, että maiden hyväksymiselle ei Natossa aseteta esteitä, jos ne päättävät hakea jäsenyyttä”, Nato-virkamies kertaa ja antaa jälleen ymmärtää, että pallo on jäsenyysasiassa täysin kyseisillä mailla.

Millainen on tulevaisuuden Nato?

Naton on linjattava, mikä on sen tuleva puolustusdoktriini.

Vuonna 1949 hyväksyttyä Naton peruskirjaa ei kirjoiteta nytkään uusiksi. Nato säilyttää peruskirjan viidennessä artiklassa mainitun yhteisen puolustuksen velvoitteen, mutta määrittelee uudella tavalla mitä se tarkoittaa.

Nato luopui pelkästä alueensa puolustamisesta vuonna 1999 hyväksytyssä strategiassa. Uuden linjauksensa mukaisesti Nato saattoi käynnistää vuonna 2002 Isaf-operaation Afganistanissa kaukana rajojensa ulkopuolella. Kosovon sota keväällä 1999 oli jo sota Naton rajojen ulkopuolella.

Naton Keski-Euroopan ja Baltian uudet jäsenmaat painottavat kuitenkin edelleen Naton perinteistä aluepuolustustehtävää. Se on luonut uusien ja vanhojen jäsenmaiden välille jännitteen, joka tuntuu liittokunnan sisällä uuden konseptin muotoilussa.

Naton pääsihteerin toimistosta kuvataan varsin abstraktilla tasolla, että uudessa konseptissa Nato voi korostaa alueen puolustamisen sijasta väestön puolustamisen tärkeyttä.

Naton on määriteltävä uudessa strategiassa uudelleen mitä ”hyökkäys jäsenmaata kohtaan” tarkoittaa.

Viidennen artiklan mukaan hyökkäys jäsenmaata kohtaan laukaisee liikkeelle Naton yhteisen puolustuksen mekanismin, ja jos pakko, myös ydinaseita käyttäen.

Mitä liittokunta tekee vai tekeekö mitään, jos Nato-maan herkkiä kohteita vastaan masinoidaan vieraasta valtiosta hakkeri-iskuja tai häiritään muutoin jäsenmaan sisäistä turvallisuutta? Ovatko ne peruskirjan tarkoittamia ”hyökkäyksiä” jäsenmaata kohtaan.

”Natosta ei kannata odottaa ylivertaista globaalia toimijaa”, sanoo strategiatyössä mukana oleva Nato-virkamies. Hän vakuuttelee, että Naton ei ole mitään mieltä tavoitella YK:n tai Etyjin tehtäviä.

Naton päämajassa jätetään kuitenkin avoimeksi se, mitä Nato vastaa Venäjän presidentti Dmitri Medvedevin viime keväänä tekemään laajaan eurooppalaiseen turvallisuusaloitteeseen.

Medvedevin aloite elää kulisseissa omaa elämäänsä. Natossa ennakoidaan, että puolustusliitto vastaa Medvedevin aloitteeseen Lissabonin huippukokouksessaan.

Suomelta jälki Nato-strategiaan

Suomella on ensimmäistä kertaa mahdollisuus jättää jälkensä Naton uuteen konseptiin. Mutta kyse on enemmän sormen- kuin jalanjäljestä.

Nato järjestää jäsenmaissa ja kumppanimaissa joulu-huhtikuussa yli 20 korkean tason konferenssia, joissa luonnostellaan Naton uutta strategista konseptia. Strategian luonnosteluvaihe päättyy huhtikuussa, jonka jälkeen konsepti viimeistellään Rasmussenin johdolla hyväksyttäväksi Naton huippukokouksessa Lissabonissa marraskuussa 2010.

Suomi on kutsuttu muiden kumppanimaiden tavoin kutsuttu Oslossa järjestettävään Naton strategiaseminaariin helmikuun puolessa välissä. Helsingissä järjestetään 4. maaliskuuta suomalais-ruotsalainen kriisinhallintakonferenssi, joka kuuluu Naton strategiaseminaarien sarjaan. Rasmussenin Suomen vierailua osutetaan tuohon konferenssiin.

Ei ole mikään ihme, että Naton strategian uudistamisessa painopiste on aivan muualla kuin siinä, mikä Naton suhde on Suomen kaltaisiin kehittyneisiin kumppanimaihin.

Uudessa konseptissa Naton on esimerkiksi vastattava kysymykseen, mikä on tulevaisuudessa liittokunnan ydinasedoktriini?

Nato-maiden on päätettävä, luovutaanko Naton uudessa strategiassa uskosta ydinasepuolustuksen kaikkivoipaisuuteen. Naton 26 jäsenmaasta ydinase on Yhdysvalloilla, Britannialla ja Ranskalla.