Uuden Amerikan toivo

Teksti
Karri Kokko
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
barack obama


Barack Obama on ensimmäinen musta, joka voi nousta Yhdysvaltain presidentiksi. Senaattori hakee vaalivoittoa valkoisten tuella.

Teksti Jarkko Vesikansa
(SK 7/2007)

“Hän on niin mukava, todella mahtava persoona.”

Keski-ikäinen rouva ryhtyy kesken illallisen vuolassanaisesti kehumaan presidenttiehdokkaaksi asettunutta senaattoria Barack Obamaa. Rouva on ollut työnsä kautta tekemisissä demokraattien uuden tähden kanssa.

Kehujen jatkuessa aviomies alkaa vilkuilla merkitsevästi rouvan suuntaan. Aivan kuin hän tahtoisi sanoa, että eiköhän tuo jo riitä.

Kun mies saa puheenvuoron, hän ilmoittaa, että “me olemme toisen puolueen kannattajia”, siis republikaaneja.

Talo on suuri, amerikkalaistyylisesti sisustettu ja kaupungin ulkopuolella. Olemme keskilännessä, Illinoisissa, jossa hyvätuloiset, perinteitä arvostavat perheet äänestävät yleisemmin republikaaneja kuin demokraatteja.

Barack Obamaan illallisen isäntäpariskunta suhtautuu yllättävän lämpimästi. Tämä johtuu osaksi siitä, että Obama on Illinoisin “oma poika”. Chicagossa asuva Obama toimi monta vuotta Illinoisin senaatissa, joka kokoontuu Springfieldissä. Tässä pienehkössä hallintokaupungissa Obama ilmoitti viikko sitten, että hän lähtee mukaan kamppailuun demokraattien presidenttiehdokkuudesta.

Mediamylläkän keskellä Obama julisti edustavansa muutosta ja uutta sukupolvea.

“On aika kääntää sivua”, hän vaati, viitaten “kyyniseen” nykyhallintoon.

Harvardin kasvatti

Obaman rotu- ja puoluerajat ylittävä suosio ei ole vain alueellinen ilmiö.

“Obama saa valtavirtaa edustavan Amerikan tuntemaan olonsa hyväksi. Hän osoittaa, että tämä maa tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden menestyä”, kolumnisti Bernard Schoenburg arvioi. Hän työskentelee springfieldiläisessä The State Journal Register -lehdessä ja on seurannut Obaman etenemistä pitkään.

Presidenttiehdokkaan tarina on kuin kiteytymä amerikkalaisesta unelmasta. Kenialaisen isän ja valkoisen amerikkalaisen äidin lapsi varttui Havaijilla ja asui jonkin aikaa myös Indonesiassa. Hän osoittautui lahjakkaaksi, ja raivasi tiensä Harvardin yliopistoon lakia lukemaan. Obamasta tuli ensimmäinen musta, joka valittiin johtamaan arvostetun Harvard Law Review -aikakauslehden julkaisemista.

Obaman suosio valkoisten keskuudessa on hänelle myös ongelma. Kaikki afroamerikkalaiset eivät pidä häntä “oikeana mustana”, “todellisena veljenä”. Obaman puheesta kuulee, että hän on käynyt koulunsa Harvardissa, ei kadulla.

Tiukasti sotaa vastaan

Washington Post -lehden gallupin mukaan Hillary Clintonin kannatus on mustien keskuudessa huomattavasti korkeampi kuin Obaman. 60 prosenttia mustista vastaajista tuki Clintonia ja vain 20 prosenttia Obamaa. Tulos selittyy kuitenkin osin sillä, että Obama on uusi tulokas amerikkalaisen politiikan tähtikaartissa, tosin kuin kaikkien tuntema rouva Clinton.

Kampanjan edetessä Obama tulee tutuksi laajemmille piireille. Tuore vaalikirjakin on yltänyt myyntilistoille.

Heikomman tunnettuuden vastapainona on vastustajien vähäisyys. Obama ei herätä amerikkalaisissa yhtä kiivasta ristivetoa kuin Hillary Clinton tai demokraattien kolmas “pääehdokas” John Edwards. Clinton on monien mielestä ärsyttävä pyrkyri, liberaali ja feministi. Edwards taas koetaan häikäilemättömäksi populistiksi ja tuuliviiriksi.

Clintonia ja Edwardsia pidetään pelipoliitikkoina, kumpikin antoi 2002 valtuutuksen hyökkäykselle Irakiin. Silloin Illinoisin senaatissa istunut Obama vastusti sotaa. Hänellä on siis “puhtaat paperit” sotaretkestä, johon amerikkalaiset ovat yhä tympääntyneempiä. Hän onkin esittänyt, että Yhdysvaltain pitäisi aloittaa vetäytyminen Irakista 1. toukokuuta ja yrittää kotiuttaa kaikki taistelujoukot 31.3.2008 mennessä.

Sodalla Obama ei voi pelata liikaa: keskivertoäänestäjien silmissä ei saa leimautua armeijan vastaiseksi.

Kompastuskivenä kokemus

Kriitikkojen mielestä 45-vuotias Obama on poliittisesti liiankin puhdas. Hänellä ei ole yhtä pitkää kokemusta valtakunnan politiikasta kuin kilpailevilla ehdokkailla. Yhdysvaltain senaatissa Obama on vaikuttanut vasta reilut kaksi vuotta.

Lyhyen kokemuksen lisäksi Obaman heikkoutena on epämääräiseksi jäänyt ohjelma.
Obama korostaa haluavansa rakentaa uudenlaista konsensusta ja työskennellä sillanrakentajana yli poliittisten, ideologisten, uskonnollisten ja etnisten kuilujen. Hänen iskulauseenaan on “toivon palauttaminen”.

Äänestystulosten perusteella Obama on vedenpitävä demokraatti. Abortin kaltaisissa tulenaroissa sosiaalisissa kysymyksissä hän kannattaa liberaalia linjaa.

Sisäpolitiikka on Obamalle kansainvälistä politiikkaa tutumpaa, vaikka hän kuuluu senaatin ulkopoliittiseen valiokuntaan.

Obaman monikulttuurinen tausta vaikuttaisi varmasti ainoan supervallan ulkopolitiikkaan. Maailmaa nähnyt ja ideologioihin kriittisesti suhtautuva senaattori tarkastelisi maailmaa eri vinkkelistä kuin vahvaan kutsumukseen ja riskinottoon uskova George W. Bush.

Vähintään yhtä merkittävää olisi, että Obaman Yhdysvallat näyttäytyisi muun maailman silmissä erilaisena toimijana George W. Bushin Amerikka.

Clintonin jalanjäljillä

Obamaa verrataan usein nuoreen Bill Clintoniin. Heillä onkin yhtäläisyyksiä: kiintopisteitä Yhdysvaltain ulkopuolelle ja verrattomat puhujanlahjat.

“Obama puhui itsensä yhdessä yössä valtakunnalliseksi kärkipoliitikoksi demokraattien puoluekokouksessa 2004”, Bernard Schoenburg muistuttaa.

Obamaa luonnehditaan ehdokkaista “clintonilaisimmaksi”, eikä tämä varmasti jätä Hillary Clintonia kylmäksi. The Economist letkauttikin hiljattain, että “Mr. Obama seisoo yhdessä maailman vaarallisimmista paikoista – Mrs. Clintonin ja Valkoisen talon välissä”.

Obaman valttina on tahraton imago ja miellyttävän ihmisen maine.

“Obama on älykäs ja hän tulee hyvin toimeen ihmisten kanssa. Hän on kuin kuka tahansa ikäisensä kaveri”, illinoisilainen vaikuttaja kuvailee.

Osavaltion hallinnossa toimivat tuntevat Obaman asioihin perehtyvänä, jopa tiukkana poliitikkona. Eräs viranomainen muistelee, kuinka Obama tinkasi häneltä kaikki faktat, kun osavaltiossa käsiteltiin lastensuojeluasioita.

Vaarana terrorismi ja tupakka

Presidentinvaaleihin on lähes kaksi vuotta, paljon voi vielä tapahtua.

Obaman kuherruskausi tiedotusvälineiden kanssa on kestänyt pari vuotta, mutta heti virallisen ehdokasilmoituksen jälkeen häntä alettiin tarkastella aiempaa kriittisemmin.

Myös muu maailma voi iskeä vasten Obaman poikamaisia kasvoja. Jos Yhdysvaltain sotaonni paranee Irakissa ja Lähi-idässä, Obaman asema vaikeutuu. Vielä dramaattisemmin vaaliasetelmia heilauttaisi suuri terrori-isku tai vastaava kriisi.

Irakin sodan vastustamisen takia Obamaa epäillään kriitikkojen piirissä ulkopoliittiseksi kyyhkyksi, jopa pehmoksi, jolta puuttuu tahto. Jos kansakunta haluaakin Yhdysvaltain näyttävän rautaista voimaansa, Obaman osakkeet heikkenevät.

Tiukassa presidenttikilvassa myös yksityisasiat joutuvat tarkkailuun. Obaman kohdalla lähes kaikki on kunnossa. Hänellä on edustava ja energinen juristivaimo Michelle sekä kaksi pientä tytärtä. Obaman imagoa rasittaa ainoastaan tupakansavu. Hän polttaa. Tai pikemminkin yrittää päästä irti paheestaan.

Mutta on niitäkin, joiden mielestä tupakointi voi kääntyä Obaman voitoksi: äänestäjät eivät välttämättä kaipaa presidentiksi täydellisyyttä tai tiukkapipoa. “Hillary Clinton kielsi ensi töikseen tupakoinnin valkoisessa talossa”, Michael Currie Schaffer muistutti äskettäin The New Republic -lehdessä.

Lue Hillary Clintonin haastattelu (SK 38/2003)

Lisää Barack Obamasta
Wikipedia: Barack Obama (suom.)
Wikipedia: Barack Obama (engl.)
Barack Obama Governor of Illinois
Obama ’08 (kampanjasivut)
Valokuvia (Flickr)
Videoita (YouTube)