USA:n vaalit: Obaman ja McCainin presidenttikamppailu on tasoittunut

Barack Obama
Teksti
Jyrki Jantunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Barack Obama 240808

Demokraattipuolueen puoluekokous alkaa tänään Denverissä. Kyselyjen mukaan amerikkalaiset haluavat demokraattipresidentin – mutta eivät ehkä Barack Obamaa.

Barack Obama Eau Clairessa Wisconsinissa 24. elokuuta 2008.

Kun Barack Obama torstaina 28. elokuuta astuu puhumaan 70000 ihmiselle Invesco-stadionilla Denverissä, hänellä on lähes mahdoton tehtävä.

Ottaessaan vastaan demokraattisen puolueen presidenttiehdokkuuden hänen pitäisi vakuuttaa epäilevät amerikkalaiset siitä, että hän on oudosta nimestään huolimatta amerikkalainen ja kokemattomanakin kykenevä suurvallan johtoon.

Samalla hänen pitäisi uskottavasti esittää, mitä hänen kampanjansa komeat avainsanat “muutos” ja “toivo” konkreettisesti tarkoittavat – mitä ne merkitsevät tavalliselle amerikkalaiselle, jonka toiveikkuus joutuu joka päivä koetukselle bensapumpulla.

Vaikka demokraattien puoluekokous on huipentumaansa mennessä ehtinyt jo kolme päivää toistaa viestiä isänmaallisuudesta ja välittämisestä, Obaman puheeseen kohdistuu odotuksia, joita hänen on vaikea täyttää.

Syy on yksinkertainen: hänen taustansa on kaikkea muuta kuin periamerikkalainen, hän on poliitikkona tuore, ja hänen ylevät kampanjateemansa tuntuvat olevan vain löyhästi kiinni arkipäivässä.

Juuri tästä syystä Obaman ja republikaani John McCainin kilpa on paljon tasaväkisempi kuin Yhdysvaltojen poliittinen tilanne antaisi odottaa.

Useimpien mielipidetiedustelujen mukaan amerikkalaiset haluavat demokraattipresidentin, mutta eivät välttämättä Obamaa.

“Ihmiset epäröivät”, ehdokas itse myönsi kannattajilleen elokuun puolivälissä.

“Ba-rack O-bama. Nimikin on heille vielä vaikea.”

Kriisi auttoi
McCainia

Syyt presidenttikamppailun tasoittumiseen löytyvät kampanjastrategiasta, maailmantilanteesta ja ehdokkaiden persoonallisuuksista.

McCainin vaaliponnistelut kangertelivat pitkään, kunnes niitä vetämään nostettiin heinäkuun alussa Steve Schmidt, joka on presidentti George W. Bushin kampanjagurun Karl Roven suojatti.

Schmidt on pyrkinyt kärkevillä tv-mainoksilla luomaan Obamasta kuvaa elitistisenä puoliamerikkalaisena, joka muistuttaa enemmän poptähteä kuin määrätietoista johtajaa.

Samaan aikaan McCain on Schmidtin rohkaisemana alkanut entistä napakammin korostaa omaa kokemustaan. Tuomitsemalla Venäjän jyrkästi hän vei Georgian kriisissä pisteet Obamalta – ainakin amerikkalaisten silmissä.

Demokraatit ja republikaanit ovat samaa mieltä siitä, että kansainvälinen kriisi juuri vaalien alla auttaisi republikaaniehdokasta, kuten vuonna 2004.

Tuolloin demokraatti John Kerry syytti tappiostaan muun muassa Osama bin Ladenin julkistamaa videonauhaa, joka sai amerikkalaiset pelkäämään uutta terrori-iskua.

Demokraatit ovat nimittäneet McCainin mahdollista presidenttiyttä “Bushin kolmanneksi kaudeksi”, mutta epäselvää on, kuinka voimakkaasti äänestäjät yhdistävät McCainin epäsuosittuun nykyhallintoon.

Kyselyiden mukaan amerikkalaisten enemmistö pitäisi McCainia hyvänä sotapresidenttinä siitäkin huolimatta, että hän kannatti virheeksi osoittautunutta hyökkäystä Irakiin kuukausia ennen kuin Bushin hallinto alkoi pohjustaa sotaa.

Ihonvärin
mysteeri

Yksikään mielipidetiedustelu ei pysty edes auttavasti mittaamaan rodun merkitystä.

Ihmiset ovat haluttomia tunnustamaan ennakkoluulojaan kyselyissä, eikä tutkijoilla siksi ole käsitystä siitä, kuinka suuri ongelma ihonväri todellisuudessa on Obamalle.

Tarkkaa tietoa ei myöskään ole siitä, kuinka moni amerikkalainen kuvittelee hänen olevan muslimi.

McCain on pysynyt julkisesti kaukana näistä kysymyksistä. Toisaalta hän ei ole liioin tuominnut Obaman taustaan kohdistuvia hyökkäyksiä, kuten salaliittoteoreetikko Jerome Corsin uutta kirjaa The Obama Nation (“Obaman kansakunta”), jossa islam-väitteitä jälleen toistellaan.

Toinen Obaman mahdollisuuksiin liittyvä mysteeri on Hillary Clintonin kannattajien suhtautuminen häneen.

Clinton ryhtyi tukemaan Obamaa hävittyään tälle esivaaleissa, mutta tuoreet kyselyt muun muassa Ohion osavaltiossa kertovat, että valkoiset, keski-ikäiset demokraattinaiset saattavat äänestää mieluummin McCainia kuin Obamaa.

Toisaalta täysin arvailujen varassa on, kuinka sankoin joukoin nuoret lähtevät vaaliuurnille 4. marraskuuta.

Obama on saanut internet-tietoiset, Bushiin ja muihin Washingtonin sisäpiiriläisiin kyllästyneet uuden polven amerikkalaiset liikkeelle hämmentävän helposti – ja koonnut nettilahjoituksilla valtavan vaalikassan.

Nuorista ei ehkä ole vaalien ratkaisijoiksi, mutta tiukassa tilanteessa jokainen ääni on tarpeen.

Teksti
Jari Lindholm
SK 34/2008 (ilm. 22.8.2008)

Kuva
Alex Brandon / AP / Lehtikuva

Lisää aiheesta
Obaman valinta: Joe Biden (SK netti 24.8.2008)
Tiellä Valkoiseen taloon -blogi