USA pyrkii supervallaksi uudella energialla

SK:n toimitus
Ulkomaat 9.3.2009 09:32

Barack Obama luottaa ilmasto- ja energiapolitiikassaan tieteisiin, valtioon ja uuteen teknologiaan.

barack obama

Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman mielestä ilmastonmuutos on vakava uhka turvallisuudelle.

Exxon Mobilen pääjohtaja Rex Tillerson yllätti kuulijansa muutama viikko sitten, kun hän sanoi amerikkalaisen tutkimuslaitoksen tilaisuudessa kannattavansa hiiliveron ottamista käyttöön Yhdysvalloissa. Harva osasi odottaa tätä ilmoitusta, sillä Exxon Mobilen maine ympäristönsuojelijana on huono. Öljy-yhtiö on esimerkiksi rahoittanut järjestöjä, jotka kyseenalaistavat ilmastonmuutoksen tieteen luotettavuuden. Mikä on tehnyt Tillersonista vihreän?

Kyse on muutoksesta Yhdysvaltojen ilmastopolitiikassa. George W. Bushin presidenttikaudella Yhdysvallat oli usein jarrumiehenä monenkeskisissä ilmastoneuvotteluissa, eikä se suostunut liittymään Kioton pöytäkirjaan. Hallinnon penseän asenteen takia Yhdysvaltojen kotimainen ilmastopolitiikka on jäänyt alueellisten ja paikallisten toimenpiteiden varaan.

Bushin hallinto perusteli politiikkaansa vetoamalla siihen, ettei ilmastonmuutoksesta ollut sen mielestä riittävää tieteellistä varmuutta ja että päästöjen vähentäminen olisi tullut liian kalliiksi. Varapresidentti Dick Cheneylla oli tärkeä rooli tässä linjanvedossa, jonka taustalla monet näkivät öljy-yhtiöiden edut.

Tieteet kunniaan

Barack Obaman ja hänen hallintonsa suhtautuminen ilmastonmuutokseen on toinen. Tämän toteamiseksi voi käydä lukemassa, mitä Valkoisen talon kotisivuilla asiasta sanotaan.

Siellä tavoitteeksi asetetaan päästökauppajärjestelmän luominen, kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä ja Yhdysvaltojen nostaminen ilmastopolitiikan johtajaksi. Tarkoitus on myös kaksinkertaistaa vaihtoehtoisen energian tuotanto kolmen vuoden kuluessa.

Valkoisen talon halu rajoittaa ilmastonmuutosta liittyy kolmeen muuhun Obaman vaalivoiton mukanaan tuomaan muutokseen. Ne antavat aiheen toivoa, että asetettuihin tavoitteisiin myös päästään. Yksi muutos on, että tutkimustieto ilmastonmuutoksen syistä ja seurauksista on nyt vankasti politiikan tekemisen perustana.

Toiseksi vallassa on hallinto, joka on valmis käyttämään valtiota yhteiskunnallisen kehityksen ohjaamiseksi haluamaansa suuntaan. Ja kolmanneksi Valkoisessa talossa uskotaan, että uuden teknologian kehittäminen, mikä on välttämätöntä riittävien päästövähennysten aikaansaamiseksi, on pitkän päälle myös taloudellisesti kannattavaa.

Äkkiseltään ei luulisi, että ilmastopolitiikan ankkuroiminen tieteeseen olisi mikään muutos johtavan teollisuusmaan politiikassa. Siltä kuitenkin näyttää. Eurooppalaisen kuulijan korvissa ei kuulostanut mitenkään erityiseltä, kun Obama virkaanastujaispuheessaan lupasi palauttaa tieteen sille kuuluvalle paikalleen. Paikalla olleet amerikkalaiset kuulivat toisin ja antoivat Obaman ilmoitukselle raikuvat suosionosoitukset.

Obama itse ottaa tutkijoiden varoitukset ilmastonmuutoksen vaaroista tosissaan. The Audacity of Hope -kirjassaan hän nostaa esiin fossiilisten polttoaineiden käytön seuraukset ja toteaa, että ”jos kaikki tämä ei muodosta vakavaa uhkaa turvallisuudelle, niin mikä sitten”.

Virkoihin osaajia

Keskeisille paikoille on nyt nimitetty henkilöitä, joiden ilmasto- ja energiaosaamista ei kukaan aseta kyseenalaiseksi. Carol Browner, ympäristöviraston entinen pitkäaikainen johtaja, pitää presidentin avustajana lankoja käsissään.

Nobel-palkittu Steven Chu on energiaministeri. Hän sanoi hiljattain, että tarvitaan tieteellinen ja teknologinen vallankumous, jotta voidaan vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja leikata kasvihuonekaasupäästöjä.

Ulkoministeriössä ilmastopolitiikkaa tekee Todd Stern, joka nimityksensä jälkeen julisti, että ilmastonmuutoksen olemassaolon kiistämisen, viivyttelen ja kiistelyn aika on nyt ohi.

Obaman näkemys valtion ohjaavasta roolista on myös tärkeä. Ilmastonmuutos on ongelma, jota ei voi ratkaista vapaaehtoisin toimin. Harvan etujen mukaista on vähentää omia päästöjään, jos myös muut eivät tee samoin. Päästöjen vähentäminen maksaa, eikä ilmastonmuutos pysähdy yksittäisten toimenpiteiden seurauksena. Siksi suurin osa ihmisistä olisi mieluummin vapaamatkustaja ja jättäisi asian hoitamisen muiden huoleksi. Tämän takia tarvitaan valtiota, joka taloudellisilla ja muilla keinoilla ohjaa kehitystä vähäpäästöiseen suuntaan.

Kongressin hyväksymä elvytyspaketti osoittaa, että vallassa olevat demokraatit ovat valmiita käyttämään valtiota tavoitteidensa saavuttamiseksi. Paketin kautta ohjataan suuria summia teiden ja rautateiden kunnostamiseen sekä terveydenhoidon ja koulutuksen kehittämiseen. Elvytyspaketista käyty keskustelu myös osoitti hyvin, että suhtautuminen valtion rooliin erottaa demokraatit republikaaneista. Obama perusteli paketin välttämättömyyttä sillä, ettei pelkillä veronalennuksilla saada aikaan kaikkia tarvittavia yhteiskunnallisia uudistuksia.

Republikaanien leirissä elvytyspaketti leimattiin ”sosialistiseksi tieksi”, joka vie katastrofiin. Puolueen uusi puheenjohtaja Michael Steele arvosteli pakettia, koska hänen mukaansa ihmiskunnan historian aikana mikään hallitus ei ole kyennyt luomaan yhtäkään uutta työpaikkaa. Kun demokraatit uskovat valtioon politiikan teon välineenä, republikaanit luottavat markkinavoimien kaikkivoipaisuuteen.

Uusi tie supervallaksi

Päästöjen vähentäminen tietysti maksaa. Esimerkiksi elvytyspaketin kautta käytetään miljardeja dollareita energiatehokkuuden parantamiseen, liikenteen kehittämiseen ja uusiutuvan energian käyttöönottoon. Tämä ei ole helppo asia velkaisessa ja talouslamassa olevalle maalle.

Uusi hallinto lähtee kuitenkin siitä, että panostaminen päästöjen vähentämiseen kannatta pitkän päälle. Ajatuksena on, että Yhdysvaltojen säilyminen maailman huipulla edellyttää vähähiilistä talouskasvua ja sen vaatimaa teknologista kehitystä. Tästä on kirjoittanut paljon myös The New York Timesin terävä kolumnisti Thomas Friedman.

Obaman mukaan siitä suurvallasta, joka pystyy parhaiten korvaamaan fossiilisia polttoaineita uusiutuvilla energialähteillä, tulee uuden ajan taloudellinen supervalta. Friedman ja monet muutkin amerikkalaiset uskovat, että tämä supervalta on joko Yhdysvallat tai Kiina.

Kun kaikki tietävät, mitä Valkoisessa talossa ajatellaan ilmastonmuutoksesta, ei ole enää paljon mieltä väitellä siitä, onko ilmastonmuutos totta vai ei. Keskustelu on siirtynyt siihen, mitä asialle pitää tehdä.

Obama siis ajaa päästökauppajärjestelmää, johon kuuluu katon asettaminen päästöille. Exxon Mobile kannattaa hiiliveroa, joka kannustaisi käyttämään energiaa tehokkaammin ja kehittämään puhtaampia teknologioita. Yleinen arvio Washingtonissa on, että kongressi hyväksyy ensi vuoden aikana päästökauppajärjestelmän.

Teksti Tapani Vaahtoranta

Kirjoittaja työskentelee vierailevana tutkijana Woodrow Wilson International Center for Scholars -keskuksessa Washington DC:ssä.

Keskustelu

On tosi omituista, että ilmastoa koetetaan muuttaa. Ilmasto on ollut muutosten kourissa kaiken aikaa. Niiltä tutkijoilta, jotka ennustelevat katastrofiaalisia muutoksia, puuttu tiedot menneestä ilmaston kehityksestä. Maapallon ilmakehän lämpötilan, kosteuden ja hiilidioksidipitoisuuden säätely tunnetaan kohtalaisen hyvin. Pitää mielestäni huomioida maapallon ilmaston lähiajan historia. Erittäin suuret mullistukset ovat tapahtuneet viimeisen 20 000 vuoden aikana. Mitä tapahtuukaan nyt, jos auringon aktiivisuus pienenee oleellisesti.