Tutkija Nina Tynkkynen: Itämeri huolettaa venäläisiä vasta, kun terveys on uhattuna

Ulkomaat 5.2.2012 17:01

Nina TynkkynenTutkijatohtori Nina Tynkkynen Tampereen yliopistosta, olet tutkinut Venäjän ja Euroopan välistä ympäristöyhteistyötä. Miksi Fosforitin lannoitetehtaan valtavat päästöt Itämereen pysyivät vuosia salassa?

”Venäjän ympäristöpolitiikka on viime vuosikymmenen aikana keskittynyt enemmän resurssien käytön hallinnointiin kuin ympäristön suojeluun. Neuvostoliiton aikana ympäristönormit olivat kyllä tiukkoja, mutta yritykset rikkoivat niitä ja maksoivat pienen sakon. Se oli enemmän sääntö kuin poikkeus.”

Venäjän ympäristöhallinto sulautettiin luonnonvaraministeriöön 2000-luvun alussa. Kun suojelu ja hyödyntäminen ovat samassa ministeriössä, kuka puolustaa luontoa ja ympäristöä?

”Luonnonsuojelu oli vahvasti esillä jo 1900-luvun alussa, etenkin tiedepiireissä, mutta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen sekin on jäänyt varjoon.”

”On jonkin verran kansalaisjärjestöjä ja kansalaisia, jotka ovat kiinnostuneita ympäristöstä terveyden näkökulmasta.”

Venäjällä vastuuta ympäristöasioissa on siirretty valtionhallinnosta alueille. Mihin se on johtanut?

”Periaatteessa on ideaalitilanne, että ympäristökysymyksiä ratkotaan paikallisesti, mutta hajauttaminen ei ole tuonut lisäresursseja. Tilanne oli vakavin 2000-luvun alussa, jolloin alueilla ei ollut lainkaan rahaa valvontaan.”

Miksi Pietarin jätevesien puhdistaminen onnistui kansainvälisenä ympäristöyhteistyönä?

”Se oli hidas mutta pitkäjänteinen projekti, jossa oli matkan varrella myös paljon vaikeuksia. Erittäin tärkeää oli, että vesilaitoksen johto oli sitoutunut alusta asti.”

Vodokanalin pääjohtajaa Felix Karmazinovia on verrattu Vladimir Putiniin. Pitääkö Venäjällä olla aina vahva johtaja, jotta tuloksia syntyy?

”Ympäristöhallinnon turbulenssissa 2000-luvun taitteessa henkilökohtaiset suhteet ja persoonallisuudet korostuivat. Ehkä niiden merkitys vähenee, kun institutionaaliset rakenteet vahvistuvat Venäjällä.”

Suomen ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr) lähestyy fosforikohun takia luonnonvaraministeri Juri Trutnevia. Mikä vaikutus ministerin kirjeellä on?

”Yleensä diplomatian keinoin saa ratkaistua yhden keissin, mutta muu unohtuu. Ajan mittaan on hedelmällisempää, että toiminta lähtee ruohonjuuritasolta.”

”Vastaavia, mutta pienempiä päästölähteitä kuin lannoitetehdas on vielä vaikka kuinka monta. Aika näyttää, pulpahtavatko ne pintaan vai eivät.”

Ovatko venäläiset aidosti kiinnostuneita Itämeren suojelemisesta?

”Itämeren rehevöityminen ei ole iso puheenaihe Venäjällä. Onko rehevöitymiseen joku kuollut tai onko se aiheuttanut vakavaa terveyshaittaa, ihmiset kysyvät. Jos ei, sitten sitä ei koeta ongelmaksi.”

Mistä se kertoo?

”Iso osa venäläisistä luonnontieteilijöistä katsoo, että ihmisen toimilla ei ole vaikutusta rehevöitymiseen, vaan se on luonnollinen prosessi. Silloin siihen ei voi puuttua eikä sitä voi torjua. Samaa ajattelua on ilmastokeskustelussa.”

Fosforitin päästö, tuhat tonnia fosforia, vastaa Suomen koko vuoden kuormitusta Itämereen. Edistääkö pistelähteen paljastuminen herkän meren suojelua?

”On riski, että vain Venäjästä tehdään syntipukki. Lannoitetehtaan iso pistelähde on kuitenkin helpompi saada kuriin kuin esimerkiksi maatalouden ja kalanviljelyn aiheuttama kuormitus, jonka vaikutus erityisesti Saaristomeren rehevöitymiseen on merkittävä.”

Kuva Ossi Ahola