Tilanne Kirgisiassa: Sekava ja sekasortoinen, mutta ei yllättävä

Uzbekistan seuraa vaitonaisena naapurin sisällissotaa kymmenistätuhansista pakolaisista huolimatta.

Kirgisia Uzbekkipakolaiset odottivat maanantaina Kirgisian rajalla pääsyä Uzbekistanin puolelle. Kuva Faruik Akkan / AP / Lehtikuva.

Kymmenien tuhansien uzbekkien joukkopako Etelä-Kirgisiasta rajan yli Uzbekistanin puolelle jatkui alkuviikosta. Arviot taisteluissa kuolleista ihmisistä Ošin ja Jalalabadin kaupungeissa vaihtelivat sadasta jopa kahteentuhanteen.

Huhtikuun kansannousussa Kirgisian johtoon noussut Roza Otunbajeva kertoi viikonloppuna, ettei Etelä-Kirgisian tilanne ole enää väliaikaisen hallituksen joukkojen kontrollissa. Tappamaan ovat nyt lähteneet nuoret, siviiliasuiset miehet aseineen.

Rintamalinja kulkee etnisten uzbekkien ja kirgiisien välissä. Suurin osa uhreista on uzbekkeja. Heidän kotejaan on tuhottu järjestelmällisesti. Tästä huolimatta Uzbekistan on ainakin toistaiseksi seurannut konfliktia hiljaisena.

”Jos Uzbekistan sekaantuisi tilanteeseen, se kiihdyttäisi konfliktia entisestään. Tilanne muuttuisi sisällissodaksi, johon ulkopuolinen sekaantuu”, Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin tutkija Mikko Palonkorpi sanoo.

”Uzbekistanin kaltaisten valtioiden johtoa kiinnostaa ennen kaikkea oma vallassa pysyminen. Sekaantuminen naapurin konfliktiin ja levottomuuksien leviäminen mahdollisesti rajan yli Uzbekistaniin ei edesauttaisi vallassa pysymistä”, Palonkorpi jatkaa. Hän on erikoistunut työssään Keski-Aasiaan ja Kaukasiaan.

Korruptio koettelee

Kirgisian tilanne on sekava ja sekasortoinen, mutta ei yllättävä.

Neuvostoliiton aikana hedelmällinen Ferganan laakso, missä sekä Ošin että Jalalabadin kaupunki sijaitsevat, jaettiin Uzbekistanin, Kirgisian ja Tadžikistanin kesken. Keinotekoisten rajojen laaksossa otettiin verisesti yhteen jo Neuvostoliiton viimeisinä vuosina Uzbekistanin rajan tuntumassa.

Neuvostoliiton hajottua 5,5 miljoonan asukkaan Kirgisian johtoon nousi Askar Akajev, joka keskitti valtaa itselleen ja sukulaisilleen sekä muutti lakeja pitkittääkseen valtakauttaan. Kurmanbek Bakijev nousi presidentiksi 2005 sen jälkeen, kun niin kutsuttu tulppaanivallankumous johti Akajevin pakoon ja eroon presidentinvirasta.

Huhtikuussa 2010 kansa lähti taas kaduille ja vaatii tällä kertaa korruptoituneen ja sukulaisiaan suosivan Bakijevin eroa. Bakijev tapatti kahdessa päivässä yli 80 vastustajaansa kaduille ja pakeni Valko-Venäjälle.

Vallanvaihdosten välissä vallanpitäjät tapattivat opposition väkeä ja toimittajia, kansa köyhtyi ja väkeä lähti siirtotyöläisiksi Venäjälle. Sekä Yhdysvallat että Venäjä neuvottelivat valtionjohdon kanssa sotilastukikohdat Kirgisiaan.

Vanha aluekiista maasta yhdistettynä korruptoituneen hallinnon jättämään valtatyhjiöön, työttömyyteen ja köyhyyteen on oiva kasvualusta rähinöille. Oš oli myös vallasta syöstyn Bakijevin vahvaa kannatusaluetta, mutta hän on kiistänyt vaikutuksensa mellakoihin.

Ajatushautomo International Crisis Group (ICG) totesi pian Kirgisian viimeisimmän vallanvaihdoksen jälkeen, että Kirgisian huhtikuu voi toistua missä tahansa Keski-Aasian autoritaarisesti johdetussa valtiossa. Heti vierestä löytyy Kazakstan – ja Uzbekistan.

Uzbekistanissa kova turvallisuuskoneisto saattaa antaa vallanpitäjille turvallisuuden tunteen. Mutta edes voimiaan armotta käyttävä turvallisuuskoneisto ei ICG:n mukaan takaa sitä, etteikö kansa jossain hetkessä nousisi vallanpitäjiään vastaan – ja saisi lopulta myös sotilaat puolelleen.

ICG muistuttaa, että länsimaille autoritaariset hallitukset eivät ole vain kiusallisia liittolaisia vaan myös epäluotettavia kavereita.

Lue myös muut SK:n jutut Kirgisian tapahtumista täältä.