Tiede yhdistää: Iranin ja USA:n ympäristöntutkijat tapaavat Suomessa

Petri Pöntinen
Ulkomaat 11.9.2009 13:01

Iranilaiset haluavat ottaa oppia suomalaisesta ympäristöosaamisesta.

kierratysponttoja Materiaalin kierrätys on yksi tapa suojella ympäristöä. Kuva Ville Myllynen / Lehtikuva

Iranin ja USA:n ympäristötutkijat tapaavat Haikon kartanossa 14.-15.9. Kuka ehdotti Suomea tapaamispaikaksi, koordinaattori Kaisa Korhonen-Kurki?

”Aloite tuli iranilaisilta. He haluavat oppia suomalaisesta ympäristöosaamisesta.”

USA:n ympäristöongelmat tunnetaan. Mitkä ovat polttavimmat teemat Iranissa?

”Veden riittävyys ja ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat varmasti esillä tapaamisessa.”

Tiedetapaamisen toivotaan lieventävän maiden kiristyneitä suhteita. Miten se voi onnistua, kun Iranissa poljetaan parhaillaan demokratiaa näytösoikeudenkäynnein?

”En uskalla ottaa kantaa poliittisiin asioihin. Me keskitymme ympäristötiedon vaihtamiseen. Toki etenkin Iranin yliopistojen edustajilla on suhteita maansa päättäjiin.”

Millaiset USA:n ja Iranin tiedemaailman välit ovat?

”Olen hämmästynyt, että maiden tiedeakatemiat ovat tehneet kulissien takana yhteistyötä jo vuosien ajan.”

Keskustelu

Iranilaisten olisi parempi mennä Ruotsiin oppimaan. Suomessa toimii kuitenkin pullojen kierrätys maailman parhaiten, mutta muovia ei edelleenkään kierrätetä; toisin kuijn Ruotsissa.
Ruotsissa kerätään pehmeä- ja kovamuovi erikseen ja keräyspisteet suorastaan pursuvat muovijätettä, vaikka pisteet tyhjennetäänkin säännöllisesti.
Muovipusseja taidetaan kierrättää muutamassa paikkaa Suomessakin.
Telkkarissa mainoksissa mainostetaan, kuinka kännykkä (Ei Nokia, vaikka Nokiallakin malli löytyy, joka valmistettu kierrätysmuovista.)on valmistettu kierrätetystä muovista.

Jos puhutaan tavallisten ihmisten arkisesta suhtautumisesta ymparistokysymyksiin, olen Kukkaruukun kanssa samaa mielta ettei Suomi ole oikea foorumi naita asioita opiskella. Ruotsin tilanteesta en tieda, en ole siella kaynyt viiteentoista vuoteen, mutta uskon etta maa on edella Suomea kuten Kukkaruukku kirjoittaa.
Suomalainen vie kaytetyt akut, vanhat sangyt, telkkarit… metsan siimeksiin korpikuusen alle jos mahdollista. Vaikka roskapontto olisi viiden metrin paassa, miksi vaivautua kun karkkipaperit sun muut voi mukavasti pudottaa sihen missa sattuu olemaan. Katselkaa sunnuntaiaamuisin nakkikipsojen ymparistoa. Menkaa katselemaan vaikkapa vappuaamuna minka tahansa kaupungin katuja ja ymparistoa…Puistojen istutukset pitaa repia ja tuhota. Seinat spreijataan.

Ellei homma lahde ihmisesta itsestaan, tilanne pysyy ennallaan tai pahenee.
Ei voida tehda mitaan, sanovat paattajat.
Voidaanpa.

Suhtautuisin suopeasti jos Suomen ymparistoasioista paattavat matkustaisivat verovaroin kerran vuodessa Singaporeen.
Maa on siisti. Ei heitella tumppeja kadulle. Ei karkkipapereita. Tulee sakkoa. Kansa on jo sisaistanyt taman kaytannon. Ellei poliisia ole paikalla, kanssaihmiset kylla huomauttelevat jos joku sikailee. Matkustakaa metrolla. Jokaisella asemalla voisi vaikkapa asettua piknikille, niin on siistia.
Maa on muutenkin ryhdikas. Eivat huoju kymmenvuotiaat huumeissa ja kannissa kaduilla iltaisin oksentelemassa.
Nayttavatko ihmiset alistetuilta ja kyrailevilta? Menkaa ja katsokaa. Paatelkaa itse.

Kymmenkunta vuotta sitten jenkkipoika luuli voivansa spreijata autoja ja seinia ihan niinkuin kotona jenkkilassa. Jai kiinni. Kuusi piiskaniskua penkkiin sidottuna, annettuna pari metria pitkalla rottingilla.Iskujen valilla aina puoli tuntia. Yhdysvaltain presidentin vetoomus alensi iskut neljaan.
Tuskin humu spreijailee enaa kotonaankaan…

Ei ole Suomi sopiva paikka opiskella ymparistoasioita.