Terroristin mieli

Karri Kokko
Ulkomaat 26.10.2007 12:30

Saksalaisterroristi Ulrike Meinhofin uusi elämäkerta näyttää, miten ääriliike syntyy. Meinhofin mielestä yhteiskunta oli syyllinen kaikkeen.ulrike meinhof

Teksti Anna Saari
(SK 43/2007)

14. toukokuuta 1970. Tumma, polkkatukkainen nainen odottaa Berliinissä Vapaan yliopiston yhteiskuntatieteellisen tutkimuslaitoksen kirjastossa vanki Andreas Baaderia. Tätä syytetään muun muassa tavaratalotuhopoltosta ja koulukotilasten yllyttämisestä kasvattajiaan vastaan.

Naisella on lupa tavata vanki, tarkoituksena on kerätä materiaalia koulukotiliikettä käsittelevään kirjaan. Kirjasta on kustannussopimuskin. Aseistetut vartijat tuovat Baaderin paikalle, mutta tapaaminen päättyy odottamattomasti.

Television iltauutisissa kerrotaan, että Berliinissä on vapautettu voimatoimin rangaistusvanki ja kirjastovirkailija

Georg Linke on haavoittunut välikohtauksessa vakavasti. Muutaman päivän kuluttua polkkatukkainen nainen, Ulrike Meinhof, etsintäkuulutetaan epäiltynä murhayrityksestä. Hänen pidättämiseensä johtavista tiedoista luvataan 10 000 Saksan markan palkkio. Ensimmäistä kertaa vuoden 1945 jälkeen Berliinin katukuvaan ilmestyy kuvallisia etsintäkuulutusjulisteita.

Mistä oli kysymys? Kuka oli Ulrike Meinhof?

Sen ymmärtämiseksi täytyy palauttaa mieleen toisen maailmansodan jälkeinen, kahtia jakautunut Saksa, kylmä sota ja ydinvarustelu. Samoin Vietnamin sota ja opiskelijamellakat. Täytyy kuvitella oikeudentuntoinen nuori äiti keskelle yhteiskuntaa, jossa oli voimakkaita vastakkainasetteluja ja jonka valtakoneistoa ei kiinnostanut vuoropuhelu tai kansalaisten hyvinvointi. Elettiin ydinsodan ja väkivallan pelossa.

Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin on vaikea kuvitella Saksaa, jossa nuori opiskelija ammuttiin, koska hänellä oli punainen paita, viikset ja sandaalit. Tai jossa ihminen voitiin mielipiteittensä takia repiä pois puhujanpöntöstä tai erottaa virasta. Siksi tarvitaan suomenkielinen, erään tuon ajan näkyvimmän toimijan kokemuksia ja vaiheita valottava kirja.

Katriina Lehdon elämäkerta Ulrike Meinhof – Lähemmäs totuutta, ei todellisuutta (Ajatus Kirjat 2007) pohtii, miksi saksalaisesta toimittajasta ja kahden lapsen yksinhuoltajaäidistä tuli terroristi. Kirja perustuu Lehdon väitöstutkimukseen, siinä aihetta lähestytään Meinhofin tekstien ja poliittisen toiminnan kautta. Aiemmat hänestä kertoneet kirjat perustuvat paljolti entisen aviomiehen Klaus Röhlin muistelmiin (Viisi sormea ei ole nyrkki, 1974).

Uusvasemmiston äänitorvi

Ulrike Meinhofista tuli Länsi-Saksan uusvasemmistolaisen opposition ääni konkret-lehden toimittajana. Sitä julkaisi hänen tuleva miehensä Klaus Röhl. Kasvatustieteiden opintonsa keskeyttänyt Meinhof oli tullut tunnetuksi ydinaseiden vastustajana, hän kirjoitti konkretiin erittäin yhteiskuntakriittisiä pääkirjoituksia. Niissä kritisoitiin Länsi-Saksan johtoa muun muassa siitä, että se hääri ulkoisen uhan torjunnan kimpussa, eikä ratkonut tavallisten ihmisten elämän epäkohtia.

Meinhof oli harvinaisen kiihkeä ja asialleen omistautunut toimittaja. Hän puuttui niin ulkopoliittisiin linjauksiin kuin naisten asemaankin. Hän teki myös laajoja radio-ohjelmia sosiaalipoliittisista aiheista, kuten koulukotilapsista ja naisten liukuhihnatyöstä.

Katriina Lehto kuvaa, miten ydinvoiman vastustaminen nostatti opiskelijaliikkeen, joka halusi vaikuttaa valtion asioihin, mutta jolla ei ollut ääntä parlamentissa. Vastakkainasettelu kärjistyi, kun valtio halusi vaientaa opiskelijoiden mielenilmaukset.

Lopulta ydinvoiman vastustamisesta oli tullut koko valtion vastustamista. Tilanne kiristyi äärimmilleen, kun Berliinin poliisi 2. kesäkuuta 1967 ampui opiskelijan Persian Shaahia vastustaneessa mielenosoituksessa.

Oppositio kuohui, tarttui katukiviin ja polttopulloihin. Syyttömän opiskelijan kuolema oli lähtölaukaus yliopiston ulkopuolelle laajenneelle poliittiselle kapinalle, jonka juuret olivat pitkään jatkuneessa mielipiteenvapauden rajoittamisessa ja poliittisten vähemmistöjen syrjinnässä. Tässä vaiheessa Ulrike Meinhof sanoutui vielä tiukasti irti väkivallasta muuten kuin itsepuolustuksena.

Aiheesta lisää
Vapautus Mogadishussa (SK 43/1977)
Kotiinpaluu (SK 43/1977)
Hyvät ja huonot saksalaiset (SK 43/1977)

Punainen armeijakunta (Wikipedia)
Ulrike Meinhof (Wikipedia)

Ulrike Meinhof – Lähemmäs totuutta, ei todellisuutta (Ajatus Kirjat 2007)

Kuva: Nuori toimittaja Ulrike Meinhof vuonna 1964 (Wikipedia Commons).