Tappaminen kiihtyy: Mitä Syyriassa oikein tapahtuu - ja miksi?

Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Syyrian kapinallisarmeijan taistelijat pakenevat Aleppostta syyskuun alussa tulitettuaan Syyrian armeijan panssarivaunua. Kuva Manu Brabo / AP.

Yksitoista siviiliä kuoli Aleppossa, kun hallitus tulitti Shaarin asuinaluetta.

Viisi lasta ja nainen kuolivat helikopterin tulituksessa Kafr Aweidin kaupungissa.

17 tunnistamatonta ruumista löytyi Azimieyhin alueelta.

Yhden lauantaipäivän saldo Syyriassa: 115 kuollutta, heistä useimmat arkiaskareissaan olleita siviilejä.

Tilanne Syyriassa menee nopeasti yhä huonompaan suuntaan. Opposition mukaan elokuu oli koko konfliktin verisin kuukausi: arviolta 5 000 ihmistä sai surmansa.

Puolentoista vuoden aikana konfliktissa on kuollut 22 000-26 000 ihmistä.

Presidentti Bashar al-Assadin hallinnolla ei tarkkailijoiden mukaan ole enää mitään pidäkkeitä siviilien tappamiseen. Pelkkä epäilys kapinallisten läsnäolosta on riittävä syy tuhota koko kylä maan tasalle.

Yli neljännesmiljoona syyrialaista on jo paennut maan rajojen ulkopuolelle.

YK:n ja Arabiliiton nimeämä tuore rauhanvälittäjä Lakhdar Brahimi tapasi viime viikolla sekä Syyrian presidentti al-Assadin että tätä vastaan taistelevaa oppositiota.

Hän varoitti, että Syyrian kriisi uhkaa jo koko alueen vakautta.

Konflikti on käynyt myös yhä monimutkaisemmaksi. Päivittäisten taistelu- ja pommitusuutisten perusteella on enää vaikea hahmottaa, keitä kaikkia vastaan Assadin hallitus taistelee ja mikä on alueen muiden valtioiden osuus taistelujen kiihtymisessä.

Kapinallisten rivit rakoilevat

Presidentti al-Assad on viime kuukausina tullut julkisuuteen vain harvoin. Kun hän elokuun lopulla antoi haastattelun syyrialaiselle tv-asemalle, hän ylisti Syyrian armeijaa sen sankarillisista voitoista vihollisista ja vakuutti hyväntuulisena, että hallituksen joukkojen voitto on vain ajan kysymys.

Todellisuudessa Syyrian armeijan rivit harvenevat edelleen, kun yhä useammat sotilaat jäävät palaamatta lomilta. Armeijan erityisjoukot ovat kuitenkin tiukasti Assadin hallinnon kovan ytimen, alaviitti-muslimeihin kuuluvien komentajien käsissä.

Assadin hallitusta vastaan taistelevat kapinalliset ovat hekin vakuuttaneet toistuvasti, että neuvotteleminen on turhaa koska hallituksen kaatuminen on vain ajan kysymys.

Kapinallisten tärkein aseellinen ryhmä, Vapaan Syyrian armeija FSA, koostuu pitkälti Syyrian armeijasta loikanneista komentajista ja rivisotilaista. Myös kapinallisarmeijan aseet ovat suurelta osin samasta osoitteesta.

Turkista käsin toimivan kapinallisarmeijan FSA:n pääkomentaja eversti Riad al-Assad vakuuttaa, että FSA:n ainoa tavoite on kaataa presidentti Assadin hallinto. Muita poliittisia motiiveja sillä ei ole.

Mutta FSA on kaikkea muuta kuin yhtenäinen.

Syyskuussa Riad al-Assad antoi uutistoimisto al-Jazeeralle haastattelun, jossa hän purki turhautumistaan. Hänen mukaansa joka kerta, kun jokin uusi ryhmä loikkaa Syyrian hallinnosta opposition riveihin, se haluaa ottaa FSA:n johdon käsiinsä ja tehdä siitä oman armeijansa.

“Me emme kontrolloi kaikkia yksiköitämme kentällä ja tämä on se todellisuus, jossa meidän on elettävä”, Riad al-Assad totesi.

Syyskuun alussa jälleen uutta kapinallisarmeijaa oli muodostamassa myös Syyrian maapaossa elävän opposition poliittinen siipi, Syyrian kansallisneuvosto SNC, joka sekin toimii Turkista käsin.

Sitä dominoi maanpaossa jo pitkään elänyt Syyrian Muslimiveljeskunta, mutta islamin äärilaitaa edustavien salafistien äänenpainot ovat viime kuukausina käyneet yhä kuuluvammiksi.

Vaikka SNC on saanut tukea Turkilta ja länneltä, erityisesti ranskalaisilta, myös se on kulkenut kriisistä toiseen. Selkeää ja tehokasta poliittista organisaatiota se ei ole kyennyt luomaan.

Jihadistit pelottavat

Sitä mukaa kun toiveet konfliktin poliittisesta ratkaisusta ovat hiipuneet, huomio on suuntautunut entistä enemmän kapinallisarmeija FSA:han.

Yhdysvallat myönsi vastikään varainkeräysluvan ryhmille, jotka edustavat FSA:ta Yhdysvalloissa.

“Tämä voi vahvistaa FSA:ta kokonaan uudella tavalla ja nostaa sen roolia merkittävämmäksi”, arvioi tutkija Timo Behr Ulkopoliittisesta instituutista.

Amerikkalaisia ja eurooppalaisia kuitenkin huolestuttavat uutiset, jotka kertovat ääri-islamilaisten jihadisti-taistelijoiden ja al-Qaidan kasvavasta roolista Syyrian kapinallisten joukoissa. Konflikti on houkutellut uskonsotureita naapurimaiden lisäksi Afganistanista, Sudanista, Tšetšeniasta ja Euroopan eri maista.

Konservatiiviset saudiperheet pitävät huolen, ettei taistelijoilta puutu rahaa tai aseita.

Ääriryhmien tapa taistella ei kuitenkaan aina miellytä syyrialaisia. Niiden tekemät pommi-iskut tappavat siviilejä. Kidnappaukset, mielivaltaiset teloitukset ja autopommit muistuttavat liiaksikin Irakin al-Qaidan oppeja.

Tavallisia syyrialaiskapinallisia jihadistien tarkoitusperät huolestuttavat. FSA:n paikallinen komentaja Saleem Abu Yassir purki vastikään huoltaan brittilehti The Guardianille.

“He yrittävät varastaa meiltä vallankumouksen. Heidän tavoitteensa ovat jo ajassa, joka tulee taistelujen jälkeen.”

Syyrian kapinalliset tarkkailuasemissa Izaan alueella Aleppossa syyskuun 11. päivänä. Kuva Manu Brabo / AP.

Ratkaisu haetaan sotimalla

Egyptiä 30 vuotta hallinnut Hosni Mubarak istuu vankilassa elinkautista.

Libyan itsevaltias Muammar Gaddafi kuoli katuviemärissä.

Jemenin ja Tunisian pitkäaikaiset presidentit elävät loppuikänsä maanpaossa.

Myös Syyrian presidentti al-Assad tietää elävänsä jo kuolemantuomion jälkeistä jatkoaikaa.

Alaviittivähemmistöön kuuluva al-Assad kenraaleineen on kohdellut maan sunnienemmistöä äärimmäisen kovakouraisesti vuosikymmeniä. Nyt maan johto pelkää, että tappio merkitsisi kostoa ja jopa alaviittien kansanmurhaa.

Alaviittejä on noin 12 prosenttia maan 22,5 miljoonasta asukkaasta.

Kristittyjä on noin 10 prosenttia, kurdeja 8 prosenttia ja druuseja alle 3 prosenttia. Loput ovat sunnimuslimeja.

Tilannetta kuvaa, että taisteluissa kapinallisia vastaan käytetään nyt entistä enemmän ilmavoimia. Ne ovat käytännössä kokonaan alaviittien käsissä.

Armeijan johdosta loikanneet ovat viime aikoina paljastaneet, että kenraalit miettivät jo vakavasti kemiallisen aseen käyttämistä sekä kapinallisia että siviilejä vastaan.

Syyrian tilannetta läheltä seuraavat aluejohtaja Heidi Huuhtanen ja hankejohtaja Yasar Qatarneh CMI Martti Ahtisaari -keskuksesta eivät usko, että Assadin hallitus olisi kuitenkaan vielä kaatumassa.

“Hallinto on vahva ja se saa merkittävää tukea Iranista”, Huuhtanen sanoo. “Mutta poliittista ratkaisua ei konfliktiin ole enää olemassa. Nyt ratkaisu haetaan sotimalla.”

Koska kansainvälistä väliintuloa pidetään tällä hetkellä epätodennäköisenä, vaihtoehtoja he näkevät lähinnä kaksi: joko taistelut jatkuvat nykyisenkaltaisina pitkään, jopa vuosia, tai kapinalliset saavat näennäisen voiton, mutta aseelliset taistelut jatkuvat. Hyviä vaihtoehtoja ei juuri ole.

Edessä uusi Balkan?

Syyria ei ole perinteisesti ollut uskonnollisesti jakautunut yhteiskunta. Taistelujen jatkuminen uhkaa kuitenkin johtaa eri uskonlahkojen ja etnisten ryhmien välien kärjistymiseen.

Kuten Balkanilla 1990-luvulla vähemmistöt saattavat taistelujen kiihtyessä paeta kotiseuduiltaan ja siirtyä alueille, joilla he edustavat enemmistöä.

Kukistettu presidentti Assad kenraaleineen saattaisi vetäytyä Luoteis-Syyriaan Latakian kaupungin ympäristöön alueelle, jossa alaviitit ovat perinteisesti vahvoilla. Vuoristoalueelta käsin he pystyisivät jatkamaan vastarintaa pitkäänkin ja estämään uuden hallinnon vakiintumisen.

“Tämä vaihtoehto on mahdollinen, jos kapinalliset saavat yhä uusia sotilaallisia voittoja, mutta eivät onnistu luomaan selkeää kuvaa siitä, minkälainen poliittinen järjestelmä Assadin jälkeen halutaan”, Qatarneh arvelee.

Muissa arabikevään maissa on kuitenkin nähty, että sodankäynnin psykologia voi myös yllättää.

“Vahvoiltakin näyttävät hallitukset voivat luhistua yhtäkkiä, kuten näimme Libyassa”, muistuttaa ohjelmajohtaja Mika Aaltola Ulkopoliittisesta instituutista.

“Länsi ja erityisesti Yhdysvallat käy vahvaa kyber-psykologista sotaa Assadin hallintoa vastaan. Negatiivisella uutisoinnilla on tarkoitus saada keskitason syyrialaisupseerit uskomaan, että heidän loppunsa on käsillä. Tällainen psykologinen efekti voi nopeasti lamaannuttaa upseeriston ja järjestelmä lakkaa toimimasta.”

Mutta mitä Assadin tilalle nousisi? Salafistien ja Muslimiveljeskunnan ajama Saudi-Arabian kaltainen teokratia vai lännen toivoma demokratia?

“Jos katsoo mitä on tapahtunut Afganistanissa tai Irakissa, niin eivät ne kovin vakaita ole.”

Erityisen ongelmallinen tilanne olisi, jos Assadin kaatuessa al-Qaidan taistelijat olisivat vahvoissa asemissa. Syyriasta voisi tulla pirstaloitunut, epävakaa valtio, jossa Taleban-tyyppinen teokratia hallitsisi osia maata ja toisaalla valtaa pitäisivät heimo- tai uskontopohjaiset ryhmät.

Sokissa oleva haavoittunut nainen poistui Dar El Shifan sairaalasta torstaina 20. syyskuuta. Syyrian armeijan tulituksessa Aleppossa kuoli samana aamuna kymmeniä siviilejä, heidän joukossaan neljä lasta. Kuva Manu Brabo / AP.

Persia vastaan Saudi-Arabia

Kun YK:n rauhanvälittäjä Lakhdar Brahimi varoitti, että Syyrian konflikti uhkaa jo koko alueen vakautta, hän oli tosissaan. Käytännössä alue on jo mukana eri leireissä.

Taustalla heijastelee ikivanha valtataistelu Persian eli Iranin ja Saudi-Arabian välillä alueen hegemoniasta.

“Me lännessä näemme aina Israelin ja arabimaailman vihanpidon, mutta vielä syvempi on Iranin ja arabien keskinäinen vihanpito”, sanoo Mika Aaltola.

Iran on presidentti Assadin tärkein ja lähes ainoa poliittinen ja sotilaallinen tukija, eikä sillä ole mitään halua luopua vaikutusvallastaan Syyriassa.

Syyrian kautta se on pystynyt aseistamaan perinteisiä suojattejaan Libanonin Hizbollahia ja Hamasia, jotka Israelin kyljessä toimivat eräänlaisina henkivakuutuksina Iranille. Jos Assad kaatuisi ja sen myötä Hizbollah heikkenisi, Israelin houkutus hyökätä Irania vastaan kasvaisi. Enää ei tarvitsisi pelätä välitöntä vastaiskua.

Saudi-Arabia yhdessä Qatarin ja muiden Persianlahden valtioiden kanssa puolestaan tukee avoimesti Syyrian kapinallisia. Osittain siksi että suurin osa kapinallisista on sunneja. Osittain syynä on puhtaasti halu heikentää Iranin vaikutusvaltaa alueella.

“Eivät saudit ole kiinnostuneita vapauttamaan Syyrian kansaa. He haluavat varmistaa, että Syyriaan nouseva uusi johto on sen eikä Iranin vaikutuspiirissä”, Yasar Qatarneh sanoo.

“On hyvä muistaa, että vaikka sekä Saudi-Arabia että Turkki ovat sunnienemmistöisiä ja länsimielisiä, nekin kilpailevat vaikutusvallasta alueella.”

Iranin mahdollisuudet

Turkin maltillinen islamilaismielinen hallitus on Assadin tiukimpia arvostelijoita, mutta sekin on joutumassa ristivetoon. Nato-maa Turkki on sallinut Assadin vastaisen opposition toimia vapaasti etelärajallaan, mutta ääri-islamilaisten ryhmien entistä suurempi vaikutusvalta on muuttumassa Turkille kiusalliseksi.

Samaan aikaan Turkin rajan yli pyrkivien syyrialaispakolaisten määrä vain kasvaa. Turkki on jo pitkään vaatinut, että pakolaisille perustetaan Syyrian puolelle YK:n valvoma humanitaarinen puskurivyöhyke.

Se haluaa rajalle myös lentokieltoalueen.

Islamilaisen demokratian mallimaana mielellään esiintyvä Turkki otti keskeisen neuvonantajan roolin, kun Egypti, Tunisia ja Libya pystyttivät uutta hallintoaan. Eikä se panisi pahakseen, jos sen vaikutusvalta myös maan eteläpuolella kasvaisi.

Alueen keskeiset hallitukset ovat viime viikkoina etsineet uusia väyliä lopettaakseen verenvuodattamisen Syyriassa. Turkin, Iranin ja Egyptin ulkoministerit tapasivat viime viikolla Kairossa. Tapaamisen jälkeen Iranin ulkoministeri Ali Akbar Salehi lensi Damaskokseen keskustelemaan presidentti al-Assadin kanssa.

Paljon onkin kiinni Iranista. Tarjoamalla pelinsä menettäneelle Assadille turvapaikkaa Iran ehtisi vielä pelastaa kasvonsa ja jopa säilyttää vaikutusvaltaansa alueella. Samalla se voisi hälventää suursodan uhkaa, joka on syntynyt Iranin ydinohjelman myötä.

Iranin nykyjohdon politiikan tietäen, vaihtoehto ei ole erityisen todennäköinen.

USA odottaa vaaleja

Vaikka syyrialaissiviilien tappaminen vain kiihtyy, kansainvälinen yhteisö on ponneton. Venäjä ja Kiina ovat toistuvasti torpedoineet YK:n turvaneuvostossa Syyrian vastaiset toimet. Näin siitä huolimatta, että YK on hyväksynyt valtion suojeluvelvoitteen periaatteen: jollei maan hallitus pysty tai halua suojella omia kansalaisiaan, kansainvälisellä yhteisöllä on oikeus puuttua tilanteeseen. Tämä niin sanottu R2P:tä, responsibility to protect, edellyttää kuitenkin YK:n turvaneuvoston hyväksyntää.

YK:n turvaneuvosto on vastaavanlaisissa tilanteissa myös ohitettu. Nato pakotti pommittamalla Serbian lopettamaan Kosovon miehityksen 1999 Venäjän vastustuksesta huolimatta.

Nyt Syyrian armeija taistelee samoilla venäläisvalmisteisilla hävittäjillä, joita Serbia käytti omaa väestöään vastaan.

Ohituskaistaa käytettiin myös Irakissa 2003, mutta Yhdysvaltain sotilaallinen väliintulo laukaisi vuosia kestäneen verisen sisällissodan. Juuri Irakin kokemukset ovat tehokkaasti hillinneet lännen haluja puuttua Syyrian tilanteeseen.

Länsimaita on myös arvosteltu haluttomuudesta käydä todellista vuoropuhelua Moskovan kanssa Syyria-kysymyksessä. Moskovasta on annettu ymmärtää, että siellä olisi keväällä ollut aitoa halua neuvotella, mutta se tyssäsi lännen ehdottomuuteen.

Yhdysvalloille tilanne on hankala. Assadin kaatuminen merkitsisi Iranin heikentymistä, mikä miellyttäisi amerikkalaisia.

Israelin turvallisuuden kannalta vallanvaihto Syyriassa voi kuitenkin olla arvaamaton. Assad on kaikesta huolimatta ollut alueen johtajista maallisimpia ja maltillisimpia suhteessa Israeliin.

Ennen marraskuussa pidettäviä Yhdysvaltain presidentinvaaleja hallinnolta on kuitenkin turha odottaa valintoja.

“Syyrian tilanne osoittaa, miten rajalliset Yhdysvaltain poliittiset toimintamahdollisuudet Lähi-idässä lopulta ovat. Se pystyy tukemaan vanhojen hallitusten kaatamista, kuten Egyptissä ja Libyassa, mutta sillä ei ole todellista valtaa sen suhteen, ketkä nousevat tilalle”, toteaa Yasar Qatarneh.

Yhdysvaltain sotilaallinen voima on globaalisti kuitenkin täysin ylivoimainen. Sen sotilasbudjetti on yhtä suuri kuin seuraavien 44 valtion yhteensä.

Marraskuun 6. päivänä ratkeaa, jatkaako Barack Obama Yhdysvaltain presidenttinä.

Jos hän saa jatkokauden, myös Syyrian kriisissä voi alkaa kokonaan uusi vaihe.

Lue myös

Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa Suomen Kuvalehden numerossa 39/2012.