Suomen televisio opetti virolaiset ajattelemaan

SK:n toimitus
Ulkomaat 20.4.2009 17:00

Virolaisessa elokuvassa kylmän sodan sankareiksi nousevat Ritari Ässä ja K-kaupan Väiski.

Neuvosto-Viron Absurdistaniin avautui ikkuna pohjolan lännestä eli Suomen televisiosta. Sitä virolaiset katsoivat salaa mutta tunnollisesti. Ja sen kajossa kasvoivat tallinnalaiset Jaak Kilmi ja Kiur Aarma, jotka ovat tehneet elokuva sukupolvensa elämästä kylmän sodan rajalla.

Sujuvasti dokumenttia ja draamaa yhdistelevässä elokuvassa Disco ja ydinsota kylmän sodan epätodennäköiseen arsenaaliin ujuttautuivat Dallas, Ritari Ässä, Emmanuelle ja K-kaupan Väiski. Ja sekoittivat virolaislasten maailman.

”Metodimme oli Astrid Lindgrenin mestarietsivä Kalle Blomkvist”, kuvaa ohjaaja Jaak Kilmi. ”Blomkvist näki asioita lasten näkökulmasta, mihin aikuinen konstaapeli ei kyennyt.”

Blomkvist oli varsin tehokas arvoitusten ratkaisija, eivätkä Kilmi ja Aarmakaan lapsuutensa todellisuuden kuvaamisessa taida erehtyä.

Walesan viikset

Tallinnan kerrostalokolossien katoille alkaa ilmestyä antennimetsää. Ne etsivät signaaleja pohjoisesta. Puolet Espoon uuden lähetysmaston kapasiteetista on suunnattu etelään. Tarkoituksella?

”Suomi on pitkulainen maa, joten järkevintä olisi ollut rakentaa masto Keski-Suomeen”, Aarma pohtii.

Suljettujen virolaisovien takana juotetaan televisioihin Soome plokkeja, suomalaispalikoita, jotka avaavat yhdessä antennin kanssa Neuvostoliiton ulkopuolisen maailman. Ohjelmatietoja kopioidaan yömyöhään, sillä aamulla ne pitää antaa seuraavalle halukkaalle.

”Minäkin kirjoitin niitä kauhealla kiireellä”, Kilmi muistaa.

”Puoli yhdeksältä Uutiset ja sää.”

Kun suomalaiset seuraavat Lieko Zachovalovan selostusta Prahan kaduille vyöryvistä tankeista, Neuvostoliitossa näkyy ja kuuluu jotain ihan muuta. Samoin Gdanskin satamalakkojen aikaan tai Tšernobylin ydinonnettomuuden jälkeen.

”Neuvostoliitossa oli tärkeää olla näyttämättä ’vihollisen’ kasvoja, koska propagandalle oli haitallista vastavoimien inhimillistäminen”, Kilmi sanoo.

Niinpä vitsinkin mukaan virolaiset olivat ainoa neuvostokansa, joka tiesi, että Lech Walesalla on viikset.

Urve ja Dallas

Mutta tallinnalaisilla pikkupojilla on jo muuta ajateltavaa. Ranteessa on halpa digikello, ja sen kautta voi puhua autolle. Eikä mille tahansa autolle, vaan Kittille, joka vieläpä vastaa ja lentää monta metriä.

Nuori Jaak Kilmi lupaa maalaisserkulleen kirjoittaa Ritari Ässän juonenkäänteistä. Urvelle ei lähde yhtään kirjettä – ennen vuotta 2009. Valkokankaalla pikku-Jaak kirjoittaa viikoittain Dallasin tapahtumista, ja Urve lukee kirjeitä kyläläisille Etelä-Virossa. Lopulta Urvelta aletaan tiedustella perheensä kuulumisten lisäksi uutiset Dallasista. Öljypohattojen arki tulee tutuksi.

Neuvostojohto oli huolissaan Suomen television vaikutuksesta ja lähetyksiä häirittiin. Tarinan mukaan kunnianhimoisin suunnitelma oli rakentaa mereen metalliseinä signaaleja estämään.

Mutta miksi Suomen television katsominen onnistui Pohjois-Virossa, mutta esimerkiksi Itä-Saksassa länsisaksalaisten kanavien ei?

”Kyse on varmaankin saksalaisten mentaliteetista. Virossa oli ehkä viisi todellista kommunistia, muut luovivat systeemissä. Ottivat määräyksen vastaan ja siirsivät sen seuraavaan laatikkoon”, Aarma sanoo.

Neuvosto-Viron johtaja Karl Vaino lähtee eläkepäiviksi Moskovaan ja antaa myöhemmin saksalaistelevisiolle haastattelun. Häneltä kysytään Suomen television merkityksestä.

”Se sai ihmiset ajattelemaan. Ajattelemaan!”

Teksti Marjo Näkki / STT

Keskustelu

Ei pidä unohtaa, että myös neuvostoviron televisio näkyin Suomessa ilman teknisiä temppuja. Ehkä kyseessä oli vain vastavuoroisuuden kokeileva sovellutus.