Tuhansien uhrien jalkapallosota
Kuluneen sanonnan mukaan jalkapallo on enemmän kuin urheilua. Vuonna 1969 ottelussa Hondurasin ja El Salvadorin välillä kyse todella oli elämästä ja kuolemasta.
Hondurasin sotilaat katsovat kuolleita elsalvadorilaisia El Portillossa, Hondurasissa, sodan päättymispäivänä 18. heinäkuuta 1969. © Friedrich / Interfoto / LK
Hondurasin ja El Salvadorin välillä käytiin vuonna 1969 sota, joka maksoi tuhansia kuolonuhreja. Sitä kutsutaan jalkapallosodaksi.
Tuolloin Väli-Amerikassa pelattiin karsintaotteluita paikoista vuoden 1970 jalkapallon MM-kisoihin.
Näitä pelejä on pidetty yhtenä tapahtumien välittömänä laukaisijana, vaikka pääsyyt olivat toki muualla.
El Salvador on piskuinen maa, jolla on kokoonsa nähden suuri väestö. 1960-luvun lopussa 20 000 neliökilometrin alueelle eli noin seitsemästoistaosaan Suomesta oli ahtautunut 3,7 miljoonaa asukasta.
Maan historiaa leimaavat köyhyys, vallankaappaukset ja sisällissodat. Pienen pinta-alan vuoksi El Salvadorista on jatkuvasti suuntautunut muuttopaine naapurivaltioihin.
Naapuri Honduras on yli viisi kertaa El Salvadoria suurempi ja väkiluku oli silti vain 2,6 miljoonaa.
Rajaseuduilla oli laajoja alueita, joita ei juurikaan viljelty. Vuosien aikana rajan yli oli siirtynyt satojatuhansia elsalvadorilaisia. Honduras katseli tätä sormien läpi, koska alueet tulivat näin viljelyksen piiriin ja hyödyttivät taloudellisesti Hondurasia.
Asenne muuttui 1960-luvulla, jolloin jo 20 prosenttia Hondurasin viljelijöistä oli elsalvadorilaisia. Honduras alkoi vuoden 1969 alussa toteuttaa maareformia, minkä arveltiin johtavan jopa 300 000 elsalvadorilaisen maastakarkoituksiin.
Kesäkuun alussa 1969 tilanne oli kärjistynyt tulenaraksi.
Kun El Salvadorin joukkue tuli pelaamaan karsintapeliä Hondurasin pääkaupunkiin Tegucigalpaan, sitä häirittiin bussimatkalla hotelliin ja estettiin nukkumasta perillä. Tämä ei ollut tavatonta Latinalaisen Amerikan maissa, mutta vihamielisyyden aste oli paljon tavanomaista suurempi.
Honduras voitti välillä väkivaltaiseksi yltyneen ottelun 1–0.
Tunteet kuohahtivat huippuunsa vasta pelin jälkeen. Nuori 18-vuotias elsalvadorilainen nainen kirjoitti sanomalehteen, ettei voinut katsella, kun isänmaa pakotettiin polvilleen ja ampui itsensä. Hänen hautajaisistaan paisui valtava kansallinen surujuhla.
Arviolta lähes 80 prosenttia elsalvadorilaisista seurasi niitä televisiosta.
Arkun perässä marssi presidentti, samoin maan jalkapallojoukkue.
Kansallislaulujen soidessa salkoon nousi Hondurasin lipun sijasta ulosteisiin tahrittu tiskirätti.
Suuttumus oli käsin kosketeltavaa, kun Honduras saapui karsinnan toiseen osaotteluun El Salvadorin pääkaupunkiin San Salvadoriin. El Salvadorin armeijan oli saatettava Hondurasin joukkue hotelliin.
Viikkoa aiemmin tapahtunut ensimmäisen osa-ottelun vierasjoukkueen häirintä oli vain esimakua. Elsalvadorilaisfanit alkoivat kivittää hotellia ja heitellä sen ikkunoista sisälle kaikkea mahdollista, mukaan lukien ulosteilla tahrittuja kuolleita rottia ja palopommeja. Pelaajien oli haettava turvaa sänkyjensä alta, kunnes poliisi nouti heidät turvallisempaan majoitukseen.
Siirtyessään seuraavana päivänä stadionille joukkue näki, mihin kuntoon ensimmäinen majoituspaikka oli tuhottu: ”Se oli kuin sotaelokuvasta, lasinsiruja ja savun tummentamia tiiliä.”
Kansallislaulujen soidessa toiseen salkoon nousi Hondurasin lipun sijasta tiskirätti – sekin tahrittuna ulosteisiin.
El Salvador voitti 3–0, mutta tuolloisten sääntöjen mukaan piti vielä pelata kolmas peli puolueettomalla kentällä, koska molemmilla oli yksi voitto.
Ottelu pelattiin 26. kesäkuuta tulevan kisaisännän pääkaupungissa Mexico Cityssä, ja sen El Salvador voitti 3–2.
Kaksi viikkoa myöhemmin, 14. heinäkuuta, elsalvadorilaiset pommikoneet hyökkäsivät yhdeksään kaupunkiin Hondurasissa, muun muassa Tegucigalpan kansainväliselle lentokentälle.
Hondurasilaiset maksoivat takaisin samalla mitalla, ja täysimittaiset taistelut alkoivat.
Yhteenotto kesti vajaan viikon – jalkapallosodan lisäksi siihen viitataan puhumalla sadan tunnin sodasta.
Taistelut käytiin lähinnä Hondurasin maaperällä. Valtaosa kolmestatuhannesta kuolleista oli siviilejä. Vielä useammat haavoittuivat tai pakenivat.
Rauhansopimus allekirjoitettiin vasta vuonna 1980.
Joskus kysytään hiukan hirtehisesti, kumpi sitten voitti sodan ja kumpi ottelun.
Kumpikaan maa ei hyötynyt sodasta, etenkään verrattuna menetyksiin ja täysin myrkyttyneisiin naapurisuhteisiin.
El Salvador selvisi karsintojen seuraavalle, ratkaisevalle kierrokselle. Siinä otteluparissa El Salvador kukisti Haitin ja pääsi ensimmäisen kerran historiansa aikana MM-kisoihin.
Toinen asia on, kuinka paljon se enää lohdutti sodan uhreja.
Video: Vuoden 1969 jalkapallosota. Lähde: Youtube.
Artikkeli on toimitettu ote Vesa Vareksen kirjasta Pallon herruus – kuningaslajin valta ja lumo (Otava 2018)
