Sri Lankan uupuneille tamilisiviileille ei riitä apua

SK:n toimitus
Ulkomaat 1.5.2009 15:00

Sri Lankan hallituksen joukkojen ja tamilisissien taisteluja paenneiden siviilien tilanne on epätoivoinen. Taistelualueella on yhä kymmeniä tuhansia siviilejä.

sri lanka

Noin 50 000 siviiliä on yhä jumissa taistelualueen ja Sri Lankan hallituksen kontrolliaseman välisessä maastossa. Pakolaistulva on ollut niin valtava, että viranomaiset eivät pysty käsittelemään kaikki tapauksia niin nopeasti kuin pitäisi.

Ja kun nämä pakolaiset lopulta pääsevät hallituksen pystyttämille pakolaisleireille, olosuhteet eivät juuri parane.

”Joka paikassa on liian vähän vettä ja ruokaa. Edes lääkintäapua ei tahdo löytyä tarpeeksi”, sanoo Simon Schorno, Kansainvälisen Punaisen Ristin komitean eli ICRC:n tiedottaja.

On lauantai ja istumme auringonpaisteessa Genevessä, joka on ICRC:n päämajan kotipaikka, keskellä rauhallisinta Eurooppaa.

Mutta Schornon ajatukset ovat muualla.

”Olemme jatkuvasti yhteydessä sekä omiin Sri Lankassa oleviin delegaatteihimme että molempiin osapuoliin, Sri Lankan hallitukseen ja tamilitiikereiden vapautusliikkeeseen LTTE:hen.”’

Evakuointi käynnissä

Punaisen Ristin muutaman hengen tiimit eivät pysty olemaan taistelualueella jatkuvasti. Lääkintätiimi menee alueelle niin usein kuin pystyy ja yrittää evakuoida haavoittuneita.

”Perjantaina sieltä löytyi 1 000 haavoittunutta. Saimme 511 kuljetettua pois ja tarkoitus on hakea loput niin pian kuin vain mahdollista.”

ICRC evakuoi taistelualueelta viime viikolla kaikkiaan 1 400 haavoittunutta. Noin 70 prosentilla on vakavia sotavammoja.

”Kun joudutaan amputoimaan nuoren äidin toinen jalka, ei voi olla miettimättä sitä, miten hän selviää tulevaisuudessa.”

EU, Yhdysvallat, YK ja Punainen Risti ovat jatkuvasti vedonneet Sri Lankan hallitukseen ja tamilitiikereihin, että ne toimisivat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti ja suojelisivat siviilejä.

”Me olemme toistuvasti painottaneet, että siviilejä on aivan liian lähellä taisteluja”, Schorno sanoo.

ICRC on evakuoinut siviilejä meriteitse lautalla Puttumatalanin kaupungista. Kun hallituksen joukot ottivat kaupungin haltuunsa, ICRC siirsi evakuointipisteensä etelämmäksi, paikkaan jonne siviilit olivat paenneet.

”Puttumatalan tyhjeni hetkessä. Mutta pitää muistaa, että nämä siviilit ovat paenneet useamman kerran vuoden alun jälkeen. Heistä ei ole tullut sisäisiä pakolaisia viime taistelujen myötä, vaan jo kauan sitten”, Schorno muistuttaa.

Kolme srilankalaista lääkäriä lähti pakolaisten mukaan. Heillä ei kuitenkaan ole juuri mahdollisuuksia hoitaa haavoittuneita; lääkkeitä, sidetarpeita tai penisilliiniä ei ole.

”Joitain avustuskuljetuksia alueelle on voitu viedä. Mutta humanitaarinen apu ei läheskään vastaa avun tarvetta. Olemme vedonneet osapuoliin ja vaatineet, että tämä kuilu avun tarpeen ja sen saatavuuden välillä on poistettava. Taistelualueella on ensiapupiste, mutta ei sairaaloita, eikä klinikoita.”

Ei tulitaukoa

Alue jolla viimeisiä taisteluita käydään, on harvaanasuttua viidakko- ja rannikkoseutua. Viikonloppuna Sri Lankan armeijan tiedottaja Udaya Nanayakkara sanoi, että armeija eteni hitaammin koska alue oli täynnä telttoja.

”He (sissit) pukeutuvat siviilivaatteisiin ja piileskelevät teltoissa. Vasta kun armeijan joukot lähestyvät, he avaavat tulen. Meidän pitää olla varovaisia ettemme vahingoita siviilejä kun eliminoimme sissejä”, Nanayakkara sanoi uutistoimisto Reutersille.

Hänen väittämiään on mahdotonta varmistaa. Ulkopuolisia ei alueelle päästetä.

”Siinä mielessä Sri Lankan tilannetta voi verrata Gazassa alkuvuodessa käytyyn sotaan”, Schorno sanoo.

Maanantaina Sri Lankan armeija ilmoitti lopettavansa raskaiden aseiden ja ilmaiskujen käytön tamilisissejä vastaan, mutta se korosti ettei kyse ole tulitauosta.

Pakotiet tukossa

Viime viikolla taisteluja paenneita oli 109 000. Kymmenet tuhannet ovat kahlanneet laguunin halki kohti Sri Lankan hallituksen kontrolliasemaa Omanthaissa.

”Monet olivat kävelleet päiviä päästääkseen pois ja he olivat huonokuntoisia ja uupuneita”, Schorno sanoo.

Käytännössä Sri Lankan armeijan sotilaat saattavat pakolaisia kohti Omanthaita. Mutta valtava pakolaistulva on yllättänyt viranomaiset.

”Pakolaisilla ei ole vettä, ruokaa eikä suojaa paahtavalta auringolta. Nämä ihmiset ovat uupuneita ja peloissaan. Moni heistä on menettänyt lähimmäisiä taisteluissa.”

Pakolaisille on pystytty toimittamaan jonkin verran humanitaarista apua, mutta ei riittävästi.

Omanthain tarkastuspisteessä srilankalaiset viranomaiset selvittävät taistelualueelta paenneiden henkilöllisyyden, ja tutkinta vie aikaa. Viikon aikana asemalla tarkastettiin kaikkiaan 39 000 henkilöä. 20 000 pakolaista odotti vielä Omanthaissa, että heidän henkilöllisyytensä selviäisi.

”Tilanne on ylivoimainen haaste minkä tahansa maan viranomaiselle”, sanoo Simon Schorno.

Tarkastusasemalta pakolaiset siirretään pakolaisleireille.

”Käytännöllisesti katsoen se on vain kookospuista raivattu ja aidattu alue. Siellä ei ole mitään infrastruktuuria, ei käymälöitä eikä vesiposteja.”

Leireillä toimivat sekä YK:n pakolaisjärjestö UNHCR että Punainen Risti. Ne toimittavat alueelle telttoja ja rakentavat käymälöitä.

Etninen puhdistus?

Yksi ICRC:n tärkeimmistä tehtävistä on yhdistää perheitä, joiden jäsenet ovat joutuneet erilleen. Sri Lankan ja tamilisissien välisissä taisteluissa on kuollut tuhansia; haavoittuneita ja kadonneita on vielä enemmän.

”Emme ole vielä pystyneet aloittamaan kadonneitten etsimistä. Sri Lankan Punainen Risti on jonkin verran kerännyt tietoja, mutta tämä on iso työ ja vie aikaa”, Schorno sanoo.

Sen sijaan ICRC on päässyt esteettä käymään vankiloissa. Tämän työn yksityiskohdista ICRC ei kuitenkaan puhu julkisuudessa, ei myöskään Schorno.

Toiset lähteet kuitenkin kertovat, että Omanthaista ja muista hallituksen tarkastuspisteistä epäiltyjä tamilisissejä siirretään suoraan vankiloihin. Heidän kohtelusta ICRC raportoi suoraan Sri Lankan hallitukselle.

Sri Lankan hallituksen voitonvarma ote saattaa nujertaa tamilisissit ainakin joksikin aikaa. Varsinaista ongelmaa voitto ei kuitenkaan ratkaise. Etnisten tamilien – myös siviilien – tulevaisuus Sri Lankassa on täynnä kysymysmerkkejä. Kadonneitten suuri määrä lisää huolta siitä, että varsinaisia taisteluja saattaa seurata tamiliväestön hiljainen etninen puhdistus.

Teksti Yrsa Grüne, Geneve

Keskustelu

Haluaisin julkituoda muutaman asian, joka tasta ilmeisesti ICRC:n sponsoroimasta jutusta ei tullut ilmi.
Kirjoituksen perusteella Sri Lankan tilanteesta saa helposti kuvan, etta siviilit ovat vain ja ainostastaan IRC:n ja mahdollisesti muiden kv avustusjarjestojen avun varassa. Tosiasiassa nain ei taida olla.
KV avustusjarjestojen liikkumista konfliktialueella rajoitetaan tietoisesti Sri Lankan hallituksen toimesta ja nama KV avustusjarjestot ovat taysin tietoisia rajoittamisen syista. Liian usein ”takaisin valloitetuilta” alueilta on loytynyt mm YK:lle kuuluvaa kuljetuskalustoa, kommunikointivalineita ja YK:n logolla varustettuja ruokapaketteja, joita kuitenkaan ei ole YK:n toimesta ilmoitettu anastetuiksi missaan vaiheessa.
Sen sijaan paikalliset asukkaat pakolaisleirien ymparistossa toimittavat ruokaa, vetta, vaatteita ja laakintaapua vapaaehtoisesti. Tata vaitetta on varmasti vaikea meidan lansimaisten mieltaa, mutta on hyva pitaa mielessa, etta Aasian maissa naapurien, kylalaisten ja sukulaisten auttaminen tulee luonnollisena, kulttuurin ja uskonnon kautta arkipaivaan kuuluvana instituutiona.

Myos LTTE:n rahoituskanavista Euroopassa ei liene ole epaselvyytta ja kuuluuhan mm Sveitsi maihin, jotka tarjoavat suojapaikkaa LTTE:n jasenille – ei kuitenkaan ehka tavalliselle rivimiehella, vaan niille, joista katsotaan tulevaisuuden politikoinnissa olevan hyotya. Muistettakoon, etta Euroopan Unioni on luokitellut LTTE:n terroristijarjestoksi, joten silta pohjalta asiaa tarkasteltuna ei ylla viitatuilla toimilla voi olla merkitysta tavallisen siviilin ja pakolaisen auttamiseksi, vaan taustalla on suuremmat poliittiset intressit. Avustustyota kaytetaan lahinna verukkeena itse ”hiden agenda” toteuttamiselle.

Kirjoituksessa mainitaan myos etnisesta puhdistuksesta, josta ei oikeastaan ole nayttoa. Ennenkuin etnisesta puhdistuksesta voidaan edes puhua, on sanan maarittely tehtava ja mielestani sita ei ainakaan tassa kirjoituksessa ole avattu. Eiko etninen puhdistaminen tarkoita jarjestelmallista tiettyyn ihmisryhmaan kohdistuvaa vakivalloin tapahtuvaa ”eliminointia”? Eiko se tarkoita sita, etta puhdistukseen kohteena olevilta ”riistetaan” mahdollisuus koulutukseen ja uskonnonharjoittamiseen tuhoamalla esim kouluja, kirkkoja, temppeleita ja saadetaan kansallinen lainsaadanto tata puhdistusta tukevaksi toimenpiteeksi?
Onko tasta etnisesta puhdistuksesta puhumisen tarkoitus antaa muulle maailmalle kuva, etta tamili vaesto on pakotettu elamaan omilla alueillaan, kuten saaren ita- ja pohjoisosissa?
Jos pakotetta on ollutkin, se on hyvinkin saattanut tapahtua LTTE:n toimesta, ei valtion. Ikava oivaltaa median tarkoituksellinen vahingollisen maineen tuottaminen valtiota vastaan tallaisin keinoin, silla tamileja asuu ympari saarta. Jos etnisesta puhdistuksesta todella olisi kyse, eiko silloin LTTE:n velvollisuus olisi tarjota suojaa omalle vaestolleen kutsumalla heidat omalle ”hallinnolliselle” alueelleen?

Sri Lankan hallituksen – jossa on myos tamili ministereita – velvollisuus on taata kansalaisilleen turvaa. LTTE.n harjoittama apsoluuttinen vallankaytto omaa vaestoaan kohtaan on tullut tiensa paahan. Tasta vallankayton oikeutuksen vastaisuudesta kertoo mm se, etta konfliktialueelta paenneiden siviilien helpotus on liikuttava. Olen jopa kuullut tarinoita siita, miten nuoret, vuoden 1983 jalkeen syntyneet, syvalla LTTE:n hallitsemilla alueilla asuneet ja Sri Lankan hallituksen vastaisella propakandalla kyllastetty tamili vaesto hieraisee silmiaan nahtyaan elamansa ensimmaisen kerran parjatun ja vakivaltaisesti tamileihin suhtautuvan singhaleesin, joka tarjoaakin turvaa ja suojaa kentien kuukaisien ajan kestaneeseen piinaan.

En lahde puolustelemaan kenenkaan oikeutusta taman konfliktin sodan omaiseen ratkaisuun, enka vahattele siviiliuhreja riippumatta siita, kumman puolen luoti menehtymisen on aiheuttanut.
Sen sijaan kritisoin voimakaasti median ja Juudaksen puvussa esiintyvien avustusjarjestojen puolueellista ja vaaristavaa kuvaa siita, mita oikeasti on tapahtumassa ja miksi avustusjarjestojen apua ei haluta.

Olen Colombossa asuessani useammankin kerran aamukahvilla ollessani ja kesken lehden luvun havahtunut rajahdyksen aaneen ja pian paikallisten nettilehtien sivuille alkaa tulvia informaatiota sen tuhoista – menehtyneista bussimatkustajista. Voin vakuuttaa, etta pommin aanen tunnístaminen on jo yhta helppoa, kuin kotiin palaavan puolison auton aanen tunnistaminen.