Sokea kuski ei ole enää mahdottomuus – uudet keksinnöt esillä Yhdysvalloissa

Ulkomaat 2.7.2010 13:15
Sokea Addison Hugen kokeille ajamista nuorten tiedeleirillä Marylandissa. Kuva AP / Lehtikuva.

Voisiko sokea henkilö ajaa autoa? Tutkijat yrittävät tehdä kaukaisesta haaveesta todellisuutta.

Yhdysvaltain Sokeain yhdistys sekä Virginian teknillinen yliopisto aikovat esitellä sokealle henkilölle suunnitellun auton prototyypin ensi vuonna. Projekti alkoi viime kesänä.

Nyt tutkijat ovat kehitelleet tekniikoita, jotka auttavat sokeaa navigoimaan sensoreiden avulla. Käytännössä sensorit välittävät kuskille tietoa ympäristöstään – lähestyykö toinen auto, onko edessä tai viereisellä kaistalla esteitä.

Sokeiden edustajat vertaavat projektia presidentti John F. Kennedyn lupaukseen saada ihminen kävelemään Kuun kamaralla. Sokeat kuskit ovat tähän mennessä olleet lähinnä mahdottomuus. Nyt tutkijat kuitenkin toivovat, että hanke voisi mullistaa sokeiden liikuntakyvyn ja haastaa pitkäaikaiset oletukset sokeuden mukanaan tuomista rajoituksista.

”Tutkimme aiheita, joita on aiemmin pidetty hyödyttöminä tutkittavaksi”, sanoo tohtori Mark Maurer, Sokeain yhdistyksen puheenjohtaja. ”Pyrimme irrottautumaan ajatuksesta, jonka mukaan sokeus haittaa ihmisen kykyä olla hyödyksi yhteiskunnalle.”

Yksi projektin aikana syntyneistä keksinnöistä on nimeltään DriveGrip. Kuljettaja käyttää ajaessaan käsineitä, joihin on liitetty pieni tärisevä moottori. Kun kuskin on aika kääntyä, moottori värisee rystysten kohdalla.

Toinen keksintö on nimeltään AirPix, noin A4-paperiarkin kokoinen taulu, jossa on useita pieniä ilmareikiä. Niiden läpi kulkeva paineilma muodostaa ikään kuin kartan kuskin lähiympäristöstä ja varoittaa mahdollisista esteistä.

Vaikka projektin osallistujat ovat innoissaan, kiire heillä ei ole. Vie aikaa, ennen kuin sokeat kuskit hyväksytään yleisesti, ja uusien ajotekniikoiden turvallisuuden sekä käyttökelpoisuuden testaaminen vie vuosia. Ajatus suuresta muutoksesta elää kuitenkin vahvasti.

Tutkija Mark Riccobono kertoo saavansa usein pitkiä katseita kävellessään kadulla kolmivuotiaan poikansa kanssa. Monet luulevat lapsen olevan sokean isänsä oppaana.

”Koko ajatus on aivan älytön, mutta mielestäni se kertoo jotain asenteista, joilla sokeisiin suhtaudutaan”, Riccobono sanoo. ”Nämä asenteet muuttuvat siinä vaiheessa, kun ihmiset huomaavat meidän pystyvän mahdottomaan.”

Lähde The Canadian Press