SK paikalla kun vallankumous leimahti Pariisissa

Karri Kokko
Ulkomaat 28.5.2008 07:50

Opiskelijat ja Ranskan hallinto ottivat yhteen 40 vuotta sitten. Kevään 1968 tapahtumista kirjoitettiin myös SK:sssa. Kyynelkaasun ja palopuheiden keskeltä Pariisista kirjoittivat muun muassa kolumnisti Heikki Brotherus ja kirjailija Armas J. Pulla.pariisi 1968

Seuraavassa pomintoja Heikki Brotheruksen matkapäiväkirjasta, joka julkaistiin SK:ssa 23/1968.

23.5.1968
”Taistelun meteli kuuluu yhä kovempana lähestyessäni vanhaa kunnianarvoisaa yliopistoa, tilapäisiä sanitaariautoja liikkuu nopeasti edes takaisin, valkopukuisia punaisen ristin tunnuksin varustettuja nuoria seisoo katujen kulmilla hälytysvalmiina. Kun lopulta pääsen yliopiston portista sisään, vastaan tulvahtaa kymmenpäinen ylioppilasjoukko täyttä vauhtia juosten. Hetkeä myöhemmin ymmärrän heidän kiireensä: yliopisto on saarrettu.”

Kymmenen miljoonaa ranskalaista työläistä meni lakkoon pysäyttäen käytännössä koko maan. Julkinen liikenne ja kuljetukset seisoivat. Katujen varsilla autottomat ihmiset liftasivat päästäkseen vain istumaan sekasortoisessa ruuhkassa.

Kun bensa loppui huoltoasemilta, sitä varastettiin pysäköidyistä autoista kunnes autot kulkivat enää työntövoimalla.

Mutta pysähdyksen ansiosta ihmiset alkoivat jutella ventovieraiden kanssa. Luokkaerot ja vanhanaikaiset muodolliset käytöstavat menettivät valtansa: porvari ja työläinen kävelivät kumpikin kadulla töihin, nuori rohkeni puhutella vanhempaa ihmistä.

24.5.
”Tällä kertaa käytettävissäni oli auto, joten pystyin seuraamaan tapahtumia laajalla säteellä. Meidät pysäytettiin usein; joskus sen tekivät poliisit jotka olivat sijoittaneet vahvoja joukkoja taktillisesti tärkeisiin kohteisiin, toisinaan ylioppilaiden omat järjestysvoimat. Piti suorittaa laajoja kierroksia ja sitten yrittää lähestyä tapahtumapaikkoja jalan. Mutta pysäköimisellä oli omat vaaransa. Vallankumous ei kunnioita omaisuutta, ja kun autot ovat tiellä tai kelpaavat barrikadien vahvistukseksi, ne tuikataan äkkiä tuleen.”

Melkein viisisataa ihmistä haavoittui 24. päivän katukahakoissa ympäri maata ja yksi poliisi kuoli. Perustettiin Tasavallan puolustuskomiteoiksi kutsuttu järjestö, joka tavoitteena oli palauttaa järjestys. Valtaväestökin alkoi osoittaa kyllästymisen merkkejä epävakaaseen elämään.

25.5.
”Myrskyä seuraa tyven. Pariisilaiset kävelevät hiljaisina katsomassa taistelun surkeita merkkejä. Siivotaan, vähän summittaisesti, mutta jotain järjestystä lakoista huolimatta on sentään. Näkee ylioppilaita ja lyseolaisia jotka korjaavat roskaläjiä. Niitä on kaikkialla, ja onneksi sää on ollut niin viileää, ettei saastasta uhoava haju pääse kovin häiritseväksi.”

Olkaamme realisteja, vaatikaamme mahdottomia!

28.5.
”Marc on paljon vähemmän varma, kun hänen on täsmennettävä, mihin asiallisesti pyritään. Vallankumouksella on oma liikkuva logiikkansa. Emme halua hallitusta, emme parlamenttia. Rahajärjestelmäkin on poistettava. Mutta uusi maailma ei voi syntyä kansallisella tasolla. – Olemme luomassa uutta (création nouvelle), eikä sillä ole nimeä. Sen vertauskuvana anarkistien musta lippu ja kommunistien punainen lippu liehuvat rinta rinnan. Trikolori saa mennä.”

Adieu, de Gaulle! Hallitus näytti jo olevan kaatumassa. Presidentti de Gaulle oli livahtanut Elysée-palatsista ja lähtenyt maasta.

29.5.
”Hienon Faubourg St.Honoré kadun varrelle, sata metriä presidentin linnasta, josta de Gaulle on juuri lähtenyt kohti tuntematonta matkanpäätä, hälisevä joukko ihmisiä on kokoontunut näköjään täysin järjettömässä tarkoituksessa. Pysähdyn puhuttelemaan. He ovat vastapäätä olevan suuren vakuutusyhtiön virkailijoita. Korttelin vallankumouskomitea on ottanut talon haltuunsa ja estää sisällepääsyn. He ovat kaikki tyytyväisiä palkkoihin ja kohteluun. Onko tämä vapautta?

…telex ei toimi eikä puhelinkaan. Ranska on sulkeutunut itseensä, potemaan omaa sairauttaan, eikä kukaan pysty sanomaan, minkä suunnan tapahtumat saavat.”

Seuraavana päivänä selvisi, että de Gaulle oli mennyt Baden-Badeniin tapaamaan Ranskan armeijan komentajaa, kenraali Jacques Massua. Massu oli luvannut armeijan tuen de Gaullelle jos kommunistit yrittäisivät nousta valtaan.

De Gaulle palasi Pariisiin ja piti radiossa puheen, jossa hän ilmoitti panevansa toimeen vaalit tilanteen selvittämiseksi ja määräsi järjestyksen palautettavaksi poikkeustilan julistamisen uhalla. Toukokuu päättyi maan alle häipyneiden gaullistien marssiessa Champs Elyséelle trikoloria kantaen ja marseljeesia laulaen.

Vaalit järjestettiin 23. kesäkuuta. De Gaulle sai äänivyöryn ja jatkoi presidenttinä, mutta luopui virasta seuraavana vuonna, koska ei kokenut pystyvänsä jatkaa muuttuneen Ranskan johdossa.

Yleislakko lopetettiin niin sanotulla Grenellen sopimuksella, joka nosti työläisten palkkoja ja määräsi työviikon pituudeksi enintään 40 tuntia. Tasa-arvo parani, kouluja uudistettiin ja niiden hallintoa demokratisoitiin. E-pilleri- ja abortti tulivat laillisiksi, kirkko menetti valtaansa. Pysähtyneessä maassa syntyneet uudet, vapaammat käytöstavat ja auktoriteetin kyseenalaistaminen jäivät pysyviksi.

Suomi seurasi syrjässä

Suomalaiset seurasivat uutisia Ranskan ja muidenkin maiden opiskelijamellakoista tyytymättömän hiljaisina. Ohessa parikymppisten suomalaisopiskelijoiden kommentteja toukokuulta 1968:

”Suomalainen ylioppilas on kiltti ja saamaton. Koulu, koti yliopisto – kaikki meillä kasvattaa nuorta ihmistä sovinnaisuuteen.”

”Maan poliittinen asema on opettanut varovaisuuteen, ei oteta kantaa.”

”Ei edes huvita valmistua, kun tietää kuitenkin jäävänsä työttömäksi valtiotieteen kandiksi muiden joukkoon.”

”Suomalaisella ylioppilaalla olisi enemmän ongelmia, jos hän ajattelisi enemmän. Täällä huomaa kaikessa elämässä saman passiivisuuden ja ennakkoluuloisuuden. Ei haluta tutkia, ei tietää, ei koeta mitään.”

”Eliittiajattelu ylioppilaiden ympärillä on Suomessakin vähenemässä, on alettu huomata kuinka näennäistä se on. Pian huomataan, että opiskelija opiskelijana on varsin syrjitty ryhmä, jonka sosiaalinen asema on heikko.”

”Meillä ylioppilaat ovat integroituneet yhteiskuntaan aivan toisella tavalla kuin esim. Saksassa tai Yhdysvalloissa. Opiskeluaikana jo hyöritään kaikenlaisissa töissä ja ammateissa.”

”Ironista kyllä, mutta täällä näyttää olevan pääasia että ON yliopistossa.”

Kuulostaako jotenkin tutulta, vuoden 2008 opiskelija?

Teksti Kati Kiviniemi

Mitä teit vuonna 1968?
Millaisia muistoja sinulla on vuodesta 1968? Olitko Prahassa tai Pariisissa, tai ainakin hengessä mukana? Lähetä meille kuvia ja muistikuvia.

Aiheesta lisää

Pariisin barrikadeilla ja kyynelkaasussa
Kirjailija Armas J. Pulla seurasi opiskelijalevottomuksia Pariisin Latinalaiskortteleissa (SK 22/1968)

Toukokuu 1968 valokuvina
Rolling Stonesin kappale Street Fighting Man syntyi mellakoiden innoittamana
Jean-Luc Godardin elokuva La Chinoise sijoittuu Pariisin vallankumouksen aattoon