Sensuuri: Valko-Venäjällä jopa teatteri on kielletty

Laura Koljonen
Ulkomaat 3.9.2009 11:00

Teatteriryhmä Belarus Free Theatre kiertää maailmaa, sillä kotimaassa sen toiminta on kielletty. Jokapäiväisestä elämästä kertovia näytelmiä pidetään vaarallisina, sillä ne saattavat herättää ihmiset ajattelemaan.

Natalia Koliada Yksi Belarus Free Theatren perustajista, Natalia Koliada, kertoo aina uusille ryhmäläisille, että luultavasti he menettävät työnsä ja joutuvat useasti pidätetyiksi. Kuva Hannu Lindroos / Suomen Kuvalehti

Belarus Free Theatren alkutaival ei ollut lupaava. Vuonna 2005 perustetun kollektiivin ajatuksena oli esittää kunnianhimoista nykyteatteria, mutta jo ensimmäinen näytelmä, brittiläisen näytelmäkirjailijan Sarah Kanen kirjoittama Psykoosi 4.48, kiellettiin Valko-Venäjällä.

Harjoittelu- tai esityspaikkoja ei enää tippunut. 14-henkinen ryhmä ei kuitenkaan suostunut lopettamaan, vaan meni maan alle ja jatkoi toimintaansa. Ja jatkaa edelleen.

Yksi ryhmä perustajista Natalia Koliada, 35, istuu helsinkiläisen hotellin aulassa ja tiputtelee lakonisesti faktoja kotimaastaan Valko-Venäjästä ja sen kulttuuripolitiikasta.

”Esimerkiksi Psykoosi 4.48 ei ole ollenkaan poliittinen näytelmä. Se kertoo itsemurha-ajatuksista. Virallisen linjan mukaan Valko-Venäjällä ei kuitenkaan ole itsemurhia, joten näytelmä olisi ollut poliittinen”, Koliada huokaa.

Hän kertoo, että virallisen linjan mukaan Valko-Venäjällä ei myöskään ole homoutta, muita vähemmistöjä saati mielenterveysongelmia. Tabuaiheita ovat myös maailmanuskonnot ja toinen maailmansota.

”Näytelmämme kertovat jokapäiväisestä elämästä, mutta maassa, jossa ei ole julkista keskustelua, ne katsotaan vaarallisiksi. Vaihtoehtoisista elämäntavoista ei voi puhua, sillä silloin ihmiset alkaisivat ajatella.”

Kultainen aika takana

Euroopan viimeiseksi diktatuuriksi nimetty Valko-Venäjä julistautui itsenäiseksi heinäkuussa 1990. Virallisesti siitä tuli Valko-Venäjän tasavalta elokuussa 1991.

Kului pari vuotta, kunnes alkoi tapahtua. Uuden perustuslain jälkeisissä presidentinvaaleissa kesällä 1994 Aljaksandr Lukašenka valittiin Valko-Venäjän presidentiksi. Hän on ollut vallassa siitä lähtien, ja mikäli se on hänestä kiinni, aikoo olla vastakin.

Lukašenka muun muassa palautti neuvostoaikaiset symbolit. Lippu ja kansallishymni hieman muunneltuine sanoineen ovat hyviä esimerkkejä.

Valko-Venäjä on viimeinen Euroopan maa, joka ei ole saanut jäsenyyttä Euroopan neuvostossa. Lisäksi nykyhallinnon aikana maassa on toistuvasti kadonnut oppositiojohtajia, journalisteja ja muita toisinajattelijoita. Vuosittain katoaa noin 1 500 ihmistä.

Valko-Venäjällä on käytössä kuolemanrangaistus, eikä maassa ei ole mielipiteen- tai sananvapautta saati painovapautta.

”Aikaa ennen Lukašenkaa kutsuttiin nimellä Golden Age of Belarus, Valko-Venäjän kulta-ajat. Se oli mahtavaa, kaikki kukoisti”, Koliada muistelee haikeana.

Noina ”kultavuosina” eli ajanjaksolla 1991-1994 monet muutkin entiseen Neuvostoliittoon kuuluneet maat itsenäistyivät, mutta Valko-Venäjä on palannut neuvostoaikaan.

”Minun käy sääliksi lapsia, jotka ovat syntyneet diktatuurin synnyn aikoihin. He eivät tiedä, minkälaista on elää demokraattisessa valtiossa.”

Koliadan omat tyttäret ovat 10- ja 15-vuotiaita. He ovat syy, miksi Koliada perheineen aikoo jossakin vaiheessa muuttaa pois kotimaastaan.

”En tiedä, mihin menisimme. En kuitenkaan pidä hirveän terveenä ympäristöä, jossa lapseni kysyy ovellemme ilmestyvältä poliisilta, tulitko pidättämään äitini.”

Valtio eristyksissä

Valko-Venäjä sijaitsee muun Euroopan ja Venäjän välissä. Koliadan mukaan maa on eristyksissä – ei tosin sijaintinsa puolesta.

”Meiltä kielletään kaikki ulkomaailmasta tuleva informaatio. Kaikki televisio- ja radiokanavat sekä sanomalehdet ovat hallituksen omistuksessa. Internetin rajoitusten takia olemme samassa sarjassa Kiinan, Pohjois-Korean, Irakin ja Iranin kanssa. Se on kauheaa.”

Koliada sanoo, että sijainti on aiheuttanut vähitellen kauhua myös muualla Euroopassa.

”Jos Venäjän pääministeri Vladimir Putin aikoo jossakin vaiheessa käyttää Valko-Venäjällä samanlaisia voimakeinoja kuin Georgiassa, olemme puskurina ihan Euroopan kyljessä. Liian lähellä.”

”Kukaan ei tietenkään välitä meistä, mutta se on jo ihan toinen juttu.”

Belarus Free Theatre -ryhmä esiintyi Helsingin teatterifestivaaleilla kahdella näytelmällä: Discover Love ja Zone of Silence.

Keskustelu

Sensuuria tämäkin: työpaikalla ei voi olla oma itsensä ja kertoa mielipidettään. Jos et ole jees-mies ja nyökyttele häntä koipien välissä pomolle, niin kenkää tulee. Itsesensuuria on pakko harjoittaa mikäli mielii elättää perheen ja maksaa asuntolainan.