Salaliittoteoriat saaneet valtavan suosion - kolme ryhmää

Julkaistu yli kolme vuotta sitten
astronautti kuussa
Astronautti Eugene Cernan kävi toistaiseksi viimeisenä ihmisenä Kuun pinnalla 1972. Vai kävikö sittenkään? Kuva Nasa / Reuters / Lehtikuva.

Kolmasosa yhdysvaltalaisista pitää todennäköisenä, että hallitus oli mukana WTC-tornit tuhonneessa terrori-iskussa.

Ei terroritekoa, ettei joku kehitä siitä salaliittoteoriaa. Oslon ja Utøyan veritöitä on internetissä ehditty jo esittää niin sanotuksi false flag -hyökkäyksiksi. Teorian mukaan tekojen taustalla ei olisikaan yksittäisen äärioikeistolaisen viha muslimeja ja sosiaalidemokraatteja vastaan, vaan esimerkiksi Gaddafin kosto Norjalle sen osallisuudesta Libyan pommittamiseen.

Internetin keskusteluryhmissä kehitellyt salaliittoteoriat voivat vaikuttaa pienen vähemmistön harmittomalta ajanvietteeltä. Niillä on kuitenkin ällistyttävän suuri suosio, ja niillä voi siksi olla myös merkittävä vaikutus politiikkaan. Esimerkiksi epäilyt ilmastotutkijoiden kollektiivisesta tiedevilpistä ovat voineet heikentää ilmastopolitiikan perusteiden uskottavuutta.

Kyselytutkimusten mukaan vain 56 prosenttia briteistä uskoo, että al-Qaida oli vastuussa iskuista New Yorkin WTC-torneihin 11. syyskuuta 2001, kirjoittavat brittiajatushautomo Demoksen ääriliikkeiden tutkija Jamie Bartlett ja vapaa tutkija Carl Miller Skeptical Inquirer -lehdessä.

Yhdysvaltalaisista kolmannes pitää “hyvin todennäköisenä” tai “melko todennäköisenä”, että Yhdysvaltain hallinto joko salli syyskuun yhdennentoista päivän iskut tai oli aktiivisesti mukana niissä.

Sosiologi Ted Goertzelin mukaan salaliittoteoriat leviävät ketjureaktiona, jossa jokainen salaliiton kyseenalaistava taho leimataan osaksi salaliittoa itseään – joko hyvää tarkoittaviksi hölmöiksi tai pahimmillaan hallituksen agenteiksi, jotka tarkoituksellisesti levittävät disinformaatiota. Tämän leiman saivat myös Bartlett ja Miller, kun he tutkivat 9/11-salaliittoja.

Näistä leimareaktioista Bartlett ja Miller saivat aineistoa jatkotutkimukselleen.

Ydinryhmän “faktat”

Kävi ilmi, että salaliittoteorioihin uskovat ja niitä levittävät kolme psykologisesti toisistaan hyvin merkittävästi poikkeavaa ryhmää. Skeptisen ja tieteellisen ajattelutavan puolustajan on otettava huomioon näiden ryhmien erot, jos he haluavat menestyksellisesti vastustaa salaliittoteorioita.

Bartlettin ja Millerin mukaan esimerkiksi 9/11 Totuus -liikkeen taustalla on pieni, hyvin toisensa tuntevien ja erittäin motivoituneiden ihmisten ryhmä.

Tähän ydinryhmään kuuluu veteraaneja jopa John F. Kennedyn murhan virallisen totuuden kyseenalaistajista ja liikkeestä, jonka mukaan Nasa lavasti astronauttien käynnit Kuussa.

Tämä ydinryhmä on kiinnostunut vain “faktoista”. He kiinnittävät huomiota esimerkiksi siihen, että kaksoistornit luhistuivat lähes vapaan pudotuksen kiihtyvyydellä, joka heidän mukaansa olisi todiste siitä, että rakennukset on räjäytetty sisältä päin. Ydinryhmän argumentaatio on rakennettu näyttämään rationaaliselta ja tieteelliseltä, mutta sitä se ei Bartlettin ja Millerin mukaan ole.

Totuusliike ei esimerkiksi välitä riippumattomasta tutkimuksesta, joka osoitti WTC 7 -rakennuksen – johon lentokoneet eivät osuneet -luhistuneen juuri niin kuin sen olisi voinut olettaakin luhistuvan tulipalojen ja romahtaneiden kaksoistornien pirstaleista.

Vihaa ja typeryyttä

Toista ryhmää Bartlett ja Miller kutsuvat kriittisiksi käännynnäisiksi. Nämä olivat yllättävän usein opiskelijoita ja muita hyvin koulutettuja ihmisiä.

He olivat usein saaneet paljon vaikutteita postmodernista teoriasta, relativismista ja totuuden subjektiivisuutta korostavista filosofisista suuntauksista.

Käännynnäisten taustalla oli kuitenkin ennen kaikkea viha vallitsevaa poliittista järjestelmää kohtaan. Monet heistä vaikuttivat myös erilaisissa vasemmistolaisissa poliittisissa liikkeissä. Tämä ryhmä on tuottanut suuren osan 9/11 Totuus -liikkeen katu-uskottavasta, vastakulttuurisesta sisällöstä esimerkiksi YouTubessa.

Laajinta ja hajanaisinta ryhmää Bartlett ja Miller kutsuvat lukutaidottomiksi tai typeryksiksi (“the illiterati”). Heille salaliittoteoriat ovat ennen kaikkea viihdettä sosiaalisessa mediassa. He tuottavat suuren osan liikkeen sivustojen huikeista kävijäluvuista lukemalla ja kirjoittamalla erilaisille keskustelupalstoille.

Vastamyrkkyä salaliittoteorioille

Salaliittoteorioita kehittelevän ydinryhmän pään kääntäminen järkiperustein on hyvin vaikeaa ja vaatii paljon kärsivällisyyttä, Bartlett ja Miller kirjoittavat. Heidän väitteensä ja virallisesta näkemyksestä löytämänsä ristiriitaisuudet on käsiteltävä yksi kerrallaan käyttämällä niitä tieteellisiä perusteita, joita ydinryhmä itse väittää kannattavansa.

Kriittisiin käännynnäisiin tämä lähestymistapa ei välttämättä pure. Heille kannattaa puhua politiikkaa ja yrittää vedota logiikkaan. Miksi Yhdysvaltain hallinto olisi lentänyt päin Pentagonia oikeuttaakseen terrorismin vastaisen sodan, kun paljon helpompaa olisi ollut lavastaa joukkotuhoaseita Irakiin?

Typerimpiin salaliittoteorioiden kannattajiin tuskin auttavat sen enempää logiikka kuin tosiasiatkaan. Bartlett ja Miller uskovat kuitenkin, että pitkällä aikavälillä suurten massojen vastustuskykyä huuhaalle voisi parantaa lisäämällä kriittisen ajattelun opetusta kouluissa.