Rohkea haastaja, mahdoton tehtävä

Mihail Kasjanov
Teksti
Karri Kokko
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
mihail kasjanov

Entinen pääministeri Mihail Kasjanov uhmaa Kremliä henkensä kaupalla. Hän pyrkii Venäjän presidentiksi. SK tapasi Kasjanovin syyskuussa Moskovassa.

Teksti Teppo Tiilikainen, Moskova
Kuva Hannu Lindroos
(SK 43/2006)

Venäjä esittää outoja aluevaatimuksia Pohjoisnavalla. Venäläiset pommikoneet kaartelevat uhkaavasti Norjan pohjoisrajoilla. Riippumatonta kansalaistoimintaa tukahdutetaan kovalla kädellä. Toisinajattelijoita suljetaan mielisairaalaan, kuten Neuvostoliitossa.

Mitä ihmettä Kremlissä oikein ajatellaan? Ja mitä tapahtuu, kun presidetti Vladimir Putinin kausi päättyy ensi keväänä?

Vastauksia kannattaa kysyä entiseltä pääministeriltä Mihail Kasjanovilta, 49. Hän sai potkut Putinilta 2004 ja loikkasi opposition riveihin. Tällä poliitikolla luulisi olevan mielenkiintoista kerrottavaa Kremlin sisäpiiristä.

Kasjanovin toimisto sijaitsee suuressa liikekeskuksessa eteläisessä Moskovassa, vajaan kymmenen kilometrin päässä Punaiselta torilta. Talossa on tiukat turvajärjestelyt, täällä sijaitsevat myös suurten pankkien Citibankin ja Uralsibin toimistot.

Kasjanovin avustaja Elena Dikun kiittelee turvamiehiä johdattaessaan meidät ala-aulan metalliporttien läpi hissiin.

“He huolehtivat siitä, etteivät Putinin nuorisoliiton Nain porukat pääse taloon riehumaan. Nai aiheuttaa meille paljon harmia nykyisin”, hän sanoo.

Välirikko Putinin kanssa

Kasjanov istuu tilavassa työhuoneessa 19. kerroksessa. Hän johtaa täällä yritystään, 15 hengen konsulttitoimistoa MK Analyticaa. Valtaosa ajasta menee kuitenkin uuden oppositiopuolueen, Kansan demokraattisen unionin pyörittämiseen.

Kasjanov kannattaa vapaata markkinataloutta ja eurooppalaisia ihmisoikeuksia. Hän haastaa Putinin keskusteluun Venäjän tulevaisuudesta, mutta menestys ei ole kehuttava – häntä ei päästetä televisioon eikä hallituksen valvomien lehtien palstoille.

Ikkunasta avautuu mahtava näkymä Moskovan kattojen ylle. Hyvällä säällä täältä näkee jopa Kremliin, jossa Kasjanov istui neljä vuotta Putinin ensimmäisenä pääministerinä. Sitten tuli välirikko, ja Putin erotti hänet. Miehet eivät ole tavanneet toisiaan kolmeen vuoteen.

Mitä tapahtui? Kuinka entisestä pääministeristä tuli presidentin kiihkeä vastustaja?

“Minä en ole muuttunut miksikään. Mutta Putin ja hänen avustajansa ovat muuttuneet”, Kasjanov vastaa.

“Työskentelimme yhdessä neljä vuotta. Kolme ja puoli vuotta kuvittelin, että jaamme samat arvot. Luulin, että ajattelemme samalla tavoin demokratiasta ja vapaudesta. Mutta se ei ollutkaan totta.”

Kasjanovin ja Putinin välit kiristyivät kesällä 2003, kun syyttäjävirasto alkoi ahdistella öljy-yhtiö Jukosia ja sen pääomistajaa Mihail Hodorkovskia. Kasjanov arvosteli julkisesti Hodorkovskin pidätystä ja arvioi sen heikentävän Venäjän taloutta. Se oli liikaa Putinille.

Putin on edelleen kitkerä entiselle pääministerilleen. Viimeksi viime viikolla Kamtsatkan niemimaalla vieraillessaan presidentti arvosteli Kasjanovia julkisesti ja syytti tätä alueen laiminlyönneistä.

Kasjanovin mukaan Venäjästä on tullut Putinin toisella kaudella pahamaineinen poliisivaltio, jota hallitsee vanhan KGB:n henki. Kreml yrittää kontrolloida turvallisuuspoliisin avulla kaikkea – taloutta, politiikkaa, kansalaisjärjestöjä sekä oikeuslaitosta.

“Putinin politiikka on johtanut pahempaan korruptioon kuin koskaan aikaisemmin. Rahalla saa mitä tahansa nyky-Venäjällä”, Kasjanov väittää.

Gosplanista ministeriksi

Kasjanovin tie länsimielisen opposition keulahahmoksi on kulkenut monen mutkan kautta. Hän syntyi Moskovan lähistöllä 1957, opiskeli insinööriksi Moskovan autoinstituutissa ja työskenteli koko 1980-luvun Neuvostoliiton suunnittelukomiteassa Gosplanissa.

Neuvostoliiton hajottua Kasjanovin ura lähti liitoon. Hänet pestattiin ekonomistiksi Venäjän uuteen talousministeriöön ja sieltä valtiovarainministeriöön, jossa hän vastasi valtion veloista. Hänestä tuli apulaisvaltiovarainministeri 1995 ja 1999 hän kohosi valtiovarainministeriksi, 41-vuotiaana.

Kasjanov oli presidentti Boris Jeltsinin luottomies, hän kuului “perheeseen”, eli Jeltsinin lähipiiriin.

Hänellä oli erinomaiset suhteet oligarkkeihin, eli suurliikemiehiin, jotka keräsivät satumaisia rikkauksia 1990-luvun sekasortoisessa yksityistämisessä. Kasjanovia pilkattiin tuolloin lehdistössä “kahden prosentin Misaksi”, joka otti osuutensa kauppasopimuksista. Kasjanov kiisti syytökset.

Noustuaan presidentiksi Putin poimi hänet pääministerikseen. Mutta Kasjanov oli leimallisesti Jeltsinin kauden mies, eikä häntä päästetty enää Kremlin sisäpiiriin. Pääministerin asema on Venäjällä muutenkin heikko, koska hän on vastuussa presidentille, ei duumalle.

Lännessä Kasjanovilla oli hyvä maine, hänet luettiin samaan liberaalien markkinatalousuudistajien ryhmään kuin talousministeri German Gref ja valtiovarainministeri Aleksei Kudrin, jotka jatkavat edelleen hallituksessa. Häntä veikkailtiin jopa Putinin vastaehdokkaaksi, kunnes kylmä tuuli alkoi puhaltaa Kremlissä.

KGB:n hengessä

Kasjanovin mukaan Venäjästä on tullut Putinin toisella kaudella pahamaineinen poliisivaltio, jota hallitsee vanhan KGB:n henki. Kreml yrittää kontrolloida turvallisuuspoliisin avulla kaikkea – taloutta, politiikkaa, kansalaisjärjestöjä sekä oikeuslaitosta.

“Putinin politiikka on johtanut pahempaan korruptioon kuin koskaan aikaisemmin. Rahalla saa mitä tahansa nyky-Venäjällä”, Kasjanov väittää.

Ja ihmishenki on halvempi kuin koskaan – siitä kertovat toimittaja Anna Politkovskajan ja ex-vakooja Aleksandr Litvinenkon murhat.

Kasjanov suhtautuu epäluuloisesti Politkovskajan murhan tutkimuksiin. Valtakunnansyyttäjä Juri Tsaika väitti pari viikkoa sitten, että murhan suunnitteli tsetseenien johtama rikollisjoukko, joka oli saanut toimeksiannon ulkomailta. Hän viittasi selvästi Jeltsinin ajan mahtavimpaan liikemieheen Boris Berezovskiin, vaikka ei maininnutkaan tätä nimeltä.

“Valtakunnansyytäjä haluaa osoittaa toimivansa tehokkaasti. Mutta tämä haiskahtaa jonkinlaiselta poliittiselta peliltä”, Kasjanov pohtii.

Hän ei ota kantaa Berezovskin rooliin. Liikemies elää nykyisin maanpaossa Lontoossa, ja hänet tiedetään Putinin viholliseksi. Kasjanovia on taas väitetty Berezovskin ystäväksi, minkä hän kiistää jyrkästi.

“Olen tavannut Berezovskin vain kaksi kertaa elämässäni. En ole hänen kanssaan samaa mieltä, hän on usein kovin karkea ja hyökkäävä. Mutta en hyväksy myöskään Berezovskin mustamaalaamista”, Kasjanov sanoo.

“Valtiovalta yrittää sysätä vastuun murhista ulkomaille. Se yrittää luoda vaikutelman, että länsimaat tukisivat Venäjän-vastaisia ääriryhmiä.”

Kasjanov arvostelee Putinin aggressiivista käytöstä kansainvälisillä areenoilla. Mutta hänen mielestään kysymys ei ole uudesta kylmästä sodasta, kuten jotkut arvelevat, vaan suurvaltanostalgiasta, perinteisessä KGB:n hengessä.

“Putin vaatii kunnioitusta ilman minkäänlaisia perusteita. Hän esiintyy suurvaltajohtajana, mutta suurvalta-asemalle ei ole mitään muuta perustaa kuin ydinase ja energiavarat. Tällainen uhkailu ei ole Venäjän etujen mukaista.”

Kasjanov muistuttaa, että Venäjä on menettänyt muutamassa vuodessa kaikki ystävänsä. Yhdysvaltoja ja varsinkin Britanniaa pidetään Kremlissä suoranaisina vihollisina.

Suhteet entisiin alusmaihin Ukrainaan, Valko-Venäjään, Georgiaan ja Baltian maihin ovat erittäin viileät. Myös EU nähdään pahana mörkönä, vaikka se on Venäjän tärkein yhteistyökumppani.

Manipulointia ja propagandaa

Koko Venäjä tuntuu odottavan, mitä tapahtuu ensi keväänä, kun Putinin kausi päättyy. Presidentti on edelleen Venäjän suosituin poliitikko, mutta perustuslaki kieltää häntä asettumasta enää kolmatta kertaa ehdokkaaksi.

Putinin kansansuosio tuntuu käsittämättömältä.

Kasjanovin mukaan se perustuu taitavaan propagandaan ja julkisuuden manipulointiin. Venäjän talous kasvaa öljytulojen ansiosta, mutta venäläiset on saatu uskomaan, että myönteinen talouskehitys johtuu vallan keskittämisestä Putinin käsiin.

“Ihmisten mielipiteitä manipuloidaan Venäjän television pääkanavilla. Presidentin suosio on korkealla, koska televisiossa kerrotaan vain häntä tukevia asioita. Putinista on tehty vakaan kehityksen takuumies. Toisenlaisia näkemyksiä ei ole tarjolla.”

Kasjanov pyrkii presidenttiehdokkaaksi, vaikka hän tietää hyvin, ettei voi tulla valituksi. Kremlin koneisto tekee kaikkensa, että vallanvaihto sujuu maaliskuussa ennakkoon laaditun käsikirjoituksen mukaan. Putinin tilalle nousee joku Kremlin sisäpiiriläinen.

Kasjanovin ja muiden riippumattomien ehdokkaiden osallistuminen on tehty erittäin hankalaksi. Heidän on kerättävä kaksi miljoonaa nimeä, jotta he voivat ylipäätään rekisteröityä ehdokkaiksi. Ne on koottava 20 päivässä joulun aikaan, kun ihmiset lomailevat.

Pelkät kannattajalistat eivät vielä takaa ehdokkuutta. Viranomaiset saattavat hylätä ne mielivaltaisesti keksityn teknisen virheen takia, kuten useissa paikallisvaaleissa viime aikoina.

Kasjanov haluaa ehdokkaaksi saadakseen asialleen julkisuutta. Hänen mukaansa Venäjän demokraattinen kehitys pysähtyi syksyllä 2004 Beslanin koulukaappauksen jälkeen. Putin käytti 335 ihmisen kuolemaan johtanutta tragediaa hyväkseen ja säädätti pikavauhtia nipun lakeja, joilla valta keskitettiin presidentille.

“Poliittiset puolueet menettivät silloin merkityksensä, samoin liittovaltion parlamentti ja alueelliset parlamentit. Venäjällä ei ole ollut koskaan demokratiaa, mutta 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa täällä sentään yritettiin rakentaa demokratian perustaa.”

Vaalitulos tiedetään jo

Putinin poliittista järjestelmää sanotaan “ohjailluksi demokratiaksi”. Kasjanovin mielestä ohjailu on mennyt niin pitkälle, ettei opposition kannata osallistua joulukuussa pidettäviin duuman vaaleihin. Presidentinvaalit ovat eri asia – niissä oppositiolle annetaan edes muodollisesti mahdollisuus yrittää. Näyttäisi oudolta, jos ehdokkaita olisi vain yksi.

“Boikotoimme duuman vaaleja, koska jäämme joka tapauksessa ilman kansanedustajia. Meidän osallistumisemme tulkittaisiin virheellisesti siten, että täällä kyllä vallitsee demokratia, mutta me vain epäonnistuimme vaaleissa.”

Duuman vaalikampanja käynnistyi virallisesti syyskuun alussa, mutta se ei näy kaduilla eikä tiedotusvälineissä. Aitoa poliittista keskustelua ei ole. Tuloksetkin tiedetään etukäteen.

Kasjanov laskee, että 20-25 prosenttia venäläisistä kannattaa periaatteessa liberaaleja ja demokraattisia puolueita. Mutta duumaan nousevat vain Putinin Yhdistynyt Venäjä, häntä yhtä kuuliaisesti tukeva Oikeudenmukainen Venäjä, kommunistit ja mahdollisesti myös Vladimir Zirinovskin johtamat nationalistit, jotka kutsuvat itseään harhaanjohtavasti liberaalidemokraateiksi.

Uusi vaalilaki takaa Kremlille mieleisen tuloksen. Kaikki 450 kansanedustajaa valitaan puoluelistoilta. Seitsemän prosentin äänikynnys karsii pienpuolueet tehokkaasti, sillä vaaliliitot on kielletty. Äänestäjiltä on myös viety mahdollisuus äänestää kaikkia ehdokkaita vastaan.

Kasjanov myöntää, että oppositio saa syyttää tilanteesta itseään. Se ei ole kyennyt haastamaan Kremliä yhtenäisenä. 1990-luvun liberaalipuolueiden, Jablokon ja Oikeistovoimien liiton voimat ovat huvenneet keskinäiseen riitelyyn. sakkimestari Garri Kasparovin ympärille muodostunut Toinen Venäjä taas on aivan liian hajanainen.

Toisen Venäjän poliittinen kirjo ulottuu markkinahenkisistä liberaaleista äärivasemmistolaisiin anarkisteihin ja kansallismielisiin nationalisteihin. Ainoa yhdistävä tekijä on Putinin vastustaminen.

Kasjanov oli aluksi mukana Toisen Venäjän toiminnassa, mutta yhteistyö kariutui presidentinvaaleja koskeviin erimielisyyksiin. Hän ei suostunut Kasparovin kaavailemiin ruohonjuuritason esivaaleihin, joissa hän olisi joutunut kamppailemaan ehdokkuudesta kansallisen bolsevikkipuolueen johtajan Eduard Limonovin kanssa. Se olisi syönyt uskottavuutta ja voimia varsinaisesta kampanjasta.

Häirintää ja uhkailua

Kreml yrittää leimata Kasjanovin lännen vakoojaksi ja suurliikemiesten korruptoituneeksi kätyriksi. Pari vuotta sitten viranomaiset alkoivat tutkia hänen talokauppojaan. Kasjanov joutui palauttamaan valtiolle kaksi huvilaa, joihin hän suunnitteli hotellia.

Kasjanovin mukaan kysymyksessä oli Kremlin järjestämä poliittinen provokaatio. “Voitin jutun välimiesoikeudessa. Se totesi minut kiinteistöjen lailliseksi omistajaksi. Mutta viranomaiset eivät tyytyneet päätökseen. Asia nostettiin uuteen käsittelyyn, jonka hävisin.”

Kasjanovin toimintaa häiritään myös muilla tavoin. Huhtikuussa poliisi yritti pidättää hänet Moskovassa järjestetyssä mielenosoituksessa, mutta Kasjanovin turvamiehet ehtivät väliin. Kuvat yhteenotosta levisivät ympäri maailmaa.

“Myös monet venäläiset yllättyivät siitä, kuinka poliisi kohtelee maan entistä pääministeriä. Poliisi ei tunne täällä minkäänlaista kunnioitusta”, Kasjanov hymähtää.

Myös hänen kannattajiaan uhkaillaan ja pelotellaan. Turvallisuuspoliisi tunkeutuu heidän koteihinsa. Asialle on pantu myös Putinin nuorisojärjestö Nasi, joka nousi kansainväliseen kuuluisuuteen Viron patsaskiistan yhteydessä.

Kasjanovin mukaan Kremlin kouluttamat ja rahoittamat nasi-nuoret käyttäytyvät kuin huligaanit. He yrittävät provosoida tappeluita ja liikenneonnettomuuksia, kun opposition aktiivit kiertävät maakunnissa. Kasjanovin autokin on yritetty suistaa kahdesti tieltä, ensin heinäkuussa Nizni Novgorodissa ja uudelleen elokuussa Jekaterinburgissa.

“Meidän edellämme ajaneesta autosta heitettiin tielle harava. Onnistuimme kuitenkin väistämään ja välttämään onnettomuuden. Poliisi pidätti tekijät, mutta heidät vapautettiin kolmen tunnin kuluttua, heti Moskovasta tulleen puhelinsoiton jälkeen.”

Kasjanov sanoo pelkäävänsä perheensä ja ystäviensä puolesta. Hän aikoo kuitenkin jatkaa kamppailua – hän on kutsunut kaikki oppositioryhmät suureen mielenosoituksen 7. lokakuuta, jolloin on kulunut vuosi Anna Politkovskajan murhasta.

“Tästä tulee kuuma poliittinen syksy. On mielenkiintoista nähdä, saammeko luvan mielenosoituksellemme ja hakataanko meitä taas kaduilla.”

Kasjanov on vakuuttunut, että taistelu päättyy ennen pitkää demokraattien voittoon. Mutta ensin oppositio on saatava yhtenäiseksi – hän tavoittelee laajaa koalitiota, johon mahtuisivat kaikki demokratian nimiin vannovat liikkeet, Kansan demokraattinen unioni, Jabloko, Oikeistovoimien liitto, Toinen Venäjä ja republikaanit.

“Se olisi jo niin vakavasti otettava poliittinen voima, että viranomaisilla olisi syytä hermostua. Me voisimme saada 25 prosenttia äänistä.”

SK 37/2007

Putin valitsee seuraajansa

Presidenttipeli käy kovilla kierroksilla, vaikka vaaleihin on vielä neljä ja puoli kuukautta. Sergei Ivanovia pidetään vahvimpana ehdokkaana.

Venäjän oppositiolla ei ole pulaa ehdokkaista maaliskuun presidentinvaaleissa. Mihail Kasjanovin lisäksi esillä ovat muun muassa Venäjän keskuspankin entisen pääjohtajan Viktor Geratšenkon, šakkimestari Garri Kasparovin ja kommunistijohtaja Gennadi Zjuganovin nimet. Myös Lontoossa asuva neuvostoaikainen toisinajattelija Vladimir Bukovski aikoo lähteä kisaan.

Yhdelläkään heistä ei ole todellisia mahdollisuuksia.

Seuraava presidentti valitaan Kremlin valtaeliitin sisältä. Presidentti Vladimir Putin ei voi asettua enää ehdolle, mutta hän valitsee seuraajansa ohjaillun demokratian hengessä.

“Presidentillä on oikeus sanoa, kuka ehdokas on hänen mielestään paras ja tukea tätä valtavan kansansuosionsa avulla”, Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov sanoo.

Varapääministeri Sergei Ivanovia pidetään yleisesti vahvimpana ehdokkaana: hän nauttii elokuun lopussa julkaistun mielipidemittauksen mukaan 37 prosentin kannatusta.

Ivanov, 54, on entinen KGB:n agentti ja Putinin ystävä Pietarin ajoilta. Hän toimi aikaisemmin puolustusministerinä ja vastaa nyt hallituksessa turvallisuudesta sekä sotateollisuudesta.

Ivanovin pahimpana haastajana pidetään varapääministeri Dmitri Medvedeviä, jota kannatti samassa kyselyssä 34 prosenttia haastatelluista.

Myös Medvedev, 42, on kotoisin Pietarista, mutta hänet luetaan Kremlin liberaaleihin. Medvedev vastaa hallituksessa koulutuksesta, terveydenhuollosta ja asumisesta. Viime aikoina hän on jäänyt julkisuudessa Ivanovin varjoon.

Mutta Putin ei ole sanonut viimeistä sanaansa. Hänen puheitaan seurataan nyt tarkoin – niistä etsitään osviittaa samalla tavoin kuin neuvostojohtajien puheista aikoinaan.

Venäläiset lehdet innostuivat kesällä, kun Putin nimitti varapääministeri Sergei Naryškinin, 52, uuden, valtiollisen telakkayhtiön johtoon. Naryškin vastaa hallituksessa taloussuhteista IVY-maihin. Myös hän on kotoisin Pietarista ja saanut Putinin tavoin koulutuksensa KGB:ssa.

Muina ehdokkaina on mainittu Venäjän rautateiden pääjohtaja Vladimir Jakunin, 59, sekä varapääministeri Aleksandr Žukov, 51, joka vastaa muun muassa urheilusta. Hän sai paljon kiitosta hankittuaan vuoden 2014 talviolympialaiset Sotšiin.

Myös Pietarin kuvernöörin Valentina Matvijenkon, 58, nimi on yhä esillä. Hän vakuutti kuitenkin jo vuosi sitten Suomen Kuvalehden haastattelussa, ettei pyri missään tapauksessa presidentiksi. Hänen mukaansa Venäjä ei ole vielä 10-15 vuoteen kypsä valitsemaan naista maan johtoon.