Raul Castro suuntaa Kuuban kohti varovaisia muutoksia

Karri Kokko
Ulkomaat 26.2.2008 10:05

Kuuban uusi presidentti Raul Castro on kansainvälisesti tuntematon mutta kotimaassaan vihattu johtaja.raul castro

Fidel Castron väistyttyä Kuuban presidentiksi valittiin sunnuntaina odotetusti hänen nuorempi veljensä ja vallankumoustoverinsa Raul Castro, 76, joka on hallinnut maata jo toista vuotta, Fidelin sairasloman ajan. Matalaa julkista profiilia pitävä ja puiseva Raul on kansainvälisesti tuntematon mutta kotimaassaan johtajista vihatuin. Turvallisuuselinten komentajana hän on vastannut hallituksen likaisista toimista kuten urkkijarenkaista, opposition edustajien vangitsemisesta ja teloituksista.

Raulin vähemmän tunnettu puoli ovat käytännöllisyys ja rationaalisuus. Fidelin johtamistapa on narsistinen ja valtaa keskittävä, kun taas Raul jakaa vastuuta ja kunnioittaa asiantuntemusta. Hän on nostanut avainpaikoille kykyjä eri sukupolvista ja yhteiskunnallista taustoista, minkä ansiosta poliittinen eliitti säilyttää ainakin jonkin kosketuksen muuhun väestöön. Raul on selvästi opiskellut historiaa: eristäytyminen norsunluutorneihin on johtanut monen itsevallan kaatumiseen.

Raul on taitava organisoija, sillä turvallisuuselimet ovat Kuuban yhteiskunnan parhaiten toimiva osa. Latinalaisessa Amerikan armeijan vallankaappaukset ovat arkea, mutta Castrojen aikana ei tiedetä esiintyneen merkittävää kapinahankkeita tai niskurointia.

Pienten askelten perestroikaa

Kuuba rämpii syvissä vaikeuksissa. Varsinkin 1970-luvun jälkeen syntynyt sukupolvi kärsii talousahdingosta, työttömyydestä, ruokapulasta, olemattomista työmarkkinoista. Koulutusjärjestelmä on köyhälle maalle harvinaisen kattava, mutta tulevaisuudettomuus ja kehno elintaso turhauttavat koulutetutkin nuoret. Kehitysmaiden tapaan nuoret muodostavat suuren osa väestöstä, noin viidenneksen, mikä on aikapommi.

Fidel on aina kuitannut Kuuban vaikeudet Yhdysvaltojen taloussaarrolla ja kansainvälisellä kapitalismilla. Taloussaarrolla on vaikutuksensa, mutta Kuuban ongelmat ovat enimmäkseen kotikutoisia ja tyypillisiä sosialistisille yhteiskunnille. Keskusjohtoinen kollektiivitalous on jäykkä, korruptoitunut ja tehoton. Tehokkaimmin toimivat vaatimaton yksityinen sektori sekä laaja harmaa talous.

Julkisen talouden investointien ja tuottavuuden tehoa kuvaa absurdeja piirteitä saava asuntopula. Kuubassa on aviopareja, jotka jakavat vuoteen vuosia eron jälkeen, kun muuta paikkaa ei löydy. Koska rakentaminen on tyypillinen kotimarkkinasektori, ei talouspakotteilla voi olla sen rappioon ratkaisevaa vaikutusta.

Raulilla arvioidaan olevan selvästi realistisempi käsitys Kuuban ongelmista ja poliittisen järjestelmän säilymisen ehdoista kuin veljellään. Hän on tunnustanut talousjärjestelmässä olevan rakenteellisia ongelmia. Muutamissa erityisasemaan nousseissa lehdissä on tuotu esiin harvinaisen suorasukaisesti kansalaisten tyytymättömyyttä, ja Raul on luvannut jatkaa yhteiskunnallista keskustelua. Tässä hän osoittaa historiasta oppimista: yksi sosialismin romahduksen syistä Euroopassa olivat krooniset informaatiotukokset. Kun tieto yhteiskunnan todellisista ongelmista ei koskaan kulkenut alhaalta ylös, ne kaatoivat kasautuessaan koko systeemin.

Raul arvostaa Kiinan ja Vietnamin markkinapohjaisia ja kansainväliseen talouteen avautuvia uudistuksia, joiden ansiosta aiemmin rutiköyhät maat ovat vaurastuneet harppauksin – ja hyvinvoinnin kasvu vähentää sisäistä painetta. Pienimuotoista yksityistämistä on jo sallittu, ja joitakin ulkomaisia investoijia on houkuteltu maahan. Toisaalta markkinauudistusten väistämättä synnyttämät tuloerot ovat Kuuban kommunisteille korkea ideologinen kynnys.

Odotukset siirtyvät ylihuomiseen

Jyrkkiä ulkopoliittisia käännöksiä Raul tuskin tekee, mutta pragmaatikkona hän on Fideliä halukkaampi kohentamaan suhteita Yhdysvaltoihin, mihin avautuu tilaisuus presidentin vaihtuessa sielläkin. Mutta myös Raul on Castro, ja ehdokkaista vain Barack Obama on kannattanut pakotteiden selkeää lieventämistä – joskin Obaman mahdollisuudet näyttävät tällä haavaa varsin hyviltä. Joka tapauksessa vallanvaihdos voi virkistää Kuuban ulkosuhteita. Euroopan unioni palkitsi jo sen lähettämällä maahan erikoislähettilään, millä on huomattava symbolinen merkitys.

Yksi keskeinen kysymys on, miten Venezuelan itsevaltainen presidentti Hugo Chavez suhtautuu Rauliin, sillä Kuuba on syvästi riippuvainen Venezuelan talous- ja energia-avusta. Chavez ihailee Fideliä, jota hän persoonaltaan ja johtamistavaltaan suuresti muistuttaa. Valintapäivänä Chavez onnitteli ensimmäisten joukossa Raulia. Hän kutsui Raulia ystäväkseen ja ylisti tämän uskollisuutta vallankumoukselle. Ja muistutti, että Raul on ollut merkittävä vaikuttaja veljensä Fidelin taustalla.

Ripeitä uudistuksia tuskin on syytä odottaa Raulinkaan aikana – eikä varsinkaan Fidelin eläessä, koska hän säilyttänee jo arvovallallaan vahvan veto-oikeuden keskeisiin linjoihin. Ja jo ikänsä ja alkoholiongelmansa vuoksi Raul on väliaikainen johtaja, joten todellinen valtataistelu ja tulevaisuuden suunta ratkaistaan nuoremman polven sisällä lähivuosina.

Ensimmäiseksi varapresidentiksi sunnuntaina valittiin kovan linjan kommunistina tunnettu Jose Ramon Machado Ventura, 77. Raulin todennäköisimpänä seuraajana pidetään kuitenkin (pääministeriksi de facto kuvattua) Carlos Lagea, 56. Lage on ajanut varovaisia talousuudistuksia, ja hän on vaalinut tärkeitä ulkosuhteita Venezuelaan ja Eurooppaan. Toinen vahva ehdokas on vasta 42-vuotias ulkoministeri Felipe Roque, jonka ansioksi lasketaan Kuuban talouden pelastaminen täydeltä romahdukselta 1990-luvulla. Roque suhtautuu Lagea jyrkemmin Yhdysvaltoihin, ja hän on Kuuballe yhä tärkeämpien Kiina-suhteiden ykkösnyrkki.

Teksti Heikki Ikonen
Kuva Ismael Francisco/AP/LK

(STT)