Rannekello tekee paluuta – tietokoneena

Italialainen i’m Watch käyttää Androidista muokattua Droid-käyttöjärjestelmää mutta sopii yhteen iPhonenkin kanssa.

”Nyt on meneillään ranteen valloitus”, digitaaliseen palvelumuotoiluun erikoistuneen Fjord-designtoimiston toimitusjohtaja Olof Schybergson sanoo.

Schybergsonin mukaan 1990-luvulla kilpailtiin työpöydän herruudesta, tietokoneiden ja niiden sovellusten markkinaosuuksista. Viime vuosikymmenellä kamppailu siirtyi taskuun, kun älypuhelimista tuli käyttöliittymä internetiin.

Vaikka välillä näytti siltä, että kännykkä olisi tehnyt rannekellon tarpeettomaksi, seuraava taistelu käydään älykkäiden rannekellojen ja älyrannekkeiden markkinoilla, Schybergson väittää.

Oikeastaan kyse on isommasta trendistä, niin sanotusta puettavasta tietotekniikasta, eli koko ajan käyttäjän saatavilla ja käyttövalmiina olevista digilaitteista. Tietotekniikka tulee vähitellen myös vaatteisiin ja koruihin, mutta ensin ranteeseen.

Älyrannekkeella on anturit

Kello palaa kuluttajien ranteeseen kahdesta syystä.

Ensinnäkin älykkäissä rannekellossa tai sitä kevyemmissä rannekkeissa on antureita, jotka voivat seurata kantajansa terveydentilaa ja liikkumista. Älyranneke voi esimerkiksi kiihtyvyysanturiensa avulla päätellä käyttäjän liikkeistä, missä unisyklin vaiheessa nukkuja on. Ranneke keskustelee langattomasti kännykän kanssa, ja puhelimen sovelluksella voi arvioida, mitkä tekijät vaikuttavat unen laatuun.

Toisekseen rannekello tai oikeastaan rannetietokone on kehittymässä kännykän käyttöliittymäksi. Pientä rannekelloa ei ole mitään järkeä varustaa nettiyhteydellä, mutta se voi kommunikoida lyhyen kantaman langattomalla Bluetooth 4 -yhteydellä kännykän kanssa. Puhelin taas voi pitää huolta internetyhteyksistä vaikkapa repussa.

Schybergsonin mukaan rannekellojen käyttöliittymäsuunnittelun tärkein periaate on ”vilkaistavuus” ja ”kädettömyys”. Jos kännykästä haluaa tarkistaa sään, uusimmat viestit tai pörssikurssit, laite pitää ensin kaivaa esiin, ja sen näyttö pitää aktivoida kosketusnäytöltä tai näppäimillä.

Älyrannekellon näyttö voi sen sijaan aina päällä. Sitä ei kannata automaattisesti toteuttaa sellaisilla paljon virtaa kuluttavilla teknologioilla kuin puhelimien tai tablettien kosketusnäyttöjä. Ajatuksena on, että kun rannelaite piippaa tai värisee vaikka uuden viestin tai kalenterimerkinnän merkiksi, käyttäjän ei tarvitse koskea mihinkään. Kunhan vilkaisee laitteen ruutua.

Kello huolehtii terveydestä

Monesti uuden digitaalisen tekniikan eturintamassa on aikuisviihde, mutta ranteen valloituksessa kärjessä ovat kuntoilu- ja terveyssovellukset. Satelliittipaikannushan on jo kalliimmissa retkeilijöiden ja kuntoilijoiden sykemittareissa.

Jotkut älyrannekkeet osaavat jo mitata sydämen sykkeen suoraan ranteesta ilman hankalaa rinnan ympäri hihnalla kiinnitettävää anturiyksikköä. Rannelaite voi mitata myös ihon sähkönjohtavuutta, joka kielii hermoilun aiheuttamasta hikoilusta.

Tällaisilla rannekkeilla voisi seurata esimerkiksi omaa stressitasoaan. Jos se on koholla maanantaista perjantaihin kahdeksasta neljään, voi päätellä että työ stressaa, vaikka työntekijä itse muuta väittäisikin.

Schybergsonin mukaan älyrannekkeissa ei tarvita edes kovin eksoottisia fyysisiä sensoreita terveyden kannalta olennaisen tiedon keräämiseen. Uusien ominaisuuksien kehittelyä rajoittaa ennemminkin virrankulutus. Älyrannekello tai älyranneke pitää ladata vanhanaikaisesti kaapelilla säännöllisin väliajoin.