Putin pelaa uhkapeliä ruplan kurssilla

Karri Kokko
Ulkomaat 3.2.2009 08:12

Maailmantalouden kriisi on ajanut Venäjän syöksykierteeseen. Kestääkö pääministeri Vladimir Putinin kansansuosio?ruplan kurssi
Ruplan kurssin on annettu heikentyä asteittain marraskuusta lähtien. Se on menettänyt noin neljänneksen arvostaan.

”Me emme antaneet yllättää itseämme. Otimme huomioon kaikki mahdolliset riskit ja uhkat, kun muotoilimme pitkän tähtäimen talouspolitiikkamme”, pääministeri Vladimir Putin ylvästeli lokakuussa puhuessaan kansainvälisille sijoittajille Moskovassa.

Venäjä heräsi finanssikriisiin vasta loppusyksystä eli vielä myöhemmin kuin muut. Putin vähättelee edelleenkin sen vaikutuksia, mutta sävy on muuttunut. Talouskriisi riepottelee Venäjää vielä rajummin kuin länsimaita. Pörssikurssit ovat romahtaneet yli 70 prosenttia, ruplan arvo heikkenee, palkat ovat myöhässä ja työttömyys kasvaa.

Putin on melkein yhtä pahassa pulassa kuin Boris Jeltsin presidenttikautensa lopulla 1998, jolloin Venäjän talous romahti edellisen kerran. Ruplan arvosta katosi silloin yli 70 prosenttia, kansalaiset menettivät säästönsä ja ulkomaiset sijoittajat pakenivat Venäjältä. Koko valtio oli konkurssin partaalla – 8,5 miljardin dollarin valuuttavaranto ei kattanut kuin murto-osan 133 miljardin dollarin valtionvelasta.

Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitoksen johtaja Pekka Sutela korostaa, että Venäjän talous on nyt paljon vahvempi kuin kymmenen vuotta sitten. Silloinen ruplakriisi oli venäläisten oma vika. Jeltsinin hallitus oli kattanut valtavat budjettivajeensa lyhytaikaisella velalla, ja lopulta kupla puhkesi.

Nyt ongelmat tulevat ulkomailta, mistä Putin muistaa kyllä muistuttaa. Öljy, kaasu ja metallit muodostavat 80 prosenttia Venäjän viennistä, ja niiden hinnat ovat tulleet ryminällä alas.

Mutta Venäjä saa syyttää myös itseään, sen talous on aivan liian yksipuolinen. Pankkisektori on täysin kehittymätön ja riippuvainen kansainvälisistä rahoitusmarkkinoista.

Venäjä elää energiasta, sen suhdanteet seuraavat uskollisesti öljyn maailmanmarkkinahintaa. 159-litrainen öljytynnyri maksoi 1990-luvun lopulla alimmillaan noin kymmenen dollaria. Viime heinäkuussa hinta kohosi huipussaan 147 dollariin, mutta nyt se on pudonnut taas alle 40:een. Samaan aikaan öljyn tuotanto on supistunut, koska uusiin öljykenttiin ei ole investoitu riittävästi.

Putinin hallitus laati tämän vuoden budjetin alun perin sen varaan, että öljystä saadaan 95 dollaria tynnyriltä, mutta nyt hinta-arvio on pudotettu 41 dollariin. Se on symbolinen rajapyykki. Venäjän talouskasvu painuu nollaan, kun öljyn hinta putoaa sen alapuolelle.

Medvedev kiirehti
elvytystä

Putinin kansansuosio perustuu siihen, että hänen kaksi presidenttikauttaan olivat ennennäkemättömän vaurastumisen aikaa. Putinilla kävi loistava tuuri, sillä raakaöljyn hinta kymmenkertaistui noina vuosina. Venäjän valuuttavaranto paisui ylimmillään lähes 600 miljardiin dollariin – se oli kolmanneksi suurin maailmassa Kiinan ja Japanin jälkeen.

Sutela korostaa, että menestys johtui myös onnistuneesta talouspolitiikasta. Venäjä maksoi ulkomaiset velkansa ja rahastoi ylimääräisiä öljymiljardeja pahan päivän varalle. Nyt niitä voidaan käyttää elvytykseen.

Putinin seuraaja, presidentti Dmitri Medvedev kiirehti pari viikkoa sitten hallitusta toimimaan. Hän muistutti, että luvatusta elvytyspaketista on toteutettu vasta kolmasosa.

Huomautus on tulkittiin näpäytykseksi Putinille. Todennäköisesti Medvedev halusi kuitenkin vain korostaa, että Venäjän johto seuraa tarkasti talouskehitystä ja on hyvin tietoinen siitä, että elvytyksellä alkaa olla kiire.

Venäjän teollisuustuotanto supistui marraskuussa 8-9 prosenttia, ja työttömyys lisääntyi 400 000:lla. Työttömiä oli lähes viisi miljoonaa, mikä merkitsee noin 6,6 prosentin työttömyysastetta.

Työttömyys kasvaa kovaa vauhtia. Yritykset ovat joutuneet myös lykkäämään palkkojen maksua kireän rahatilanteen vuoksi samaan tapaan kuin 1990-luvulla.

Hallitus pelkää
levottomuuksia

Talouskriisi on Putinille näytön paikka, hän joutuu osoittamaan olevansa vahva johtaja myös vaikeina aikoina. Monet arvelevat, että hän aikoo palata presidentiksi viimeistään vuoden 2012 vaaleissa.

Putin on edelleen Venäjän luotetuin poliitikko, mutta ilmassa on vaaran merkkejä. Tuore mielipidemittaus kertoo, että 39 prosenttia venäläisistä on tyytymättömiä hänen hallitukseensa.

Turun kauppakorkeakoulun Pan-Eurooppa instituutin johtaja Kari Liuhto ennustaa, että kritiikki voimistuu, kun olot kurjistuvat.

”Liikehdintää syntyy viimeistään silloin, jos ruoka, vodka ja tupakka loppuvat kauppojen hyllyiltä”, hän sanoo.

Venäläisiä ärsyttävät myös korotetut autotullit, joilla hallitus yrittää suojata kotimaista teollisuutta. Päätös nostatti joulukuussa Vladivostokissa rajuja mielenosoituksia, joissa vaadittiin Putinin eroa.

Paikalliset viranomaiset eivät halunneet puuttua tilanteeseen. Putin lennätti lopulta paikalle Moskovasta Omonin erikoisjoukkoja, jotka hajottivat mielenosoitukset väkivaltaisesti. Lehtitietojen mukaan paikallinen poliisijohtaja olisi saanut tapahtumien jälkeen potkut, ellei Medvedev olisi asettunut hänen tuekseen.

Mielenosoituksia on järjestetty sen jälkeen muuallakin, muun muassa Irkutskissa ja Pietarissa.

Tilanteen herkkyydestä kertoo myös suuri kohu, joka syntyi sosiologi Jevgeni Gontmaherin talouslehti Vedomostiin kirjoittamasta artikkelista. Gontmaher analysoi kriisin vaikutuksia kuvitteellisessa N:n kaupungissa, joka elää terästehtaan varassa. Gontmaher kuvaa, kuinka tehdas ajautuu vaikeuksiin ja joutuu lopettamaan toimintansa. Kaupungissa syntyy mellakoita, jotka leviävät lopulta Moskovaan asti.

Viranomaiset syyttivät Vedomostia kansankiihotuksesta. Gontmaher kuvasi kuvitteellista kansannousua, mutta viranomaisten silmissä uhka on todellinen. Venäjällä on jopa 700 kaupunkia, jotka elävät yhden tehtaan varassa. Jos tehdas kaatuu, koko paikkakunta ja lähiseudut muuttuvat elinkelvottomiksi.

Askeltava
devalvaatio

Talouskriisin syvyys näkyy ruplan kurssissa, joka on heikentynyt 25 prosenttia. Venäjän keskuspankki on yrittänyt puolustaa sitä syytämällä valuuttamarkkinoille kymmeniä miljardeja dollareita. Se on syönyt valuuttavarantoja. Ne supistuivat viime viikolla jo alle 400 miljardiin dollariin.

Investointipankki Merrill Lynch pitää 300 miljardin varantoa eräänlaisena rajapyykkinä. Pankki arvioi, että rupla saattaa lähteä hallitsemattomaan syöksyyn, jos valuuttavaranto putoaa sen alapuolelle.

Sutelan mukaan useimmat asiantuntijat ovat sitä mieltä, että ruplaa olisi pitänyt heikentää kertaheitolla rehellisellä devalvaatiolla. Putin päätyi kuitenkin toisenlaiseen ratkaisuun. Ruplan on annettu devalvoitua marraskuusta lähtien asteittain, ikään kuin huomaamattomasti.

Rahapolitiikkaa koskevat päätökset tekee muodollisesti keskuspankki, joka ei ole kuitenkaan itsenäinen kuten länsimaissa. Venäjällä keskuspankki toteuttaa hallituksen, tässä tapauksessa nimenomaan pääministerin, politiikkaa.

Putin pelaa uhkapeliä ruplan kurssilla. Sutelan mukaan ”askeltavan devalvaation strategia” päättyy tuhoisasti, jos luottamus ruplaan ja pankkeihin romahtaa. Valuutan heikkeneminen johtaa helposti myyntipaniikkiin, kun ihmiset ja yritykset pyrkivät turvaamaan omaisuutensa vaihtamalla kaikki varansa dollareihin tai euroihin.

Tästä on jo merkkejä. Pankkien väliset luottomarkkinat eivät toimi, ja pankit vaihtavat ruplansa heti euroiksi tai dollareiksi. Tilanne rauhoittuu vasta sen jälkeen, kun rupla on heikentynyt tarpeeksi ja saavuttanut uskottavan tason.

”Askeltavaa devalvaatiota on yritetty monessa maassa, mutta tietääkseni se ei ole onnistunut missään. Putin on nyt kuitenkin pistänyt poliittisen uskottavuutensa tämän kortin varaan”, Sutela sanoo.

Valtion rooli
kasvaa

Professori Liuhto arvelee, että Putin on päätynyt tällaiseen ratkaisuun, koska hän ei halua ottaa vastuuta devalvaatiosta. Kerralla tehty devalvaatio ei aiheuttaisi ongelmia valtiontaloudelle, sillä Venäjä on nykyisin lähes velaton. Mutta yksityisillä suuryrityksillä on satojen miljardien dollareiden velat, jotka kasvavat ruplan heikentyessä.

”Putin yrittää panna talouskriisin kokonaan Yhdysvaltojen ja globalisaation syyksi. Hän pystyy nyt sanomaan, ettei hän ole devalvoinut ruplaa vaan markkinat”, Liuhto sanoo.

Jos kriisi syvenee ja rupla romahtaa kunnolla, päitä alkaa pudota todennäköisesti sekä hallituksessa että keskuspankissa. Hyviä ehdokkaita syntipukeiksi ovat myös ”kriisikomiteaa” johtava varapääministeri Igor Šuvalov sekä presidentti Medvedev.

Liuhto uskoo, että talouskriisillä on pitkäaikaisia vaikutuksia Venäjän politiikkaan. Hallitus on yrittänyt monipuolistaa taloutta, mutta nyt siihen tähtäävät investoinnit on pantu jäihin.

Valtion kassa on kovilla, sillä hallitus joutuu osallistumaan valtavilla summilla suurteollisuuden pelastustalkoisiin. Pahimmissa vaikeuksissa on suurliikemies Oleg Deripaskan alumiinijätti Rusal. Deripaska velkaantui pahanpäiväisesti ostettuaan 25 prosentin siivun maailman suurimmasta nikkeliyhtiöstä Norilsk Nickelistä, joka omistaa Suomessa Harjavallan nikkelitehtaan.

Myös Norilskin kannattavuus on romahtanut. Sitä yritetään nyt nyt pelastaa yritysjärjestelyllä, joka tekisi valtiosta entistäkin merkittävämmän omistajan teollisuudessa.

Liuhto ennustaa, että myös Fortum saattaa ajautua hankaluuksin Siperian jätti-investointinsa kanssa. Yhtiö osti vuosi sitten sähköyhtiö TGC-10:n kahdella miljardilla eurolla. Hankkeen tuotot on laskettu sen varaan, että Venäjän energiauudistus toteutuu. Sähkön kuluttajahinnat on määrä nostaa kaksinkertaisiksi ja maakaasun lähes kolminkertaiseksi vuoteen 2011 mennessä.

”Näin suuret korotukset eivät olisi mahdollisia, vaikka talouskriisiä ei olisi”, Liuhto väittää.

Hän muistuttaa, että Venäjällä järjestetään parlamenttivaalit vuonna 2011 ja presidentinvaalit seuraavana vuonna. Putin ei uskalla ottaa siinä vaiheessa mitään riskejä. Hinnankorotukset kääntäisivät mielialat hallitusta vastaan.

Teksti
Teppo Tiilikainen
SK 5/2009 (ilm. 30.1.2009)
Kuva
Sergei Karpukhin / Reuters / Lehtikuva

Keskustelu