Politkovskajan murhan jäljet johtavat Tšetšeniaan

Karri Kokko
Ulkomaat 4.10.2007 11:50

Suorapuheisella Anna Politkovskajalla oli paljon vihamiehiä. Joku heistä järjesti salamurhan. SK kirjoitti murhan taustoista tuorteeltaan numerossa 41/2006.

Teksti Teppo Tiilikainen
(SK 41/2006)

Moskovassa ilmestyvä riippumaton Novaja Gazeta -lehti on luvannut 25 miljoonan ruplan eli lähes 740 000 euron palkkion tiedoista, jotka johtavat toimittaja Anna Politkovskajan murhan selvittämiseen.

Lehti aikoo tehdä myös omia tutkimuksia, sillä se pelkää, että syyllinen jää muuten rangaistuksetta. Politkovskaja oli jo kolmas salamurhan uhriksi joutunut toimittaja Novaja Gazetassa. Venäjällä on tapettu vuoden 1993 jälkeen 43 toimittajaa, ja valtaosa murhista on selvittämättä.

Viranomaisilla on käsissään poikkeuksellisen hyvät johtolangat. Politkovskajan vierestä löytyi neljä hylsyä ja äänenvaimentajalla varustettu pistooli, jolla häntä oli ammuttu rintaan sekä päähän. Pistoolin sarjanumero oli viilattu näkymättömiin, mutta valvontakameroille tallentui kuvia 180-senttisestä, tummiin vaatteisiin ja lippalakkiin pukeutuneesta miehestä sekä häntä avustaneesta kolmikymppisestä naisesta.

Moskovassa ja maailmalla kiertävien huhujen mukaan murha olisi Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n tilaustyö. Politkovskaja tunnettiin presidentti Vladimir Putinin hallinnon ja Tšetšenian sodan armottomana kriitikkona, ja hänellä oli paljon vihamiehiä Kremlissä, FSB:ssä sekä asevoimissa.

Työtovereiden mukaan Politkovskaja oli saanut lukuisia tappouhkauksia, mutta ei aivan viime aikoina. Vuonna 2001 hän joutui pakenemaan uhkaajiaan Wieniin. Pari vuotta sitten hänet yritettiin myrkyttää, kun hän oli matkalla Beslaniin seuraamaan sittemmin traagisesti päättynyttä koulukaappausta. Ja vuosi sitten hänen autonsa yritettiin suistaa tieltä.

Tulenarkaa materiaalia

Murhatutkimuksissa on lehtitietojen mukaan kolme pääsuuntaa. Viranomaiset epäilevät, että murhan taustalla olisi Tšetšeniassa palvellut miliisi Sergei Lapin, joka on uhannut toistuvasti Politkovskajan henkeä. Lapin tuomittiin 11 vuodeksi vankilaan sen jälkeen, kun Politkovskaja oli paljastanut hänen syyllistyneen tšetšeenisiviilien kidutuksiin ja murhiin.

Toisen tutkimushaaran mukaan kysymyksessä oli presidentti Vladimir Putinia ja Tšetšenian nukkehallituksen johtajaa Ramzan Kadyrovia vastaan suunnattu provokaatio. Tämän ajatuksen mukaan murha ajoitettiin tietoisesti Putinin syntymäpäivään. Politkovskaja valittiin uhriksi, koska se saattaisi Putinin ja Kadyrovin epäilyttävään valoon.

Astetta uskottavammalta tuntuvan teorian mukaan kysymyksessä oli Kadyrovin ja hänen tukijoidensa kosto. Novaja Gazeta ja monet muut tiedotusvälineet pitävät sitä todennäköisenä, sillä Politkovskaja oli kirjoittanut viime aikoina lukuisia kriittisiä juttuja Kadyrovin mielivaltaisesta toiminnasta.

Politkovskaja osoitti kirjoituksissaan, että rikollisliigat, tšetšeenipoliisit ja Venäjän armeijan upseerit varastivat yhteistyössä öljyä. Hän selvitteli parhaillaan myös Tšetšenian budjettivarojen väärinkäyttöä.

Kaksi päivää ennen kuolemaansa Politkovskaja kertoi radiohaastattelussa, että hänen oli määrä olla todistajana Kadyrovia vastaan nostetussa oikeusjutussa, joka koskee kahden ihmisen sieppausta, kidutusta ja murhaa. Hän oli kerännyt tapauksesta todistusaineistoa ja valokuvia. Kuvat ovat edelleen lehden hallussa, mutta poliisi takavarikoi hänen tietokoneensa.

Politkovskajalla kerrotaan olleen myös kännykkäkameralla kuvattuja videopätkiä, jotka todistavat Kadyrovin osallistuneen venäläisten varusmiesten murhiin ja tšetšeenisiviilien sieppauksiin.

Kremlin lemmikki

Ramzan Kadyrov on keväällä 2004 murhatun tšetšeenipresidentin Ahmad Kadyrovin poika. Kreml on antanut Tšetšenian hänen läänityksekseen, mutta hän ei tahdo pysyä sovituissa rajoissa.

Kadyrovin pahamaineinen, tuhansien miesten vahvuinen asekaarti terrorisoi Tšetšenian siviiliväestöä mielin määrin. Taistelut kapinallisia vastaan ovat hiipuneet, mutta alueella on siepattu tänä vuonna yli 140 ihmistä, joista suurin osa on

18-40-vuotiaita miehiä. Myös kidutukset ja raiskaukset jatkuvat.

Politkovskaja kuvasi Kadyrovia ”hampaisiin asti aseistautuneeksi pelkuriksi”, jonka toimintaa leimaavat julmuus, röyhkeys ja moukkamaisuus.

”Kadyrovin joukot hakkaavat miehiä ja naisia aina kun katsovat sen tarpeelliseksi. He hakkaavat vihollisiltaan päät irti samalla tavoin kuin ääri-islamilaiset wahhabiitit aikoinaan. Ja virallinen valtakoneisto hyväksyy tämän kaiken”, hän kirjoitti syyskuussa Novaja Gazetassa.
Pari viikkoa myöhemmin Politkovskaja arvosteli voimakkaasti Tšetšeniassa olevia venäläisjoukkoja.

”Suurin osa sotilaista on yksinkertaisia ameboja. Heille tappaminen on yhtä yksinkertaista kuin teen juonti. Sellaiset amebat eivät voi ymmärtää ihmisiä, jotka esitetään heille vihollisina.”

Ei kansannousua

Politkovskajan kohtaloa on verrattu ukrainalaisen toimittajan Georgi Gongadzen murhaan, jonka jäljet johtivat 2000-luvun alussa presidentti Leonid Kutšman lähipiiriin. Tapaus nostatti valtavan suuttumuksen, ja se oli keskeinen syy vanhan vallan kaatumiseen Ukrainan oranssissa vallankumouksessa.

Venäjällä ei uskota, että Politkovskajan murha heiluttaisi Putinin hallintoa millään tavoin. Vallan väärinkäyttöä tutkitaan Venäjällä harvoin, eikä kysymys sananvapaudesta tunnu kiinnostavan suurta enemmistöä.

New Yorkista Moskovaan

Anna Stepanovna Politkovskaja oli kuollessaan 7.10.2006 48-vuotias. Hän oli pitkän linjan journalisti ja kirjailija, ja hän sai uransa aikana useita kansainvälisiä palkintoja. Hänellä oli kaksi aikuista lasta.

Politkovskaja syntyi ja vietti lapsuutensa New Yorkissa. Hänen isänsä työskenteli tuolloin diplomaattina Ukrainan neuvostotasavallan edustustossa. Politkovskaja muutti Venäjälle kouluikäisenä ja opiskeli 1970-luvulla toimittajaksi Moskovan valtion yliopistossa.

Valmistuttuaan Politkovskaja sai paikan Izvestijasta, joka oli siihen aikaan Neuvostoliiton hallituksen virallinen äänenkannattaja. Maineensa hän loi kuitenkin riippumattoman Novaja Gazetan palveluksessa.

Politkovskaja on kirjoittanut laajoja reportaaseja Venäjän sosiaalisista ongelmista – terveydenhuollosta, mielisairaaloista, orvoista ja vanhuksista, mutta hänet tunnetaan erityisesti Tšetšenian kärsimysten kuvaajana.

Syksyllä 2002 hän toimi tšetšeeni­kapinallisten pyynnöstä välittäjänä Moskovan teatterikaappauksessa.

Politkovskaja vieraili useita kertoja Suomessa. Häneltä on suomennettu kaksi teosta: Putinin Venäjä (2005) ja Toinen Tšetšenian sota (2003).

Keskustelu