Pohjoinen ilmasto viileni kaksi vuosituhatta

ilmasto
Teksti
Marko Hamilo
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Männyn vuosirenkaiden paksuuden mittaaminen on yksi epäsuora keino arvioida ilmastohistoriaa. Kuva Kaisa Rautaheimo.


Historiallisten lähteiden mukaan Rooman imperiumissa viljeltiin viiniä aina Pohjois-Englantia myöten. Roomalaisilla ei kuitenkaan ollut mitään erityisen kylmänkestävää viinilajiketta. Miten viininviljely oli mahdollista esiteollisessa ilmastossa?

Nature Climate Changessa julkaistun tutkimuksen mukaan Euroopassa oli kaksi vuosituhatta sitten 0,6 astetta lämpimämpi ilmasto kuin aiempien tutkimusten mukaan on luultu.

Mainzin Johannes Gutenberg -yliopiston ilmastotutkija Jan Esper päätyi yllättävään tulokseen tutkimalla mäntyjen vuosilustoja. Aineisto on Riekkojärveltä Suomen Lapista.

Puiden vuosirenkaiden paksuuden mittaaminen on yksi epäsuora keino arvioida ilmastohistoriaa ajalta ennen varsinaisia meteorologisia lämpötilamittauksia. Lämpiminä kesinä vuosilustot ovat paksumpia. Vanhojakin runkoja on säilynyt mittauskelpoisina järvien pohjassa, joten arvioita voi tehdä parin vuosituhannen päähän.

Aiempien lustotutkimusten mukaan maapallon keskilämpötila olisi ollut hyvin vakaa ennen teollisen vallankumouksen aikoihin 1800-luvulta alkanutta lämpenemistä. Esperin mukaan lämpimät kesät eivät kuitenkaan välttämättä tee vuosirenkaista paksumpia, vaan ennemminkin tiheämpiä. Tiheysmittaukset osoittivat lämpötilan tasaista laskua 0,3 astetta vuosituhannessa.

Esperin mukaan ilmaston viilenemisen pitkä trendi selittyy niin sanotuilla Milankovic´in jaksoilla. Ne ovat Maan akselikallistumassa, akselin suunnassa ja radassa tapahtuvia jaksollisia muutoksia, jotka vaikuttavat maapallon ilmastoon.

Myös eräät muut epäsuorat lämpömittarit, kuten jäätiköiden ilmakuplien kemiallisesta koostumuksesta ja järvien pohjasedimenttien orgaanisista aineksista tehdyt päätelmät viittaavat ilmaston hitaaseen viilentymiseen antiikin ajoista teollisen vallankumouksen kynnykselle. Esperin tutkimus ei ole suinkaan ensimmäinen, joka kyseenalaistaa käsityksen esiteollisen ilmaston vakaudesta. Esperin laskema viilenemistrendi on kuitenkin aiemmin esitettyjä suurempi.

Esperin mukaan aiemmat lämpötilarekosntruktiot on syytä tehdä uudestaan, koska aiemmat tutkimukset ovat todennäköisesti vähätelleet sekä keskiajan lämpökautta että muita lämpimiä jaksoja aina roomalaisaikoihin asti. Mitä kauemmas historiaan tarkastelu ulotetaan, sitä suurempia arviointivirheet voivat olla, New Scientist -lehti kirjoittaa.

Ihminen yhä syypää

Esperin tutkimus ei kuitenkaan kumoa vakiintunutta käsitystä ihmisen vaikutuksesta ilmaston lämpenemiseen teollisena aikana. Mikään muu tekijä kuin ihmisen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt ei selitä sitä, että kaksi vuosituhatta jatkunut viilenemistrendi kääntyi 1800-luvulla nopeaksi lämpenemistrendiksi.

Pennsylvanian yliopiston ilmastotutkija Michael Mannin mukaan Esper kuitenkin tekee havainnoistaan liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Esperin lustontiheysmittaukset kertovat vain pohjoisten alueiden kesälämpötiloista, Mann kirjoittaa Real Climate -ilmastoblogilla.

Maan akselikallistumassa, akselin suunnassa ja radassa tapahtuvat muutokset vaikuttavat ennemminkin maapallon eri alueiden lämpötilaeroihin kuin koko planeetan lämpötilaan.
Päiväntasaajan lähistöllä Milankovic´in jaksojen mukainen vaihtelu on lähes olematonta, eikä esimerkiksi trooppisen itäafrikkalaisen Tanganjikajärven pintalämpötilan rekonstruktioissa näy muutoksia ennen teollisen aikakauden lämpenemistrendiä, Mann kirjoittaa.

Kiista jääkiekkomailasta

Ilmaston lämpenemisestä 1800-luvulta alkaen ei ole juuri epäilystä. Käsitys perustuu lämpötilojen systemaattiseen mittaamiseen meteorologisilla havaintoasemilla. Samaan aikaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on kasvanut.

Mutta onko teollisen aikakauden ilmastonmuutos millään tavalla poikkeuksellinen maapallon ilmastohistoriassa? Ilmastotutkijat selvittivät sitä epäsuorilla menetelmillä – muun muassa puiden lustonpaksuusmittauksilla – 1990-luvulla.

Vuonna 1998 Michael Mann, Raymond Bradley ja Malcolm Hughes julkaisivat ensimmäisen pohjoisen pallonpuoliskon lämpötilarekonstruktion vuodesta 1400 eteenpäin. Seuraavana vuonna julkaisemassaan artikkelissa he ulottivat tarkastelunsa vuoteen 1000.

Artikkeliin sisältyi grafiikka, jota alettiin sen muodon vuoksi kutsua jääkiekkomailaksi. Planeetan lämpötilan kuvaaja oli alkuun kuin jääkiekkomailan varsi, mutta kohosi sitten jyrkästi teollistumisen kynnyksellä kuin mailan lapa. “Jääkiekkomaila” on ollut yksi ilmastonmuutoksen kyseenalaistajien tärkeimpiä maalitauluja.

Artikkelin tilastollisten menetelmien pätevyyttä on arvioitu muun muassa Yhdysvaltain kongressin pyynnöstä. Pienten puutteiden ei ole havaittu vaikuttaneen oleellisesti lopputulokseen, ja myöhemmin muut ovat päätyneet erilaisilla tilastollisilla menetelmillä ja erilaisten epäsuorien havaintoaineistojen avulla lähes samanlaiseen lämpötilarekonstruktioon.