Planin puheenjohtaja Ellen Løj: ”Tehtävämme on rohkaista presidentiksi haluavia tyttöjä”

Ulkomaat 11.10.2012 06:30

”Meidän tehtävämme on rohkaista presidentiksi haluavia tyttöjä, vaikka suurin osa heistä ei koskaan pääsisikään elämässään niin pitkälle”, sanoo Plan Internationalin puheenjohtaja Ellen Løj.

Tytöillä on yllään siniset koulupuvut Sierra Leonessa. Kuva Plan.

Løj kohtasi presidenttihaaveita Liberiassa, jossa hän vietti kuluneet neljä vuotta YK:n operaation johdossa, ennen Planin puheenjohtajan pestiin siirtymistä helmikuussa 2012. Afrikan mantereen ensimmäisen naispresidentin, Ellen Johnson-Sirleafin johtama maa toipuu yhä kahdesta sisällissodasta, joista viimeisin päättyi vuonna 2003.

”Jos vierailin kouluissa ja luokalla opiskeli tyttöjä, aina vähintään yksi heistä ilmoitti tulevansa isona presidentiksi”, Løj kertoo.

”Lapset esittelivät ylpeinä luku- ja kirjoitustaitojaan. On tärkeää, että he saavat uskoa itseensä ja siihen, että heillä on mahdollisuuksia. Jos lapsi ei koskaan pääse kouluun, häneltä viedään vaihtoehdot ja mahdollisuus päättää itse elämästään.”

Arviolta 75 miljoonaa tyttöä ei kuitenkaan käy koulua. Siksi lokakuun 11. päivänä vietetään ensimmäistä kansainvälistä tyttöjen päivää. Planin aloitteesta syntyneen teemapäivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota maailman tyttöjen ongelmiin ja haasteisiin, kuten pakkoavioliittoihin, teiniraskauksiin ja kouluväkivaltaan.

”Koulutus on tärkein yksittäinen tekijä, joka edistää maailman lasten hyvinvointia”, sanoo Ellen Løj. ”Pelkkä lasten kouluttaminen ei tietenkään yksin riitä takaamaan kehitystä, mutta ilman sitä mikään muu kehitystyö ei ole kestävää. ”

Hidasta kehitystä

Millainen lapsi ei todennäköisesti pääse koskaan kouluun? Tyttö, joka asuu kehittyvässä maassa syrjäisellä seudulla, elää köyhissä oloissa ja kuuluu väheksyttyyn etniseen ryhmään.

Entä miksi moni tyttö jättää koulun kesken? Usein kyse on rahapulasta tai raskaudesta.

”Vaikka koulunkäynti olisikin ilmaista, monissa maissa on maksettava välineistä ja koulupuvusta. Usein käy niin, että perheen lapset pääsevät kouluun, kun siihen on varaa. Tiukkoina aikoina pulpetit tyhjenevät”, Løj kertoo. ”Toisaalta lapsista ei myöskään ole kotitöihin, jos he viettävät päivät koulussa.”

Joskus koulu jää kesken pitkän välimatkan vuoksi. Kuljetukseen ei ole varaa, tai matka on tyttölapselle liian vaarallinen. Toisinaan kysymys on ravinnonpuutteesta: kouluilla ei ole varaa tarjota oppilaille ruokaa, eivätkä oppilaat saa eväitä kotoa kehnon sadon vuoksi.

Seksuaalinen hyväksikäyttö on ongelma myös kouluympäristössä. Esimerkiksi Togossa 16 prosenttia haastatelluista lapsista kertoi, että syyllinen luokkatoverin raskauteen oli opettaja tai joku koulun oppilaista. Joskus tytöt joutuvat myymään itseään saadakseen koulutarvikkeet hankituksi tai suostumaan seksiin, jotta saisivat hyviä arvosanoja.

Monet nuoret tytöt tulevat varhain raskaaksi tai menevät naimisiin joka kahdentoista vanhoina. Harvat palaavat kouluun synnytyksen tai häiden jälkeen.

Surullisen kuuloista listaa voisi jatkaa pitkäänkin, mutta sitä ei pidä kuitenkaan ymmärtää väärin, muistuttaa Løj. Kaikkialla asiat eivät ole huonosti, vaikka kehitystyö onkin kesken.

”Maailmassa on jo paljon paikkoja, joissa rauha vallitsee, yhteiskunta kehittyy ja keskiluokkaan kuuluu yhä enemmän ihmisiä – myös kehitysmaissa”, hän sanoo.

”Esimerkiksi Mosambikissa tai Tansaniassa lapsen elämä on jo paljon parempaa kuin kaksikymmentä vuotta sitten.”

Silti mosambikilaisista 10-14-vuotiaista tytöistä vain 0,9 prosenttia on päässyt opiskelemaan yläkouluun.

Esimerkiksi rahanpuutteen aiheuttama epäsäännöllinen koulunkäynti vaikuttaa koulutuksen laatuun, sillä ensimmäisellä luokalla saattaa olla sekä 6- että 12-vuotiaita lapsia. Esimerkiksi juuri Mosambikissa yli 75 prosenttia 10-14-vuotiaista tytöistä on yli kaksi vuosiluokkaa jäljessä opinnoissaan.

Koulun lopettaminen tai viivästyttäminen ei kuitenkaan ole helppo ratkaisu kehittyvissä maissa eläville perheille.

”Useat vanhemmat lähettävät lapsensa kouluun mielellään ja ovat ylpeitä heidän oppimisestaan”, toteaa Ellen Løj. ”Loppupeleissä on kuitenkin mietittävä äärimmäisiä tarpeita, kuten kuinka hankkia perheelle edes yksi ateria päivässä.”

Koulutetut saavat paremmat eväät elämään

Planin haaveena on taata kaikille maailman lapsille vähintään yhdeksänvuotinen peruskoulutus.

Kauaskantoisesti tarkasteltuna koulutus hidastaa väestönkasvua. Jos kaikki lapset saisivat käydä koulua, väestönkasvuun tulisi kuitenkin todennäköisesti ensin piikki. Esimerkiksi maailman köyhimmällä alueella, Saharan eteläpuolisessa Afrikassa lapsikuolleisuus on valtava ongelma. Yksi yhdeksästä lapsesta menehtyy ennen viidettä syntymäpäiväänsä. Jos alueella elävät äidit saisivat edes jonkinlaista toisen asteen koulutusta, lapsikuolleisuus vähenisi 41 prosentilla. Henkiin jäisi 1,8 miljoonaa lasta vuodessa.

Koulua käyvät nuoret naiset kuitenkin käyttävät useammin ehkäisyä, synnyttävät ensimmäisen lapsensa aiempaa myöhemmin ja menevät naimisiin vanhempana. Lisäksi koulutetut nuoret saavat todennäköisemmin työtä ja parempaa palkkaa, mutta vähemmän lapsia.

Jos entistä useampi lapsi saisi käydä koulua, monessa kehittyvässä maassa väestönkasvu alkaisi aikanaan hidastua. Lopulta tilanne voisi siis olla samankaltainen kuin Suomessa, jossa syntyvyys on kehittyviin maihin verrattuna alhainen: viime vuonna Suomessa syntyi keskimäärin 1,83 lasta naista kohden.

”Vielä on kuitenkin pitkä matka kuljettavana”, Ellen Løj sanoo. ”Liberiassa työskennellessäni sisällissota oli juuri päättynyt ja koko maa oli rakennettava uudelleen. Sellaiseen tarvitaan valtava määrä työvoimaa, kuten opettajia, lääkäreitä ja sairaanhoitajia. Heitä ei kuitenkaan kouluteta käden käänteessä.”

”Muutos ei synny yhdessä yössä.”

Kuka? Ellen Løj

  • Syntynyt 1948 Gedesbyssä,Tanskassa
  • Ura: Kansainvälisen Planin puheenjohtaja helmikuusta 2012. Tanskan YK-edustaja vuosina 2001-2007, YK:n operaation johtaja Liberiassa 2007-2012. Lisäksi pitkä ura eri tehtävissä Tanskan ulkoministeriössä.
  • Koulutus: Taloustieteen maisteri, Kööpenhaminan yliopisto.


Plan julkaisee vuosittain maailman tyttöjen tilaa kartoittavan Koska olen tyttö -raportin. Lue tänään ilmestynyt vuoden 2012 raportti täältä.