Korona lisäsi nälkää

Pandemia katkoi köyhissä maissa elintarvikkeiden tuotantoketjut ja vei tulot kaupunkien päivätyöläisiltä. Asiantuntija pelkää seuraavankin satokauden jäävän heikoksi.

ulkomaat 18.06.2020 06:00
Heikki Salmela
”Lapset ovat nälkäisiä”, julisti mielenosoittajan kyltti Ugandan pääkaupungissa Kampalassa 18. toukokuuta.
”Lapset ovat nälkäisiä”, julisti mielenosoittajan kyltti Ugandan pääkaupungissa Kampalassa 18. toukokuuta. © SUMY SADURNI/AFP/Lehtikuva

Ugandalaisen kanafarmarin kaikki 3 000 kanaa kuolivat, koska hän ei päässyt ruokkimaan niitä liikkumisrajoitusten vuoksi.

Tapaus on yksi esimerkki ongelmista, joita koronapandemia on aiheuttanut globaalin etelän elintarviketuotannolle.

YK:n alainen Maailman ruokaohjelma WFP julkaisi huhtikuussa raportin, jonka mukaan akuutista nälästä kärsivien ihmisten määrä uhkaa lähes kaksinkertaistua noin 135 miljoonasta 265 miljoonaan vuoden loppuun mennessä.

Syynä ovat COVID-19-pandemian vaikutukset ruoan tuotantoon, saatavuuteen ja ihmisten ostovoimaan köyhimmissä maissa.

”Valitettavasti alkaa näyttää siltä, että WFP:n ennusteet ovat aika lailla oikean suuntaisia”, toteaa ohjelmajohtaja Tiina Huvio Food and Forest Development Finland (FFD) -järjestöstä.

”Huhtikuun jälkeen moni työläinen on menettänyt päivittäisen toimeentulonsa ja viljelijät ovat kärsineet liikkumisrajoituksista juuri siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt hankkia lannoitteita ja siemeniä seuraavaa satokautta varten. Tilanne on huolestuttava.”

Suomalaisten maa- ja metsätalousalan järjestöjen tukema FFD toteuttaa muun muassa maatalouden koulutusohjelmia useissa Afrikan, Aasian ja Keski-Amerikan maissa.

Tällä viikolla järjestö oli mukana järjestämässä kansainvälistä, köyhimpien maiden tuottajajärjestöille suunnattua nettikonferenssia.

Konferenssissa pohdittiin järjestöjen mahdollisuuksia vastata ajankohtaisiin kriiseihin sekä sitä, miten paikallisten maatalousyrittäjien tilannetta voitaisiin parantaa.

 

Erityisen vaikea ravintotilanne on Afrikassa, jossa elintarviketuotanto on suurelta osin pienviljelijöiden käsissä ja monet maat riippuvaisia tuontiruoasta.

Pandemian hillitsemiseksi määrättyjen liikkumisrajoitusten seurauksena viljelijät eivät ole päässeet tiluksilleen eivätkä ostamaan rehua ja viljelytarvikkeita. Logistiikkaketjujen katkeaminen on vaikeuttanut maataloustuotteiden pääsyä markkinoille. Paimentolaiset eivät ole saaneet myytyä karjaansa.

Seurauksena on ollut elintarvikkeiden saatavuuden heikentyminen ja hintojen nousu monilla alueilla.

Vaikka rajoituksia on joissakin maissa purettu, tilanne on yhä kaukana normaalista.

”Erityisesti maitotuotteiden ja siipikarjan tuotanto on ollut vaikeuksissa, samoin vientiin tarkoitettujen tuorevihannesten ja kukkien kasvatus, sillä lentorahtien hinnat ovat kaksin- tai kolminkertaistuneet”, Huvio kertoo.

Samalla liikkumisrajoitukset ovat romahduttaneet miljoonien kuluttajien ostovoiman. Poikkeuksellisen ahtaalla ovat ilman vakituista työsopimusta työskentelevät kaupunkien päivätyöläiset. Esimerkiksi Afrikassa nämä ihmiset muodostavat merkittävän osan työväestöstä.

”Nämä ihmiset elävät kädestä suuhun. Nyt heidän tulonsa loppuivat liikkumisrajoitusten vuoksi kuin seinään. Hätäavun piiriin on tullut uusia ihmisryhmiä.”

”Myös vuonna 2008 maailmassa koettiin laaja elintarvikekriisi. Silloin syynä oli ruoan hinnan nousu, nyt suurin ongelma ovat olleet logistiikkaketjujen häiriöt ja se, että käteinen raha on loppunut sekä asiakkailta että tuottajilta”, Huvio kiteyttää.

Ostovoimaa on heikentänyt myös länsimaista köyhien maiden sukulaisille lähetettyjen rahalähetysten väheneminen talouskriisin seurauksena.

Lasten ja nuorten ravinnonsaantia on huonontanut koulujen sulkemisesta aiheutunut kouluruokailujen keskeytyminen. Se on vienyt monelta kasvuikäiseltä päivän tärkeimmän aterian.

 

Maailman ruokaohjelman WFP:n mukaan nälänhädästä kärsivien määrä kasvoi jo ennen koronapandemian puhkeamista. Useimmiten syynä olivat konfliktit sekä sääilmiöiden vaikutukset elintarviketuotantoon.

Esimerkiksi Itä-Afrikassa viime vuoden tuotantoa vaikeutti sateiden viivästyminen. Tänä vuonna viljelykset ovat kärsineet rankkasateista, tulvista ja maanvyöryistä. Lisäksi aluetta ovat riivanneet poikkeuksellisen suuret heinäsirkkaparvet.

Se kaikki heikentää maatalousyrittäjien kykyä selviytyä myös koronakriisistä.

Ongelmien kasaantuminen huolettaa Tiina Huviota eniten. Mikäli viljelijät joutuvat kriisin takia myymään tilansa tai teurastamaan eläimensä, seuraukset näkyvät sukupolvien ajan ja jättävät pysyvän loven alueen ruoantuotantoon.

”Esimerkiksi Sahelin ja Afrikan sarven alueella viljelijät ovat olleet jo pitkään heikoilla epäsäännöllisten sateiden ja ilmastonmuutoksen vuoksi. Näillä ja monilla muilla alueilla viljelijöiden venymiskyky on jo entuudestaan viety äärimmilleen.”

Nälkäkuolemien ja aliravitsemuksesta aiheutuvien terveysongelmien lisäksi uhkana ovat nälän ja taloudellisen epävarmuuden aiheuttamat levottomuudet, konfliktit ja pakolaisuus.

Useiden Afrikan maiden lisäksi tilanne on hyvin vaikea muun muassa Jemenissä, Afganistanissa, Venezuelassa ja Haitissa.

WFP on vedonnut maailman maihin ruoka-apuun käytettävien avustusvarojen kasvattamiseksi. Pyyntö uhkaa kaikua kuuroille korville.

Sisältö