Palvelukseen halutaan: neljännes­miljoona lentäjää – Uusia liikenne­lentäjiä pitäisi leipoa 70 joka päivä

Kokemus ohenee: kadunmiehestä lentokapteeniksi voi päästä alle neljässä vuodessa.
Ulkomaat 28.6.2017 07:34
© MIKKO STIG / Lehtikuva

Maailmassa tarvitaan seuraavien kymmenen vuoden aikana noin 255 000 uutta liikennelentäjää. Määrä on lähes yhtä suuri kuin tässä arvostetuimpiin kuuluvassa ammatissa nykyisin toimivien lentäjien määrä, joka on 290 000.

Tarve edellyttää valtavaa koulutusruljanssia, jonka pitäisi leipoa maailman matkustajakoneiden ohjaamoihin noin 70 uutta lentäjää joka päivä.

Eikä koulutustarve suinkaan pysähdy uusien pilottien kouluttamiseen. Samaisen kymmenvuotiskauden aikana maailman lentoyhtiöiden on koulutettava noin 180 000 nykyistä perämiestä koneidensa kapteeneiksi.

Näin on laskenut kanadalainen CAE-yhtiö, joka tuntee alan kuin omat taskunsa. CAE on johtava lentosimulaattoreiden valmistaja, jonka laitteet ovat käytössä yli 300 lentoyhtiössä. Niitä käyttää yli 120 000 lentäjää vuodessa.

CAE julkisti viime viikolla Pariisin ilmailunäyttelyssä ensimmäisen selvityksensä lentäjien maailmanlaajuisesta koulutustarpeesta.

Se oli varmasti mukavaa luettavaa ainakin CAE:n osakkeenomistajille. Toimiala ei selviä millään tällaisesta koulutusponnistuksesta ilman simulaattorien entistä laajamittaisempaa hyödyntämistä.

Finnair ei palkannut viiteen vuoteen yhtään uutta lentäjää.

Eivät kanadalaisyhtiön huimat luvut sinänsä uusia ole. Kaksi johtavaa matkustajakoneiden valmistajaa, amerikkalainen Boeing ja eurooppalainen Airbus, ovat jo vuosia esittäneet vastaavanlaisia laskelmia.

Molempien mukaan alalle on kahdessa vuosikymmenessä löydettävä ja koulutettava puoli miljoonaa uutta lentäjää ja vielä enemmän uusia mekaanikkoja.

Pitkään nämä varoitukset eivät johtaneet mihinkään. Kroonisesti huonosti kannattavat lentoyhtiöt varoivat visusti palkkaamasta uusia, ainakin uransa myöhemmissä vaiheissa erittäin hyvin tienaavia lentäjiä.

Niin teki myös Finnair. Se ei palkannut viiteen vuoteen yhtään uutta lentäjää.

Muutama vuosi sitten kaikki huomasivat yhtä aikaa, ettei pihistelemällä enää pärjätä. Alkoi maailmanlaajuinen ryntäys uusien lentäjien kouluttamiseksi ja jo koulutettujen pilottien houkuttelemiseksi muiden yhtiöiden palkkalistoilta.

Se onnistuu, koska kelpoisuusvaatimukset ovat kaikkialla suunnilleen samat ja koska alalla puhutaan globaalisti vain englantia.

 

Suurin syy pilottipulaan ja lentoliikenteen jatkuva, voimakas kasvu.

CAE:n luvut perustuvat perinteisten lentoyhtiöiden lobbausorganisaation IATA:n ennusteisiin, joiden mukaan lentomatkustus kasvaa 4,8 prosenttia vuodessa eli noin kaksinkertaistuu kahdessa vuosikymmenessä.

Juuri nyt tämä arvio vaikuttaa varovaiselta. Alkuvuodesta kasvu on loikannut lähelle kymmentä prosenttia.

IATA:n ja CAE:n arviokin johtaa huimiin lukuihin. Matkustajien määrä kasvaa tämän vuoden 3,2 miljardista 4,8 miljardiin vuonna 2027. Kun nyt lennetään suoria lentoja 18 000 reitillä, niiden määrä kasvaa 25 000:een.

Aktiivikäytössä on nyt 25 000 matkustajakonetta. 2027 niitä on 37 000.

Noin 60 prosenttia uusien lentäjien tarpeesta johtuu alan kasvusta. Loppu 40 prosenttia on seurausta eläköitymisistä.

Liikennelentäjän pakollinen, ilmailuviranomaisen määräämä eläkeikä on lähes kaikkialla 65 vuotta. Yhdysvalloissa pilottien keski-ikä on 48 vuotta, Euroopassa 43,7 vuotta.

Seuraavan vuosikymmenen mittaan ohjaamoista eläköityy tai jää muista syistä pois 105 000 lentäjää, jotka ovat lähes poikkeuksetta kapteeneita. Se on lähes 40 prosenttia kaikista piloteista. Jokainen lähtevä aiheuttaa koulutuksellisen ketjureaktion.

Uusin villitys on niin sanottu MPL-koulutus, joka on käytössä Suomessakin.

Lentoyhtiöt saavat CAE:n mukaan uudet lentäjänsä kolmesta vaihtoehtoisesta lähteestä. Yhä useammin he tulevat liikenneilmailuun suuntautuvista, joissakin tapauksissa lentoyhtiöiden itsensä operoimista kouluista.

Tähän kategoriaan kuuluvat Suomessa lähinnä Porissa toimiva Suomen Ilmailuopisto tai Patrian lentokoulu Pirkkalassa.

Entistä harvemmin pilotteja palkataan yliopistoista ja ilmavoimista tai itsenäisistä lentokouluista.

Pilottipula on johtanut koulutuksen tiivistämiseen. Uusin villitys on niin sanottu MPL-koulutus (Multicrew Pilot License).

Se on viime talvesta alkaen ollut käytössä Suomessakin. Patria ja Finnair leipovat kadun miehestä Finnairin Airbus A320 -koneen täysivaltaisen lentoperämiehen puolessatoista vuodessa.

Lentokokemusta tällaisella perämiehellä on selvästi alle sata tuntia, simulaattorikokemusta sen sijaan 170 tuntia ja teoriaopetusta tuhat tuntia.

Viime talvena alkanut koulutus on herättänyt suurta kiinnostusta, vaikka kurssin hinta on 80 000 euroa. Ei ihme, sillä tuskin löytyy toista uraa, jolla pääsee ylioppilaspohjalta puolentoista vuoden koulutuksella kiinni erittäin hyvin palkattuun ammattiin.

Finnairin lentäjien mediaanipalkka oli viime vuonna 11 000 euroa kuussa, eli puolet lentäjistä tienasi sitä enemmän, puolet vähemmän.

Maailman suurimmassa liikenneilmailumaassa Yhdysvalloissa tällaiseen pikakoulutukseen ja simulaattoreiden ihmeitä tekevään voimaan ei kuitenkaan uskota. Amerikkalaisen liikennekoneen puikkoihin ei pääse, ellei lentäjällä ole vähintään 1 500 tunnin kokemusta ”oikeilla” lentokoneilla.

Koulutusruuhka vaatii valvovilta viranomaisilta tarkkuutta.

Pilottipula on johtanut ja johtamassa myös urakierron selvään nopeutumiseen. Perämiehen oikea penkki vaihtui kapteenin vasempaan istuimeen aiemmin noin 8–10 vuoden lentouran jälkeen.

Nyt kapteeniksi voi CAE:n mukaan päästä jopa alle kahden vuoden perämiesjakson jälkeen eli parhaassa – tai pahimmassa – tapauksessa noin 3,5 vuodessa ilmailu-uran alkamisen jälkeen. Ja tällaisen kapteenin vieressä saattaa hyvinkin istua perämies, joka puolitoista vuotta aiemmin ei ollut koskaan edes nähnyt lentokonetta.

Tämäkin korostaa valvovien viranomaisten erittäin suurta vastuuta. CAE:n raportti toteaa, ettei valtavasta koulutusruuhkasta selvitä millään ilman ”uusia urapolkuja ja koulutusjärjestelmiä”.

Molempiin sisältyy riskejä, joiden kanssa viranomaisten on oltava tarkkoina. Vaarassa on lentoturvallisuus, joka perinteisillä koulutus- ja muilla järjestelmillä on onnistuttu nostamaan erittäin korkealle tasolle.