Olli Rehn, Paavo Lipponen ja Martti Ahtisaari jo kehissä: Vain iso kala kelpaa Suomelle

Jyrki Karvinen
Ulkomaat 13.10.2009 13:12

EU etsii itselleen ulkoministeriä ja presidenttiä kiihtyvällä tahdilla. Miten käy Olli Rehnin, Paavo Lipposen ja Martti Ahtisaaren? Entä missä ovat naiset?

EU Olli Rehn (vas.), José Manuel Barroso ja Matti Vanhanen lehdistötilaisuudessa Noormarkussa heinäkuussa 2006. Kuva Sari Gustafsson / Lehtikuva.

Pääministeri Matti Vanhanen halusi jäädä vaitonaiseksi Kesärannassa järjestämässään EU-toimittajatapaamisessa muista suomalaisnimistä EU:n huippuvirkoihin kuin hallituksen jo komissaariehdokkaakseen nimeämästä, nykyisestä laajentumiskomissaari Olli Rehnistä.

Syy on selvä: Tšekin presidentti Vaclav Klaus jarrruttaa viime tingassa Lissabonin sopimuksen voimaantuloa vaatimalla siihen historiallista lisäystä, joka EU estäisi Tšekkoslovakiasta toisen maailmansodan jälkeen karkotetuilta kolmelta miljoonalta sudettisaksalaiselta mahdollisuuden vaatia takavarikoidun omaisuuden palauttamista.

Tšekki saa tahtonsa läpi ”Klausuuliksi” ristityllä ratkaisulla, joka ei ole muuta kuin poliittinen julistus, mutta tšekkiarroganssin seurauksena EU-nimitykset lykkääntyvät todennäköisimmin EU:n joulukuun huippukokoukseen.

Se merkitsee, että tällä hetkellä EU-nimityksissä raavitaan vasta pintaa, mikä viesti tulee niin Vanhaselta kuin esimerkiksi Saksasta ja Ranskasta. Niiden johtajat, liittokansleri Angela Merkel ja presidentti Nicolas Sarkozy, ovat eurošakin avainpelaajia, joita kannattaa eniten seurata. Merkel-Sarkozy-parin ohi ei EU-virkoihin kävele tulevassa nimitysruletissa kukaan.

Kun Suomella on meneillään jo 15. EU-jäsenyysvuosi, on Vanhasestakin helppo havaita, että tulevalla EU-nimityskierroksella Suomelle kelpaa vain iso kala, tai kaksi.

”Jos ei saada kahta, täytyy tyytyä yhteen”, Vanhanen naurahti.

Rehnille haetaan vahvaa talous- tai ulkosuhdesalkkua.

Sellaisiin kuuluvat EU:n korkean edustajan eli ”ulkoministerin”, sisämarkkina- tai kauppapolitiikkakomissaarin salkut. Myös energiakomissaarin tuolia on Rehnille väläytelty, mutta Suomi on suosiolla jättämässä paikan suomalaisten mielestä tehtävänsä hyvin hoitaneelle Latvian Andris Piebalgsille.

Komission kuumat salkut, joita Suomikin tavoittelee, liittyvät tällä kertaa talouteen, ympäristöön ja EU:n ”globaalin edunvalvonnan hoitoon”, kuten EU-johtajien ilmaisu kuuluu.

EU:n komission toiselle kaudelle valittu José Manuel Barroso onkin innostunut päivän poliittisista painopistealueista siinä määrin, että juonii EU:n komissioon jopa uutta ilmastokomissaarin salkkua. Vahvat talous- ja ympäristökomissaarit pitävät kuitenkin huolen siitä, että EU:n ”ilmastoministerille” ei ilmaa jää.

EU:n nimityspelin avaa Barroso

Barroson ehdokas nimitetään EU:n ulkoministeriksi ja samalla komission varapuheenjohtajaksi, jos henkilö saa myös EU:n parlamentin hyväksynnän. Vaikka liberaalit olivat voittajien joukossa, Saksan vaalit eivät tehneet ulkoministerikisaa keskustaliberaali Rehnille helpommaksi, vaan vaikeammaksi. Merkelin jyräämä oikeistovoitto voi merkitä lisää korkeimpia virkoja kristillisdemokraateille, niiden mukana EU:n ulkoministeriyttä.

Seuraavaksi EU:n päämiehet ratkaisevat keskenään, kuka nousee EU:n neuvoston pysyväksi puheenjohtajaksi eli presidentiksi.

EU:n nimityshistorian valossa on jopa todennäköistä, että tulevan presidentin nimi ei ole ollut vielä julkisuudessa. Kun Espanjan Javier Solana kiri EU:n korkeaksi edustajaksi vuonna 1999 Naton pääsihteerin paikalta, hänen nimensä ei ollut mukana nimitysspekulaatioissa vielä paria päivä ennen valintaa.

Juuri samassa huippukokouksessa otettiin vastaan hurraa-huudoin suoraan Balkanilta lentänyt rauhantekijä Martti Ahtisaari. Nyt Ahtisaari luetaan jo EU-kulisseissa raskaimman sarjan ehdokkaisiin EU:n presidentiksi: vahva sovittelija, matala profiili ja mukava mies nobelistiksi.

Paavo Lipposen noste on alun perin peräisin tahoilta, jotka ovat vastustaneet brittiehdokkaaksi nousevaa maan entistä pääministeriä Tony Blairia. Lipponen on ollut pienen jäsenmaan pääministeriksi näkyvä ja vahvan huippukokousosaamisensa vuoksi hänellä on myös luonnollinen kannatuksensa Euroopassa. Hän on EU:n presidenttikisassa kova nimi, mutta on kaatumassa omiinsa: kannatuksen pohjamutiin jämähtäneet eurososialistit eivät näytä pääsevän yksimielisyyteen edes EU:n presidenttiehdokkaastaan.

Missä naiset?

Mikä tärkeä ”elementti” EU:n nimityskisasta puuttuu? Vastaus on nainen.

Epävirallisten tietojen mukaan 27 jäsenmaasta on näillä näkymin tulossa vain kolme naiskomissaariehdokasta. Nykyisessä komissiossa naisia on sentään yhdeksän. Kun EU:n parlamentissakin naisia on yli kolmannes, on Barrosson toisessa komissiossa poliittisesti pakko olla naisia vähintään kymmenkunta. Se tarkoittaa monessa EU-maassa komissaariehdokkaiden sukupuolen vaihtoviikkoja loka-marraskuussa.

Naisen perään vilkuillaan myös EU:n presidentin virkaa täytettäessä. Irlannin entinen presidentti Mary Robinson on varteenotettava nimi.

Vuosisadan tärkeimmäksi kokoukseksi julistettu YK:n ilmastokokous joulukuun alussa on näillä näkymin jo ohi, kun EU saa uuden johdon.

Tuleva EU-nimitys on tärkeä komissiossa asemiaan vahvistavalle Olli Rehnille, mutta se voi olla vieläkin tärkeämpi hänet ehdokkaaksi nostaneelle pääministeri Matti Vanhaselle. Vanhasella ei ole kotimaassa poliittisesti varaa enää hävitä yhtään Rehnin kanssa EU-nimityskisassa – joko häntä heiluttaa koiraa?

Keskustelu

On valitettavaa, että huippuvirkoihin valitaan henkilöt sukupuolten perusteella. Jokaiseen virkaan tulisi valita pätevin ehdokas, olipa hän mies tai nainen.

Älä nyt ihmeessä semmoista mene sanomaan, että virat tulisi täyttää pätevyyden perusteella! Eihän Rehnillä, Lipposella ja Ahtisaarella olisi mitään mahdollisuuksia, jos sillä tavoin meneteltäisiin.

Suomi on alle 2 % EU:sta. Turha spekuloida mistään huippuviroista. Sellaisia ei tule.