Norsuille joulu ei ole juhlaa: Kun Kiinan keskiluokka kasvaa ja vaurastuu, norsut hupenevat Afrikan savanneilla

Kielletty norsunluu houkuttaa. Salametsästäjien saaliiksi päätyy edelleen joka vuosi arviolta 30 000 norsua.

Afrikka
Teksti
Hannu Pesonen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kiina kielsi viime vuonna kaiken kaupan afrikkalaisella norsunluulla. Siitä lahjoiksi tehtyjen koriste-esineiden statusarvo on kuitenkin vain kasvanut, kun hankinta on vaikeutunut.

Näin päättelee luonnonsuojelujärjestö Save the Elephants, joka on vastikään julkaissut aiheesta perinpohjaisen tutkimuksen.

Uhanalaisten villieläimien ja kasvien kauppaa säätelevä kansainvälinen sopimus Cites kielsi kaiken norsunluukaupan vuonna 1989 sen jälkeen kun Afrikka oli menettänyt vuosikymmenessä puolet norsuistaan eli 600 000 norsua salametsästyksen takia.

Citesin päätöksen kouriintuntuvin muistomerkki näkyy edelleen Nairobin kansallispuistossa Keniassa.

Se on maailman ainoa luonnonpuisto, jossa leijonat saalistavat antilooppi- ja seepralaumoja täysin aidossa itäafrikkalaisessa savannimaastossa vain muutaman kilometrin päässä miljoonakaupungin keskustasta.

Kirahvit venyttävät kaulojaan napatakseen suuhunsa tuoreita lehtiä piikkiakaasian yläoksilta. Sarvikuonot ja suuret puhvelit mulkoilevat haastavasti toisiaan, milloin osuvat samalla vesikuopalle.

Taustalla häämöttävät pilvenpiirtäjät.

Afrikan suurista villieläimistä puuttuvat vain norsut.  Niitä edustaa korkea röykkiö karkeaksi tuhkaksi ja luunmuruiksi poltettuja syöksyhampaita, jotka ovat peräisin Keniassa 1980-luvulla salametsästetyistä norsuista.

Kenian presidentti Daniel arap Moi sytytti 13 000 kiloa painavan ja nykyrahassa usean miljoonan euron arvoisen norsunluurovion palamaan 18. syyskuuta 1989 lähtölaukauksena Citesin kampanjalle. Kokko roihusi tv-uutisissa kaikkialla maailmassa ja nosti Kenian eturiviin kamppailussa norsujen salametsästystä ja syöksyhampaiden salakauppaa vastaan.

 

Kiellosta ja Kenian kaltaisten maiden ponnisteluista huolimatta vapaina vaeltavien norsujen määrä Afrikan savanneilla on jatkuvasti laskenut.

Afrikannorsuja on jäljellä enää noin 415 000, arvioi Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN syyskuussa 2016 julkaisemansa tutkimuksen perusteella. Raportti tosin jättää varauksen, että alueilla jotka eivät ole sen laskennan piirissä, saattaa elää 117 000–135 000 yksilöä. Tai sitten ei.

Salametsästäjien saaliiksi päätyy silti joka vuosi arviolta 30 000 norsua, IUCN muistuttaa. Ne tapetaan pääasiassa syöksyhampaittensa takia, vain ani harvoin paikallisten ruoaksi.

Määrä on valtava, kun sitä verrataan virallisesti käytössä oleviin suojelutoimiin ja kaupallisiin rajoituksiin.

Norsuja salametsästetään, koska se kannattaa. Kaikista kielloista huolimatta syöksyhampailla on suuri kysyntä ja niistä maksetaan hyvin. Tappo-, kuljetus- ja tuotantoreitin varrella riittää yllin kyllin pienipalkkaisia mutta keskeisessä valvontavastuussa olevia viranomaisia, jotka on helppo lahjoa sokeiksi ja mykiksi.

Norsunluusta kaiverrettuja koriste-esineitä ei enää tehdä eikä myydä Kiinassa – ainakaan virallisesti.

Kysynnän keskus on Kiina. Se on norsunluun suurin ostaja ja käyttäjä, ja sitä säestävät sen vauraat erityishallintoalueet Hongkong ja Macao.

Kiina on sujahtanut viime vuosikymmeninä heittämällä ohi muiden perinteisesti norsunluuta ahnehtineiden Aasian maiden, kuten Japanin, Vietnamin, Intian, Singaporen ja Malesian.

Muutos on suoraan yhteydessä Kiinan 1980-luvulta asti jatkuneeseen kivikovaan talouskasvuun. Se on synnyttänyt maailman suurimman keskiluokan, jolla riittää rahaa ja halua näyttää asemansa. Kun keskiluokka kansainvälistyy ja vaurastuu, se etsii jatkuvasti uusia keinoja ja kapineita näyttää oma arvonsa muille.

Save the Elephantsin mukaan kiinalaisten kasvavat ostot vaarantavat tai tekevät tyhjäksi suuren osan siitä suojelutyöstä, johon kansainvälisellä norsunluun myyntikiellolla on pyritty.

Norsunluuesineiden vuosittaisiin kysyntäpiikkeihin kuuluu nykyään myös joulu. Aikaansa seuraavat statustietoiset kiinalaiset ovat alkaneet entistä enemmän viettää sitä kunnon kaupallisena juhlana.

Norsunluusta kaiverrettuja koriste-esineitä ei kuitenkaan enää tehdä eikä myydä Kiinassa – ainakaan virallisesti.

Kiina kielsi kaiken norsunluulla käytävän kaupan pitkän kansainvälisen painostuksen tuloksena. Kielto astui voimaan vuoden 2018 alussa. Sen tuloksena myös kaikki Kiinassa sijainneet yli sata norsunluusta koriste-esineitä valmistanutta tehdasta ja työpajaa suljettiin.

Mutta Kiinan sinänsä ansiokkaat toimet eivät kuitenkaan ole käytännössä vähentäneet norsunluun maahantuontia oleellisesti, Save the Elephants toteaa. Norsunluuesineiden statusarvo ja kysyntä ovat päinvastoin kasvaneet, kun niiden hankinta on vaikeutunut.

 

Kiertotienä toimii toistaiseksi Hongkong, joka teki saman lopettamispäätöksen kuin Kiinakin, mutta varasi siihen siirtymäaikaa vuoden 2021 loppuun asti.

Save the Elephantsin tuoreen raportin mukaan Hongkongillekin on jo korvaaja: sotilasjohtajien käytännössä yhä ohjailema Burma eli Myanmar, jonka kanssa Kiinalla on yhteistä huonosti valvottua rajalinjaa noin kaksi tuhatta kilometriä.

Myanmar on jo nyt kasvanut tärkeimmäksi norsunluusta ja muiden uhanalaisten eläinten ruumiinosista valmistettujen tuotteiden transit-keskukseksi, jonka kautta tavara kulkee Kiinaan ja muualle Aasiaan päämarkkinoille.

Sen rajakaupungeissa on helppo löytää uhanalaisista villieläimistä tehtyjä esineitä tai eläinten taljoja, kynsiä, peniksiä ja muita ruumiinosia.

Save the Elephantsin mukaan afrikkalaisen salametsästetyn norsunluun osuus Myanmarissa myytävästä norsunluusta kasvaa jatkuvasti.

Myanmarissa on norsuja omastakin takaa.  Siellä elää noin 6 000 kesytettyä tai vankeudessa syntynyttä kesyä aasiannorsua, enemmän kuin missään maailmassa. Lisäksi sen viidakoissa arvioidaan olevan 2 000–5 000 villiä aasiannorsua.

Kaikkiaan aasiannorsuja elää maailmassa noin 50 000, joista vain noin puolet luonnonvaraisina.

Myanmarin viranomaiset ovat tähän asti katsoneet läpi sormien kotimaisten aasiannorsujensa syöksyhampaiden työstämistä norsunluuesineiksi. Kotieläimiksi kirjattujen kuolleiden norsujen syöksyhampaita saa myydä, samoin elävien kotinorsujen syöksyhampaiden kärkiä, kun niitä hiotaan, kertoivat myanmarilaiset kauppiaat Save the Elephantsin tutkijoille.

Huomattava ja koko ajan kasvava osa norsunluukaupasta käydään kuitenkin salakuljetetulla afrikkalaisella norsunluulla, tutkijat havaitsivat perinpohjaisten kenttätutkimustensa perusteella.

Yli 90 prosenttia asiakkaista oli kiinalaisia, jotka aikoivat salakuljettaa esineet kotimaahansa.

Marras-joulukuussa 2017 Lucy Vigne ja Esmond Bradley-Martin kiersivät noin kuukauden ajan myanmarilaisia rajakaupunkeja, jotka tiedetään laittoman villieläinkaupan keskuksiksi. Niissä he haastattelivat kauppiaita ja esineiden valmistajia, usein esiintymällä ostajina.

Vigne ja Bradley-Martin ovat Save the Elephantsin raportin tekijöitä ja kuuluvat maailman kokeneimpiin ja arvostetuimpiin norsunluun salakaupan ja norsujen salametsästyksen tutkijoihin.

He paikansivat yli 50 kaupasta melkein 15 000 norsunluuesinettä. Kauppiaiden mukaan yli 90 prosenttia asiakkaista oli kiinalaisia, jotka aikoivat salakuljettaa esineet kotimaahansa.

Suuri osa myydyistä esineistä on uusia ja valmistettu afrikkalaisesta norsunluusta, tutkijat päättelivät. Heidän mukaansa norsunluu tuodaan Vietnamista Mekongjokea pitkin Myanmariin, missä se työstetään ja salakuljetetaan rajan yli Kiinaan. Esineiden väitetään olevan laillisesta ”myanmarilaisten villinorsujen” syöksyhampaista valmistettuja.

Norsunluun kuljetus ja varastointi ei tuota vaikeuksia, sillä Myanmarin armeijan ja poliisin johto on tiiviisti sotkeutunut norsunluukauppaan, sekä kansallisella että paikallisella tasolla.

 

Raportti nimeää villieläinkaupan keskuksiksi erityisesti Kiinan rajalla sijaitseva Mong Lan ja Thaimaan rajalla sijaitsevan Tachileikin.

Tachileik sijaitsee pahamaineisessa Kultaisessa kolmiossa, jossa Thaimaan, Laosin ja Burman eli Myanmarin rajat kohtaavat Mekongvirran ja sen sivujokien varsilla. Alue on perinteisesti huumekauppiaiden, eri viidakko- ja vuoristoheimojen muodostamien sissiliikkeiden ja viranomaisten välistä sotatannerta.

Sen erottaa thaimaalaisesta rajakaupungista Mae Saista vain kapea joki. Viranomaiset molemmin puolin rajaa katsovat läpi sormin salakuljetusta, koska hyötyvät siitä.

Suomen Kuvalehti kertoi jo vuonna 2002 kuinka Tachileikin häikäilemätön villieläinten salakauppa käytännössä toimi paikan päällä.

Hölmöä, ahnetta ja varakasta ostajaa näyttelemällä sain tuolloin nähdäkseni lähes kaikki mahdolliset uhanalaisista villieläimistä tehdyt muistoesineet, tiikerin ja puuleopardin taljoista norsunluukoruihin ja karhunkäpäliin.

Seurasin myös Sai-joen rannalla Thaimaan puolella sijaitsevan pienen hotellin bungalowini terassilta, miten salakuljettajat kahlasivat ja uivat aivan avoimesti virran yli molempiin suuntiin aamusta iltaan.

Sen jälkeen toiminta on vain laajentunut ja norsunluuesineiden kuumin kaupankäynti keskittynyt entistä enemmän Mong Laan Kiinan rajalle. Niiden määrä on kasvanut kolmessa vuodessa 63 prosenttia verrattuna Traffic-suojelujärjestön tuolloin tekemään arvioon.

”Tutkimus osoittaa, että huolimatta Kiinan hallituksen vahvasta sitoutumisesta norsunluun myyntikieltoon, lakien tiukka noudattaminen ja rajavalvonta vaativat vielä runsaasti lisätyötä”, sanoo Save the Elephants-järjestön perustaja ja johtaja Iain Douglas-Hamilton.

 

Myanmarissa takavarikoiduista laittomista norsunluuesineistä on otettu järjestelmällisesti dna-näytteitä, jotka on tutkittu Washingtonin yliopiston biologisessa tutkimuskeskuksessa.

”Ne osoittavat, että useimmissa tapauksissa norsunluu on peräisin Afrikasta, erityisesti Tansaniasta ja Kongon demokraattisesta tasavallasta”, Douglas-Hamilton toteaa.

Hänen mukaansa suuri osa afrikkalaisesta norsunluusta lastataan Aasiaan Kenian pääsatamasta Mombasasta, vaikka Kenia sinänsä on onnistunut oman norsukantansa suojelussa.

Keväällä 2016 Kenian nykyiset vallanpitäjät toistivat presidentti Moin teon ja sytyttivät palamaan sadan miljoonan euron edestä norsunluuta.

 

Kenia ja Botswana ovat kuitenkin ainoat afrikannorsun pääelinalueet, jotka kieltävät norsujen metsästyksen kokonaan. Etelä-Afrikka, Zimbabwe, Namibia, Mosambik, Kongo, Sambia ja Tansania sallivat urheilumetsästyksen ja haluavat myös myydä norsunluuta.

Cites sallii niille yhteensä noin 2 000 syöksyhampaan vientikiintiön. Periaatteessa jokaisen niistä pitää päätyä metsästäjien yksityisomistukseen.

Norsunmetsästystä ja norsunluukauppaa puolustavat Afrikan valtiot perustelevat kantaansa sillä, että norsuja suojellaan parhaiten luomalla paikallisväestölle taloudellisia kannustimia suojella niitä.

Niitä kertyy, jos suojelu nostaa norsujen määrän niin suureksi että ”ylijäämä” voidaan myydä rikkaiden turistien ammuttaviksi.

Eteläisessä Afrikassa käytetäänkin yleisesti samanlaisia alueellisia kaatokiintiöitä, joilla Suomessa metsästysseurueille jyvitetään hirvenkaatoluvat.

Periaatteessa paikallisille asukkaille jää osa lupamaksuista ja norsujen lihat sekä tarjoutuu palkkatyötä oppaina ja majoitusalalla. Se voi tuntua pitkällä tähtäimellä kannattavammalta kuin ottaa aina vaarallinen salametsästysriski, puolustajat perustelevat.

Myös Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN määrittelee periaatteissaan, että hyvin järjestetty metsästysturismi voi suojella norsuja ja niiden asuinympäristöä salametsästykseltä ja tarjota väestölle kannustimia suojeluun ja norsukantojen palauttamiseen ennalleen.

”Norsunluukuningatar” Yang Fenlan jäi kiinni yli kahden miljoonan euron arvoisen lastin salakuljetusyrityksestä.

Avainsana onkin ”hyvin järjestetty”. Niin kauan kuin laittomassa norsunluukaupassa pyörivät suuret rahat, sitä käydään armottomin ottein, vähääkään välittämättä tiukoista säännöistä ja kauniista periaatteista.

Save the Elephants on saanut kokea sen tylyimmällä mahdollisella tavalla. Toinen sen Myanmar-raportin tekijöistä, yhdysvaltalainen luonnonsuojelija Esmond Bradley-Martin, 75, murhattiin helmikuussa 2018 kotonaan Kenian pääkaupungissa Nairobissa, kun hän viimeisteli tutkimusosuuttaan.

Bradley-Martin tapettiin niskaan puukottamalla. Hänen tappajiaan ei ole löydetty.

Puoli vuotta häntä ennen murhattiin Tansaniassa eteläafrikkalainen luonnonsuojelija Wayne Lotter, joka myös tutki afrikkalaisen norsunluun laitonta kauppaa ja salakuljetusta Aasiaan.

Tansania menetti salametsästyksen tuloksena 60 prosenttia norsuistaan vuosina 2009–2014. Norsukanta romahti 109 000 eläimestä 43 000:een vain viidessä vuodessa.

Lotterin toiminta Tansaniassa oli johtanut useiden merkittävien kiinalaisten norsunluun salakuljettajien pidätykseen.

Yksi heistä oli kuuluisa ”norsunluukuningatar” Yang Fenlan. Hän jäi kiinni yli kahden miljoonan euron arvoisen 700 syöksyhampaan lastin salakuljetusyrityksestä Aasiaan.

Lotter murhattiin matkalla Dar es Salaamin lentokentältä kaupunkiin. Tuntematon auto pakotti hänen taksinsa pysähtymään. Kaksi miestä väänsi taksin oven auki ja ampui Lotterin takapenkille.

Tansanian suurin satamakaupunki Dar es Salaam kuuluu myös Aasiaan päätyvän afrikkalaisen norsunluun vilkkaimpiin salakuljetuskeskuksiin.

Eikä Lotterinkaan murhaajia ole löytynyt.