Nipah-virus leviää salakavalasti ja tappaa joka toisen sairastuneen – Viidakot kuhisevat koronavirusta pelottavampia taudinaiheuttajia

Syrjäisten viidakoiden eläimissä leviävät taudit joutuivat aiemmin harvoin tekemisiin ihmisten kanssa. Väestönkasvu ja elinympäristöjen tuhoutuminen ovat muuttaneet tilannetta.
Ulkomaat 27.1.2021 13:28
Hedelmälepakot levittävät nipah-virusta ja useita muita virustauteja.
Hedelmälepakot levittävät nipah-virusta ja useita muita virustauteja. © Mike's Birds / Wikimedia Commons

Samaan aikaan kun maailma kamppailee tukahduttaakseen koronaviruspandemian, tiedemiesten huolena ovat jo monet muut suurelle yleisölle tuntemattomat virustaudit.

Monet niistä ovat koronavirusta huomattavasti tappavampia tai vähintään yhtä alttiita riistäytymään vakaviksi maailmanlaajuisiksi vitsauksiksi. Tai kumpaakin.

Maailman terveysjärjestö WHO on laatinut listan kymmenestä tartuntataudista, jotka saattavat tulevaisuudessa muodostaa suurimman uhan ihmiskunnalle. Listan taudinaiheuttajia yhdistää se, että ne ovat herkkiä tarttumaan, voivat laajeta nopeasti pandemiaksi, eikä niihin ole kehitetty hoitoa tai rokotetta.

Yksi pelottavaimmista koronaviruksen varjossa piilevistä taudinaiheuttajista on henipaviruksiin kuuluva nipah-virus, WHO varoittaa.

Koronaviruksen tavoin nipah on kotoisin Aasiasta. Myös sen alkuperäisenä taudinkantajana toimivat hedelmälepakot.

Mutta siinä missä covid-19-taudin kokonaiskuolleisuus on toistaiseksi osoittautunut muutamaksi prosentiksi sairastuneista, nipah-virusinfektio tappaa jopa 40–75 prosenttia tartunnan saaneista. Sairastumiseen ei ole olemassa hoitoa.

Nipah-virus aiheuttaa samanlaisia oireita kuin monet muut virukset: yskää, kurkkukipua, lihaskipuja ja uupumusta. Vakavammaksi kehittyessään se johtaa enkefaliittiin, aivoja turvottavaan aivotulehdukseen, josta seuraa nopeasti kooma ja kuolema.

Tauti on vakava myös siitä selvinneille. Monille toipuneista on jäänyt pysyviä hermosto-oireita.

 

Nipah-viruksella on vaarallisen monta reittiä ihmisen elimistöön.

Useimmiten tartuttaja on jokin eläin, johon virus on siirtynyt lepakosta. Nipah-viruksen on todettu tarttuvan herkästi hyvin laajaan joukkoon nisäkkäitä.

Suurimman riskin muodostavat kotieläimet ja lemmikit, jotka ovat ihmisen kanssa jatkuvasti tekemisissä.

Ensimmäiset tunnetut nipah-virustartunnat tapahtuivat vuonna 1999 malesialaisella sikatilalla, jolloin virus tappoi yli sata ihmistä.

Muutamassa tapauksessa nipah-viruksen on havaittu tarttuneen myös ihmisestä toiseen ihmiseen. Ihmisten väliset tartunnat eivät ole yleisiä, mutta WHO varoittaa että virus voi muuntua tarttuvammaksi jos se pääsee jylläämään laajemmin ihmisten keskuudessa.

Taudin on todettu tarttuneen myös viruksen saastuttaman ruoan syömisestä sekä pintakosketuksesta. Syy näihin tartuntoihin löytyy yleensä lepakoiden eritteistä.

Kuumilla seuduilla toritiskit ja ravintoloiden ulkopöydät sijoitetaan usein mielellään tuuheiden puiden varjoon.

Puiden oksilla saattaa kuitenkin päiväsaikaan roikkua sadoittain lepakoita päiväunillaan. Nukkuessaan ne virtsaavat, ulostavat ja kuolaavat. Jätökset valuvat maahan, katoksiin ja pöydille. Myyjät, ostajat, koirat ja kissat altistuvat niille päivittäin.

Lepakot roikkuvat puissa myös koulunpihoilla, turistikohteissa ja temppelien puutarhakäytävillä.
Intiassa ja Bangladeshissä nipah-viruksen tiedetään tarttuneen ihmisiin mehusta, jota uutetaan taatelipalmun kyljestä keräilyastioihin. Lepakot olivat öisin pitäneet keräilyastioilla omia mehujuhliaan ja saastuttaneet ne eritteillään.

 

Ensimmäisten todettujen tapausten jälkeen nipah-virustauti on puhjennut Aasiassa useiksi paikallisiksi tartuntaryppäiksi. Esimerkiksi Bangladeshissa tartuntaryppäitä havaitaan lähes vuosittain.

Nipah-virusta on tavattu myös useissa matkailijoiden suosimissa maissa kuten Thaimaassa, Kambodzassa, Filippiineillä ja Indonesiassa. Se on jäljitetty myös Länsi-Afrikan ja Madagaskarin lepakkolajeista.

Nipah-viruksen torjuntaa vaikeuttaa huomattavasti se, että itämisaika tartunnasta taudin puhkeamiseen on pitkä, joskus jopa puolitoista kuukautta. Tuolloin tartuntalähdetta ja -tapaa on usein jo mahdoton jäljittää. Potilas on myös saattanut levittää virusta tietämättään eteenpäin.

Rokotteen kehittäminen nipah-virusta vastaan on kirjaimellisesti elintärkeää, WHO arvioi.

Nipah-viruksen käsittely ja varastointi on kuitenkin rajattu vain muutamalle tutkimuslaboratoriolle maailmassa. Syynä on se, että vaarallisuuteensa ja monien tartuntatapojensa takia se saattaa soveltua biologiseksi aseeksi.

 

YK:n kehitysohjelma UNDP on arvioinut, että uusi eläimistä ihmisiin siirtyvä tauti paljastuu joka neljäs kuukausi. Riski siihen, että jokin niistä käynnistää tuhoisan epidemian, on nykyään paljon suurempi kuin vielä viisi vuosikymmentä sitten.

Valtaosa mahdollisesti vaarallisista taudinaiheuttajista piileskelee trooppisissa metsissä, joiden eläin- ja kasvilajikirjo on moninkertainen pohjoisiin alueisiin verrattuna.

Aiemmin suurin osa viruksista myös pysyi viidakon kätköissä.

Satunnaiset tartunnat villieläimistä ihmiseen tapahtuivat yleensä vaikeapääsyisillä ja harvaan asutuilla syrjäseuduilla, joilta tartunnat eivät päässeet leviämään.

Kehitysmaiden voimakas väestönkasvu on muuttanut tilanteen.

Trooppiset metsät harvenevat jatkuvasti, kun niitä raivataan asutuksen, viljely- ja laidunalueiden tieltä. Metsiä hakkaavat myös paikalliset ja kansainväliset metsäyhtiöt.

Kun metsät kutistuvat ja pirstaloituvat, ja samaan aikaan ihmisasutus levittäytyy tiiviimmin niiden ympärille, ihmisten ja viruksia kantavien villieläinten kohtaamiset lisääntyvät.

Moni virus on saanut kanavat, jota pitkin se pääsee etenemään nopeasti ja käynnistämään laajalle leviävän kulkutaudin.

Ebola-virus on kuvaava esimerkki.

Sen aiheuttama tauti tunnistettiin vuonna 1976. Melkein neljän vuosikymmenen ajan ebolaa havaittiin ainoastaan sen syntyseuduilla, Afrikan keskiosien sademetsävyöhykkeen syrjäseuduilla.

Sieltä tauti ei päässyt leviämään, vaan tautipesäkkeet tukahtuivat pian puhkeamisensa jälkeen.

Mutta kun ebola puhkesi ensi kerran Länsi-Afrikassa vuonna 2013, se levisi nopeasti tiheään asutuille alueille Guineassa, Liberiassa ja Sierra Leonessa. Niistä se pääsi lentoreittejä pitkin yksittäistapauksina aina Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan asti.

Kaikkien aikojen laajimmassa ebolaepidemiassa sairastui yli 28 000 ihmistä, joista menehtyi lopulta yli 11 300. Epidemia saatiin laajojen kansainvälisten yhteistoimien tuloksena tukahdutettua, mutta vasta vuonna 2016.

 

Myös nipah-viruksen leviämisen taustalla on eläinten elinalueiden tuhoaminen. Ensimmäinen tunnettu tartuntarypäs Malesiassa johtui lepakoiden asuttamien metsäalueiden polttamisesta.

Kotinsa menettäneet lepakot siirtyvät asumaan sikatilojen hedelmäpuihin ja tartuttivat viruksen sikohin, joista se siirtyi tilojen työntekijöihin.

Hedelmälepakot ovat monen virustaudin puhkeamisessa avainasemassa. Hedelmälepakoita tunnetaan noin 170 lajia ja ne isännöivät nipah-viruksen lisäksi useita koronaviruksia, ebolaa sekä esimerkiksi SARS:ia ja rabiesta eli vesikauhua aiheuttavia viruksia.

Hedelmälepakot asuvat yleensä tiheillä metsäalueilla, jossa on runsaasti villihedelmäpuita ja marjapensaita. Kun metsät hävitetään ja lepakoiden ruoka loppuu, ne eivät jää odottamaan vaan muuttavat ihmisten tuottaman ravinnon äärelle. Suuret hedelmälepakot kuten isolentäväkoirat voivat liihotella yhden yön aikana jopa 50 kilometrin matkan ja tekevät usein satojen kilometrien vaelluksia.

Lepakoiden nostaminen syntipukeiksi tai joukkohävittäminen ei kuitenkaan ole ratkaisu. Lepakot ovat erittäin hyödyllisiä eläimiä. Ne pölyttävät satoja kasvilajeja ja ahmiessaan hyönteisiä pienentävät niiden levittämien vaikeiden tautien kuten malarian ja denguekuumeen riskiä.

 

Ennen kaikkea tarvitaan jatkuvasti uusia rokotteita ja lääkkeitä, WHO korostaa.

Järjestö ei ole koonnut synkkää tautivaroituslistaa huvikseen. Se kehottaa vakavasti valtioita sekä lääke- ja kansanterveysalan tutkijayhteisöjä nostamaan nämä taudit etusijalle tutkimus- ja tuotekehittelyssä. Huomion tulisi olla sekä rokotteiden että tauteja hoitavien lääkkeiden kehittämisessä.

Listan kaltaista aputyökalua tarvitaan, koska mahdollisten taudinaiheuttajien määrä maailmassa on valtava, mutta tutkimus- ja tuotekehittelyvarat rajallisia, WHO perustelee.

Varoittava esimerkki tästä on Yhdysvaltain kehitysapujärjestön Usaidin rahoittama Predict-tutkimusohjelma. Se oli räätälöity tuottamaan ennakkovaroituksia ihmiskuntaa uhkaavista pandemioista.

Predictin laukaisi liikkeelle H5N1-viruksen vuonna 2005 aiheuttama lintuinfluenssaepidemia, jonka aikana kymmeniä miljoonia lintuja kuoli ja satoja miljoonia siipikarjaeläimiä teurastettiin. Tautiin kuoli vuosina 2005–2007 noin 180 ihmistä eli 62 prosenttia sairastuneista.

Predict keräsi vuosina 2009–2019 noin 140 000 eläinnäytettä, joista se tunnisti kaikkiaan noin 950 uutta, ihmiselle mahdollisesti vaarallista virusta. Joukossa oli muun muassa 160 uutta koronavirusta.

Virusjahti keskittyi todennäköisimmille uusien epidemioiden puhkeamisalueille: trooppisille seuduille, joissa on runsas eläin- ja kasvilajikirjo sekä kasvavaa asutusta. Niitä olivat Amazonin sademetsäalue Etelä-Amerikassa, Kaakkois-Aasian viidakot ja Kongon seutujen sademetsät Afrikassa.

Presidentti Donald Trumpin hallinto kuitenkin piti Predictiä turhana. Kun sen rahoituskausi päättyi vuonna 2019, lisävaroja ei tullut ja ohjelma ajettiin alas.

Joe Bidenin valinta presidentiksi oli Predictille onnenpotku. Biden on luvannut käynnistää ohjelman uudelleen. Trumpin uudelleenvalinta olisi mitä todennäköisemmin jättänyt Predictin pölyttymään hyllylle.