Naton pääsihteeri kehuu Ruotsia: ”Maanne on yksi tehokkaimmista kumppaneistamme”

Ulkomaat 8.3.2013 07:45

Ruotsissa on oivallettu, että ei ole realistista ryhtyä luomaan rinnakkaisia järjestelyitä Naton kanssa. Siellä on tehty uudelleenarvio, että alialueelliset järjestelyt Pohjolan osalta eivät ratkaise turvallisuuspoliittisia ongelmia, kirjoittaa Markku Salomaa, Euroopan sotahistorian dosentti Itä-Suomen yliopistossa.

Ruotsille liittoutumattomuuden välinearvo on Salomaan mukaan mukaan hupenemassa, ja ratkaisuja tehtäessä ruotsalaiset ovat aina osanneet olla rationalisteja ja ovat toimineet jopa aiemmin julkilausutun politiikan vastaisesti, jos kansallinen etu sitä vaatii.

Kaikki käytettävissä olevat tiedot tukevatkin käsitystä, että Ruotsi hakee Naton jäsenyyteen heti pienimmänkin syyn ilmetessä, Salomaa arvioi.

Lue Salomaan kirjoitus alta ja osallistu keskusteluun.


Kun Naton pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen osallistui Ruotsin Sälenissä pidettyyn turvallisuuspoliittiseen konferenssiin, Naton verkkosivut julkaisivat pääsihteerin puheen sanasta sanaan ja lisäksi kronologista taustatietoa siitä, kuinka Naton ja Ruotsin kumppanuus on alati syventynyt.

”Ruotsi nauttii maailmanlaajuista positiivista mainetta. Tämä maine on läpikotaisin ansaittua, koska teidän maanne on työskennellyt lujaa tehdäkseen maailmasta turvallisemman ja vakaamman”, pääsihteeri hehkutti.

”Kahden viime vuosikymmenen aikana paljon tästä työstä on tehty Naton kumppanuudessa. Todellakin, teidän maanne on yksi Naton aktiivisimmista ja tehokkaimmista kumppaneista. Uskon että tämä on täysin luonnollista, koska Ruotsi ja Nato jakavat yhteiset arvot ja yhteisen sitoutumisen YK:hon”, Rasmussen täsmensi.

”Me jaamme yhteisen kiinnostuksen YK:n roolin vahvistamiseksi kansainvälisen laillisen järjestyksen ja lainkunnioituksen takaajana.”

Täten pääsihteeri ei pitänyt yllättävänä, että ”Ruotsi ja Nato ovat niin läheisiä ja tehokkaita kumppaneita”.

”Siten Ruotsi ja Nato jakavat samat vaatimukset täyttääkseen hyvässä uskossa ne vaatimukset, jotka olemme omaksuneet YK:n peruskirjan mukaisesti. Ja me jaamme sopimuksen hyväksyä ja toteuttaa turvallisuusneuvoston päätökset. Me myös jaamme sitoutumisen vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja laillisuuden arvoihin. Ja me jaamme saman antaumuksen turvallisemman ja varmemman maailman rakentamiseksi.”

”Ja yhdessä me laitamme näitä periaatteita käytäntöön monissa maailmanosissa tänään.”

Rasmussen viittasi Kosovon ja Afganistanin operaatioihin ja kehui: ”Näissä missioissa ruotsalaiset sotilaat ovat seisseet rinta rinnan Naton liittolaisten ja muiden Naton kumppanimaiden sotilaiden kanssa. Meidän sotilaamme ovat tuoneet valtavan lisän Kosovon ja Afganistanin tekemiseksi turvallisemmaksi. Omistamme näillä urhoollisille, omistautuneille ja epäitsekkäille asevoimiemme edustajille syvimmän kunnioituksen.”

Rasmussen kiitti Ruotsia myös osallistumisesta Libyan lentokieltoalueen vartiointiin, missä ”Ruotsin ilmavoimat näytteli merkittävää osaa yhteisen ponnistuksemme menestykseksi”.

”Ruotsi on pitkään ymmärtänyt Naton vertaansa vailla olevan kyvyn moninkertaistaa yksittäisten kansakuntien pyrkimykset ja tuottaa konkreettista yhteistyövaraista turvallisuutta. Me tarjoamme sekä liittolaisille että kumppaneille ainutlaatuisen foorumin poliittisille konsultaatioille yhteisesti huolestuttavista turvallisuusaiheista.”

”Kaikista näistä syistä, kytkeytyen Naton sisään sekä poliittisesti että sotilaallisesti, Ruotsin on mahdollista antaa entistä suurempi panos YK:n tarkoitusten ja periaatteiden puolesta. Tämä on ollut, ja tulee säilymään valtavana etuna teidän maanne yhteistyöstä Naton kanssa – YK:n, Naton ja Ruotsin puolesta.”

Olisiko Naton pääsihteeri voinut 14. tammikuuta puhua enää selkeämpää kieltä. Ruotsissa ei ole teoretisoitu Nato-optiolla, vaan on menty sisään Naton järjestelmiin.

Ruotsi, Naton paras oppilas

Ruotsi on nyt lähempänä Pohjois-Atlantin puolustusliiton Naton jäsenyyttä kuin koskaan aiemmin. Ruotsia voi kuvata ”luokan parhaaksi oppilaaksi” – vain yksi askel, ja Ruotsi on sisällä.

Kaikki käytettävissä olevat tiedot tukevatkin käsitystä, että Ruotsi hakee Naton jäsenyyteen heti pienimmänkin syyn ilmetessä. Liittoutumisen hiljaista valmistelua on helpottanut se, että Naton muutos on ollut Ruotsin intressien mukaista.

Naton ensisijaisen merkityksen tunnustaminen puolestaan puuttuu uusimmastakin Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta, missä tyydytään vain kuvailemaan lyhyesti Naton muutosta ja odotetaan lisäarvoa kytkennöistä muuhun kansainväliseen yhteisöverkostoon, mikä puolestaan voi toimia vain normaaliaikoina.

Selonteossa Naton kumppanuusohjelma saa kiitosta, mutta johtopäätökset itse puolustusliitosta jäävät auki, vaikka rauhankumppanuus on vain atlantismin johdannainen ja sille alisteista.

Ulkoministeri Carl Bildt ei ole yksin Nato-arvioissaan, vaan ruotsalaismediat kuvaavat, että saman käsityksen jakavat myös pääministeri Fredrik Reinfeldt ja puolustusministeri Karin Enström. Keskustelua käydään Washingtonin sopimuksen artikla 5:n turvatakuista.

Ruotsissa on oivallettu, että ei ole realistista ryhtyä luomaan rinnakkaisia järjestelyitä Naton kanssa. Siellä on tehty uudelleenarvio, että alialueelliset järjestelyt Pohjolan osalta eivät ratkaise turvallisuuspoliittisia ongelmia.

Ruotsille liittoutumattomuuden välinearvo on hupenemassa ja ratkaisuja tehtäessä ruotsalaiset ovat aina osanneet olla rationalisteja ja ovat toimineet jopa aiemmin julkilausutun politiikan vastaisesti, jos kansallinen etu sitä vaatii.

Salainen yhteistyö on avain

Suomessa ei osata lukea ruotsalaisia rivien välistä; Ruotsi ei jätä mitään Suomen varaan. Syy miksi Natolle ei kuitenkaan jätetä jäsenhakemusta, on ruotsalaisasiantuntijoiden mukaan siinä, että on edelleen epävarmaa, saataisiinko hakemukselle enemmistö valtiopäivillä.

Tässäkin suhteessa viimeaikainen keskustelu kypsyttää mielipiteitä ja on mahdollista, että Ruotsin valtiojohto voi vielä yllättää suomalaiset.

Ruotsin salaisista Nato-yhteyksistä on kertynyt kylmän sodan jälkeen runsaasti luotettavaa näyttöä eikä mikään viittaa siihen, että niistä olisi luovuttu. Näitä salaisia dokumentteja vyörytti esiin Mikael Holmström vuonna 2011 ilmestyneessä kirjassaan Den dolda alliansen – Sveriges hemliga Nato-förbindelser.

Kirjan mukaan Ruotsi valmisteli jopa tiedustelujoukkojensa pudottamista Suomen itärajan tuntumaan neuvostojoukkojen tulon varalle.

Ruotsin Nato-yhteistoiminnan valmistelu meni siten jopa aivan joukko-osastotasolle. Siitä on myös esimerkkinä aivan äskettäin löydetty DDR:n tiedustelupalvelu Stasin laatima raportti Itä-Saksan yhtyneen työväenpuolueen (SED) ylimmälle johdolle ruotsalaisten ja Naton salaisesta yhteistyöstä.

Kolme kuukautta ennen Tšekkoslovakian miehitystä laaditun raportin mukaan Nato ja Ruotsi tekivät salaisesti esikuntaharjoituksia ja materiaalin yhteensovittamisesta Nato-standardien mukaisiksi, mistä Stasi pääsi jyvälle.

DDR:llä ei 1968 ollut sotilasasiamiehiä eikä edes diplomaattisia suhteita sen paremmin Länsi-Saksan kuin Ruotsin kanssa. Joko Natossa tai Ruotsin pääesikunnassa oleva myyrä kuitenkin vuosi Stasille kaiken olennaisen 14.-17.5.1968 Eskilstunassa pidetystä panssarivoimien esikuntaharjoituksesta.

Tämä todistaa, että Stasi ja sen välityksellä myös Neuvostoliiton sotilastiedustelu GRU tiesivät Ruotsin ja Naton yhteistyöstä ilmeisesti koko kylmän sodan ajan.

Se puolestaan selittää Neuvostoliiton yleisesikunnan toistuvan painostuksen Suomen ja neuvostoasevoimien yhteisiin harjoituksiin jo rauhan aikana, vaikka Yya-sopimuksen 2. artiklan mukainen yhteistoiminta olisi käynnistynyt vasta, kun sopimuksen 1. artiklassa mainittu uhka olisi molemminpuolisesti todettu.

Neuvostoasevoimat valmistautui tilanteeseen, että Ruotsi olisi Norjan tavoin vihollismaa, mikä saattoi Suomen vaikeaan välikäteen. Ruotsalaisia se ei huolettanut ja he ajattelivat vain oman turvallisuutensa takaamista, jos Suomi muuttuisi vihollismaaksi.

USA:lta turvatakuut Ruotsille 1960

Yhdysvaltain presidentin Dwight D. Eisenhowerin johtama kansallinen turvallisuusneuvosto (NSC) päätti jo 1.4.1960 yksipuolisen (salaisen) turvallisuustakuun myöntämisestä Ruotsille sen hintana, että uusimmilla keskimatkan Polaris 1A -ohjuksilla varustettuja George Washington -luokan ydinsukellusveneitä sijoitettiin Ruotsin länsirannikolle, mistä niiden ohjukset yltäisivät Moskovaan asti. Turvatakuut tulivat voimaan 10.11.1960.

Sukellusveneet olivat kukin 60 vuorokautta päivystyksessä Ruotsin aluevesirajan sisällä, koska sieltä löytyi sopiva 30 metrin pohjasyvyys.

Nämä 110-metriset ja 6700-tonniset sukellusveneet pystyivät laukaisemaan ohjuksia vain ollessaan pohjassa, koska vaarana oli aluksen epävakautuminen, kun siilo täyttyisi laukaisun jälkeen sadalla tonnilla vettä. Ohjuksia kyettiin laukaisemaan minuutin välein. Ohjuksissa oli kiinteä polttoaine, jonka ansiosta ne kantoivat 2200 kilometriä.

Moskovaan oli vain 1570 kilometriä ja Gorkiin, missä olivat venäläisten ydinasetehtaat, 2 000 kilometriä. Ohjuksissa oli 600 kilotonnin ydinkärki, minkä teho vastasi 30 Hiroshiman pommia. Kussakin sukellusveneessä oli 16 ohjusta.

On mahdollista, että tämä sisäpiirin tieto oli aikoinaan ongelmana Kalevi Sorsan ja Olof Palmen keskinäissuhteessa.

Sorsa oli monessa Palmen kilpailija, ja vain siinä Sorsa oli edellä, että hänelle avautui – avattiin – suora KGB:n yhteys Kremliin, joss neuvostoliittolaisilla oli tietysti omat intressinsä, joita Sorsa ei välttämättä tajunnut.

Sdp:n sisäpiiri kävi säännöllisesti saunomassa DDR:n edustustossa Kulosaaressa tietämättä, että kaikki saunakeskustelut nauhoitettiin, nauhat purettiin ja lähetettiin salakielisanomina Berliiniin aamuksi. Lukuisat Stasin keskusteluraportit kuvaavat, miten Sdp:n sisäpiiriläiset kilpailivat DDR:n edustajien luottamuksesta.

Sorsan on kuitenkin täytynyt oivaltaa, että Sosialistisen internationaalin aseistariisunta-aloitteet jäivät tosiasiallisesti kansainväliseksi propagandaksi ja kotimaisten kannattajajoukkojen agitaatioksi. Kun Palme kävi 1974 puhumassa SDP:n tilaisuudessa Ylöjärvellä, tämä tölväisi neuvostoliittolaisia, mitä Sorsa puolestaan joutui selittämään.

Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon jäädytti Ruotsin suhteet ulkoministeri Henry Kissingerin aloitteesta vuosiksi 1972-74, kun pääministeri Palme oli rinnastanut Pohjois-Vietnamin pommitukset natsien hirmutöihin Treblinkan tuhoamisleirillä. Suhteet normalisoitiin presidentti Gerald Fordin aikana.

Venäjän doktriini käänsi päät

Muodollisesti Ruotsin puolustusvoimat valmistautuu valtiojohdon päätöksellä vain kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin. Se luopui valmistautumisesta laajamittaiseen alueelliseen konfliktiin, joka kohdistuisi sitä itseään vastaan.

Sen mukaisesti maavoimia leikattiin rajusi ja sen tehtävänä on kouluttaa vain se määrä varusmiehiä, joka riittää ulkomaisiin tehtäviin. Se nostatti voimakkaita ristiriitoja Ruotsin poliittisen johdon ja sotilaallisen johdon välille.

Näin selittyy se, miksi Ruotsin valtiopäiville 17.2.2009 puhunut ulkoministeri Carl Bildt ilmoitti juhlallisesti osana hallituksen ulkopoliittista selontekoa maansa turvallisuustakuut muille pohjoismaille ja EU-maille, jos ”näitä uhkaa jokin katastrofi tai muu uhka”.

Bildtin lausunnon ydinsisältö oli kuitenkin jälleen rivien välissä; Ruotsi on kaikkien katastrofien, kriisien ja puhumattakaan konfliktien tilanteessa valmis heti luopumaan liittoutumattomuudesta. Vastavuoroiset takut tehtiin näin selväksi jo ennen Naton jäsenyyttä.

Sitten väliin tuli Venäjän federaation 5.2.2010 julkaisema sotilasdoktriini, mikä osoittaa, että Venäjän johdossa elävät vanhat viholliskuvat.

Jos Venäjän viholliskuvat ovat entiset, ovat myös Venäjän asevoimien tehtävät entiset. Se sai Ruotsin poliittisen sisäpiirin kiinnostumaan uudestaan Nato-yhteistyön syventämisestä ja amerikkalaisten epäsuorista turvatakuista ohi Naton.

Ruotsi odottaa suojaa YK:sta ja EU:sta vain rauhan aikana ja ainoana realistisena vaihtoehtona geopoliittisen kriisin varalle on Naton apu. Missään tilanteessa Ruotsin puolustusvoimat ei pysty eikä aio puolustaa Suomea, koska se vetäisi maan hallitsemattomaan tilanteeseen.

Venäläiset maahanlasku- ja erikoisjoukot saisivat Etelä-Suomen strategiset kohteet haltuun 48-72 tunnissa ja sen ilmavoimat ja ohjusjoukot estäisivät tehokkaasti Suomen liikekannallepanon. Naton arvioissa Suomi olisi miehitettävissä neljällä venäläisdivisioonalla uhkaamalla yksinkertaisesti puolustajia taktisten ydinaseiden käytöllä.

Sen jälkeisessä tilanteessa Ruotsin puolustusvoimien komentaja Sverker Göransson laski pystyvänsä puolustautumaan viikon ja ilmeisesti olettaa, että Natolta riittää nopean toiminnan NRF-joukkojen voimaa myös Suomen vastaiselle pohjoiselle sivustalle.

Vahvat ilma- ja merivoimat

Ruotsi kykenee mobilisoimaan kriisin ja konfliktin sattuessa 50 000 sotilasta, joista 22 000 on kodinturvajoukkoja.

Ruotsin maavoimilla on seitsemän liikkuvaa valmiuspataljoonaa ja niille 280 Leopard 2A4 ja 2S -taistelupanssarivaunua, 640 erityyppistä panssaroitua taisteluajoneuvoa ja 24 uusinta 155 millin Archer -kenttätykkiä. Näillä joukoilla pystytään varmistamaan Tukholman alue, kun muu maa jää kodinturvajoukoille.

Ruotsin ilmavoimilla on 184 Saab JAS Gripen -hävittäjää, joista käytössä on 134. Lisäksi 12 hävittäjää on leasingvuorattu Tšekintasavallalle ja 14 Unkariin. Ilmavoimilla on 42 kuljetushelikopteria ja lisäksi tilaukset 33 kuljetushelikopterista.

Ne ovat tyypeiltään huippunykyaikaisia; Eurocopter AS 332 Super Puma, NH90, Agusta A109 ja Sikorsky UH-60M Black Hawk. Black Hawkeja tulee lopulta 15 ja niillä korvataan käytöstä poistuvat Boeing CH-46B Sea Knight -helikopterit, joita on ollut 14. Ilmavoimilla on myös kahdeksan Lockheed C-130 E/H Hercules -kuljetuskonetta, mitkä ovat merkittävä voimavara avun vastaanottamiseksi.

Myös Ruotsin merivoimat ovat vielä verraten vahvat seitsemällä rannikkokorvetilla, jotka ovat Stockholm-, Visby- ja Göteborg-luokkaa, ja kuudella sukellusveneellä, mitkä ovat luokkia Gotland (A19) ja Södermanland (A17). Ruotsi suunnittelee myös kokonaan uutta sukellusvenetyyppiä Kockums A26. Kockums rakentaa sukellusveneitä myös Singaporen laivastolle ja lisenssillä Australialle.

Gotland-luokan sukellusveneet ovat osallistuneet yhteisharjoituksiin Yhdysvaltain laivaston kanssa ja niitä on ollut jopa miehistöineen leasingvuokrattuna Yhdysvaltain laivastolle.

Ruotsin ilma- ja merivoimat ovat juuri ne tekijät, jotka kiinnostavat Natoa. Ainakin vuodesta 1952 lukien Ruotsi tarjosi salaisesti sotilaslentokenttiään Naton käyttöön ja harjoitti lentotiedustelua myös Naton hyväksi.

Ruotsalaisilla on myös maavoimien osalta suurempi johtamiskokemus Naton piiristä kuin suomalaisilla. Vain pienehkö joukko suomalaisia rauhanturvaajia on alistettuina osaksi suurempaa ruotsalaista joukko-osastoa Afganistanissa Naton ISAF-operaatiossa. Ruotsi on aina ollut kiinnostunut kaikista Naton kriisinhallintaoperaatioista.

Ruotsilla ei ole Suomelle enempää annettavaa. Sen sijaan ruotsalaiset urkkivat tällä hetkellä suomalaisten viestiliikennettä, emmekä voi asialle mitään.

Naton apu korvaamaton

Nato kykenee auttamaan yhtäaikaisesti Baltian maita, Tanskaa ja Norjaa. Naton operatiivinen voima perustuu ratkaisevasti Yhdysvaltojen globaaliin sotilaalliseen voimaan ja suorituskykyyn, joten myös Yhdysvaltojen johtajuus Natossa on luonnollinen asia.

Naton käytettävissä oleva jäsenmaiden sotilaallinen voima koostuu yhteensä 3,5 miljoonasta aktiivipalveluksessa olevasta ammattisotilaasta, joista on eurooppalaisten jäsenmaiden ja Turkin asevoimissa 2,0 miljoonaa sekä Yhdysvalloissa ja Kanadassa 1,5 miljoonaa. Yhdysvaltain sotilastekninen globaali ylivoima on kiistaton.

Suomen 0,2 miljoonaa reserviläistä ja puutteellinen aseistus eivät edustane Ruotsin arvioissa järin varteenotettavaa vaihtoehtoa.