Näin Mathias Rust toteutti hullun ajatuksensa ja lensi Punaiselle torille – ”Kukaan ei tehnyt mitään”

Toukokuussa 1987 Rust läpäisi maailman vahvimman ilmapuolustuksen ja laskeutui sosialistisen maailman ytimeen.
Ulkomaat 27.5.2017 10:46
Teksti Hannu Pesonen – Grafiikka Hannu Kyyriäinen

Suomalaisen Hannu Podduikinin kuva laskeutumista yrittävästä Rustista levisi maailmalle. © Hannu Podduikin / Lehtikuva

Mitä ihmettä, elokuvaako täällä kuvataan.

Suomalainen Hannu Podduikin katseli Moskovan suurimman tavaratalon GUM:n ulko-ovelta outoa näkyä. Loppukevään valoisaa iltataivasta vasten näkyi aivan selvästi lähestyvä lentokone. Hetken kuluttua se vaappui hänen edessään aukeavan Punaisen torin yllä pyörät nupukiviä hipoen.

Kone nousi taas korkeammalle – vain kääntyäkseen takaisin.

Podduikin toimi vaistomaisesti. Hän kiirehti torille, otti kameransa esille ja painoi laukaisinta, kun kone taas lähestyi Pyhän Vasilin katedraalin takaa  – kuva, toinen, kolmas.

Podduikinin edessä seisova pikkupoika tähtäsi konetta leikkipistoolillaan.

Puoli seitsemän aikoihin 28.5.1987 torilla liikkui runsaasti väkeä. Oli lauantai ja yleinen vapaapäivä: Neuvostoliiton rajavartiolaitos juhli vuosipäiväänsä.

Podduikin oli vuoden alussa muuttanut Moskovaan opiskelemaan venäjää Suomi-Neuvostoliitto-seuran myöntämän puolen vuoden stipendin turvin.

Innokkaalta valokuvauksen harrastajalta oli loppunut Suomesta tuotu filmi. Hän oli lähtenyt Kremlin muuria vastapäätä sijaitsevaan GUM:iin ostamaan venäläistä mustavalkofilmiä. 1890-luvulla rakennettu koristeellinen ja mahtipontinen kauppakeskus oli Neuvostoliiton ylpeydenaiheita, siellä supervalta esitteli, että sen kansalaisilla oli yltäkylläisesti kulutustavaraa.

”Jäinkin sitten kuvaamaan tavaratalon upeita sisätiloja. Onneksi kameraan oli jäänyt vielä muutama tyhjä ruutu.”

Podduikin näki, miten kone yritti vielä kerran laskeutua noin 300 metriä pitkälle torille.

”Jäin suu auki katsomaan, kun se kaarsi Leninin mausoleumin yli sivukadulle. Sitten päättelin sen liikkeistä, että se yrittää laskeutua Moskovan suurelle sillalle. Ajattelin, että se ei ikinä selviä niin kapealle väylälle, jossa on vielä johdinbussien sähköjohtojakin.”

Mutta kohta kone tuli uudestaan näkyville, se rullasi Punaiselle torille.

Ohjaajan paikalla istui Mathias Rust, 19. Malmin lentokentältä Helsingistä matkaan lähtenyt kokematon saksalainen harrastajalentäjä oli tehnyt mahdottoman: hän oli läpäissyt Neuvostoliiton 2 250 lentokoneen ja 10 000 ilmatorjuntaohjuksen ilmapuolustusjärjestelmän.

Kuuden tunnin lennon päätteeksi hän oli laskeutunut kommunistisen maailman vallan keskukseen, jota suojeli ehdoton lentokieltoalue.

”Kone pysähtyi juuri sen portin viereen, mistä isojen pamppujen autot ajavat sisään Kremliin. Ohjaaja jäi istumaan paikalleen. Mietin, pitäisikö mennä lähemmäksi. Mutta tuli jo sellainen tunne, että nyt on parempi poistua äkkiä.”

Se ei ollut väärä arvio. Ällistelevien moskovalaisten joukkoon oli jo kiirehtimässä Neuvostoliiton keskustiedustelupalvelun

KGB:n miehiä, jotka alkoivat kuulustella ihmisiä ja kerätä heiltä muistiinpanovälineitä ja kameroita.

Podduikin otti filmirullan kamerasta ja riensi kohti metroaseman suuaukkoa.

”Ajattelin, että kun sinne pääsen, olen turvassa.”

Myöhemmin eräs yksityishenkilö kuljetti negatiivit Suomeen, missä lentokuvat julkaistiin. Ne levisivät kaikkialle maailmaan.

Rustin lennosta on 28. toukokuuta 2017 kulunut 30 vuotta, mutta kuvat ovat yhä kysyttyä tavaraa. Tapahtuma oli valtava nöyryytys sekä Neuvostoliitolle että vuotta aiemmin uudistusohjelmansa aloittaneelle presidentti Mihail Gorbatšoville.

Keskustelu lennosta jatkuu edelleen: toimiko Rust yksin, miten lento heijastui suurvaltasuhteisiin, entä kuinka se vaikutti Gorbatšovin perestroikan etenemiseen.

Aikajana: Näin Mathias Rust lensi Moskovaan. Klikkaamalla kuvaa näet seuraavat tapahtumat.

’Hyvin asiallinen nuori mies, eikä yhtään hermostunut. Ja vaikutti paljon ikäistään vanhemmalta, olisin veikannut 26-vuotiaaksi.”

Mielikuva Mathias Rustista piirtyi kirkkaana Malmin kentän lennonneuvojan Päivi Hokkasen mieleen, kun hän toukokuisena aamupäivänä auttoi tätä laatimaan lentosuunnitelmaa.

Saksalainen oli ilmoittanut jatkavansa Tukholman Bromman kentälle. Se kuulosti uskottavalta. Hän oli ollut matkalla jo lähes kaksi viikkoa.

Rust oli lähtenyt matkaan 13. toukokuuta Uetersenin lentokentältä Hampurin liepeiltä. Se sijaitsi lähellä hänen kotikaupunkiaan Wedeliä. Kentällä toimivassa lentokerhossa hän oli vuotta aiemmin suorittanut lentolupakirjansa.

Rust oli vuokrannut koneensa lentokerholta. Se oli Cessna 172 Skyhawk, harrastajalentäjien suosikki jo vuosikymmenien ajan luotettavuutensa takia.

Rust oli tehnyt koneella vaativan rengasmatkan ensin Färsaarille, sitten Islantiin ja Norjan Bergenin kautta Suomeen. Hän olisi ollut ainakin pienimuotoinen sankari jo sen ansiosta. Vähäinen, alle 50 tunnin lentokokemus oli tuplaantunut, lentokilometrejä oli kertynyt nelisentuhatta. Rust oli suunnistanut pelkän kartan avulla vaikeita ja vaarallisia avomerireittejä Pohjanmeren yllä.

Nyt tarkoitus oli palata Ruotsin ja Tanskan kautta kotiin Pohjois-Saksaan.

Rust ei kuitenkaan vaikuttanut iloiselta tai tyytyväiseltä.

”Hän oli hyvin mietteliäs ja omiin ajatuksiinsa vetäytynyt”, Hokkanen muistaa.

Lentosuunnitelmassa käytiin läpi sää, reitti, armeijan ammunta- ja varoalueet ja muut lentorajoitukset. Kenttätoimistossa oli kiire, lentoja oli selvitettävänä usein.

”Rust kävi selvityksen aikana muutaman kerran koneellaan.”

Malmin kentän polttoainekauppias Martti Kananen tankkasi Rustin koneen. Se poikkesi perus-Cessnasta: kahden istuttava takapenkki oli poistettu ja tilalle asennettu lisäpolttosäiliö.

”Ajattelin, että joku on häntä hyvin neuvonut”, Kananen muistelee nyt. ”Täytin molemmat säiliöt, polttoainetta meni lähes 200 litraa. Kyllä sillä kuusi tuntia lentää.”

Rust istui jo koneessaan valmiina lähtemään kun Hokkanen huomasi, että tulliselvitys oli tekemättä.

”Juoksin kiitoradalle ja huidoin häntä odottamaan.”

Hokkanen muistaa ihmetelleensä, ettei Rust osoittanut millään lailla tunteitaan.

”Luulisi, että sitä jotenkin hätkähtäisi – edes punastuisi tai nielaisisi. Mutta hän pysyi täysin ilmeettömänä, kun pyysin häntä palaamaan vielä kerran sisälle.”

”Linnut nähkääs syyllisiä.”

Rustin kone nousi Malmin kentältä kello 12.21. Noin yhdeltä se katosi Tampereen ilmavalvonnan tutkasta.

Pian sen jälkeen Sipoon edustalla meressä havaittiin öljyläikkä. Armeija ja rajavartiolaitos käynnistivät hätäetsinnät.

Matalalla tutkakatveessa lentänyt Rust oli tuolloin jo ylittänyt Suomenlahden rantaviivan silloisen Neuvosto-Viron alueella. Hän palasi 800 metrin lentokorkeuteen ja alkoi suunnistaa kohti Moskovaa seuraten itään vievää valtatietä ja junarataa.

Rustin lento tuskin olisi mahdollinen tänään – eikä sen ainakaan pitänyt olla mahdollinen vuonna 1987.

”Hän sai lentää Neuvostoliiton alueella viisi tuntia ilman että häntä pakotetiin laskeutumaan tai muuttamaan suuntaansa. Silti hän lensi suurimman osan ajasta ilmapuolustuksen radiopaikannuskartalla”, tiivistää Maanpuolustuskorkeakoulun entinen sotahistorian professori Ohto Manninen.

Manninen on selvittänyt Neuvostoliiton ilmapuolustuksen toimia Rustin lennon aikana ja julkaissut niistä laajan katsauksen Sotilasaikakauslehdessä. Se on karua luettavaa.

”Hänet havaittiin, useita tunnistuslentoja suoritettiin, mutta kukaan ei tehnyt mitään.”

Mannisen mielestä perussyy oli, että kukaan ei tosissaan uskonut kenenkään voivan tunkeutua kylmän sodan tarkoin vartioidun rautaesiripun läpi.

Neuvostoarmeijan ankaralla hierarkiallakin oli osuutensa. Ylempien esimiesten päätöksiä ei uskallettu kyseenalaistaa, virheistä seurasi ankara rangaistus.

Siksi Rustin etenemistä seuranneet lentäjät ja ilmavalvojat suojasivat vaistomaisesti itseään. Tunnistetietoihin lisättiin varmuuden vuoksi raportoijan varauksia: rajanylitykseen viittaavan tutkahavainnon saattoi aiheuttaa lintuparvikin tai ehkä se johtui säätekijöistä. Kun Rustin koneeseen saatiin näköyhteys, arvioitiin, että se näytti paikalliselta.

Ensimmäisenä rajaloukkausepäilyn kirjanneen 6. erillisen armeijan komentaja viestitti ilmapuolustuskeskukselle, että hänelle on ilmoitettu lentokoneesta, mutta hän ei usko ilmoitusta vaan arvelee, että kyseessä ovat linnut.

Johtopäätöksestä tuli myöhemmin lentävä lause, kertoo Manninen. Sillä letkauttelivat supervallan korkeimmat päättäjät kommunistisen puolueen politbyroon kokouksissa: ”Linnut nähkääs syyllisiä.”

Epäusko jatkui viimeiseen asti. Kun Rust oli jo laskeutunut torille, Neuvostoliiton ilmapuolustusta johtanut varapuolustusministeri Aleksandr S. Koldunov sai vihdoin tietää tapahtumasta. Hän ärähti alaisensa olevan humalassa ja kohta varmaankin ilmoittavan saksalaispanssarivaunujen partioivan Punaisella torilla.

Vajaa tunti Rustin laskeutumisen jälkeen Punaiselle torille ajoi kaksi sotilaskuorma-autoa. Koneen ympärille vedettiin aita, lentäjä kuljetettiin mustalla autolla Lefortovon tutkintavankilaan ja ihmisiä hätisteltiin torilta.

Tieto lennosta levisi silti jo maailmalla. Ilta-Sanomat paljasti seuraavana päivänä, että saksalainen oli lähtenyt lennolle Malmille. Toimittaja Jorma Lindfors päätteli kuvien ja lentoaikalaskelmien perusteella, että Suomen rajavartiolaitoksen etsimä kadonnut Cessna oli sama kone, jolla Rust oli laskeutunut Moskovaan.

Rustin koneelle viime hetkellä ennen lähtöä juossut Päivi Hokkanen sai osansa ryöpytyksestä kun maailman media alkoi pohtia, oliko Rustilla paikallista apuria.

”Minusta tehtiin ’salaperäinen tumma nainen’, jota arveltiin Rustin tyttöystäväksi.”

Neuvostoliiton nöyryytystä lisäsi se, että maan koko ylin poliittinen ja sotilaallinen johto – myös puolustusministeri Sergei Sokolov – olivat matkoilla. Kommunistijohto osallistui Varsovan liiton huippukokoukseen Itä-Berliinissä.

Katkerat syytökset ja jossittelu alkoivat, kun politbyroo ja sotilasjohto kokoontuivat Gorbatšovin pikaisesti määräämään hätäkokoukseen lauantaina 30. toukokuuta.

Selityksiä alkoi löytyä. Ilmapuolustuksen johtojärjestelmä oli toiminut varamiehisenä rajavartiolaitoksen vuosipäivän takia – ja monet töihin jääneistäkin olivat juhlatunnelmissa.

Rustia tunnistamaan määrätyt hävittäjäkoneet eivät olleet parhaita mahdollisia valintoja tehtävään, Manninen huomauttaa. Niillä oli suuria vaikeuksia lentää yhtä hitaasti kuin Rustin potkurikone – käytännössä ne suhahtivat sen ohi pystymättä saattamaan konetta alas tai antamaan lentäjälle ymmärrettäviä merkkejä.

Hävittäjät olisivat voineet tuhota Rustin koneen helposti. Ilmapuolustus oli kuitenkin varovainen, neljä vuotta aiemmin Neuvostoliitto oli aiheuttanut 269 ihmisen kuoleman ammuttuaan alas ilmatilaansa harhautuneen eteläkorealaisen matkustajakoneen.

Tuskaa lisäsivät lukuisat arviointi- ja tiedonvälitysvirheet.

Neuvostoliiton tutkavalvonnan automaattilaitteet olivat aluksi luokitelleet Rustin koneen ”ystävällismieliseksi” eli omaksi. Maan ilmatilassa lensi jatkuvasti tuhansia pienkoneita, jotka usein jättivät lentoilmoituksen tekemättä eivätkä vastanneet viesteihin.

Pisteeksi i:n päälle oli onnekas sattuma, että Rust pystyi laskeutumaan Suurelle Moskovajoen sillalle konettaan telomatta. Sillalla oli runsaasti johdinbussien sähkölankoja, mutta johdoista oli juuri poistettu suuri osa huoltotöiden takia.

Mathias Rust sai oikeudessa neljän vuoden työleirituomion, mutta hänet palautettiin pian länteen.

Mathias Rust sai oikeudessa neljän vuoden työleirituomion, mutta hänet palautettiin pian länteen.  © Itar Tass / Lehtikuva

KGB:n johtajan Viktor Tšebrikovin mielestä Rustin lennossa oli aivan liikaa yhteensattumia. Samaa mieltä oli Neuvostoliiton korkeinta neuvostoa johtanut veteraanipoliitikko Andrei Gromyko.

Hänen tulkintansa oli, että Yhdysvaltain ja Länsi-Saksan tiedustelupalvelut olivat valmistellet perinpohjaisesti Rustin lennon sekä kokeillakseen Neuvostoliiton ilmapuolustuskykyä että nöyryyttääkseen supervaltaa muun maailman silmissä.

Kolmen viikon lentely ei ole ilmaista puuhaa, KGB huomautti. Mistä 19-vuotias keskiluokkaisen perheen poika oli kerännyt siihen rahat? Yhtä epäilyttävää oli, että hyvin vähän lentokokemusta kerännyt harrastelija kykeni suunnistamaan täydellisesti kohteeseensa pelkästään näköhavaintojen turvin.

Rust pysyi kuulusteluissa tiukasti kannassaan. Hän toimi yksin ja hänen ainoa motiivinsa oli edistää maailmanrauhaa. Lennollaan hän halusi ”rakentaa ilmasillan idän ja lännen välille”.

Mukanaan hänellä oli pitkä rauhanjulistus, jonka hän olisi halunnut itse ojentaa ja lukea Gorbatšoville.

Rust kertoi kuulustelijoilleen, että häntä oli surettanut etenkin tapa, jolla Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan oli torjunut Gorbatšovin aloitteen supervaltojen ydinaseriisunnasta.

Gorbatšov oli tehnyt ehdotuksensa tavatessaan Reaganin Reykjavikissa puoli vuotta aiemmin. Rust oli käynyt lentonsa Islannin-osuudella katsomassa huippukokouspaikkaa.

Tšebrikovin ja Gromykon salaliittoteoriaa tukevia todisteita ei ole tullut julki, Manninen toteaa.

”Niin että kyllä hän varmaankin tällainen rauhantekijä omasta mielestään oli.”

Rust tuotiin syyskuussa 1987 oikeuden eteen. Häntä syytettiin huliganismista, ilmailuliikennelakien rikkomisesta ja laittomasta rajanylityksestä. Hän myönsi syytteet tosiksi huliganismia lukuunottamatta.

Hänet tuomittiin neljäksi vuodeksi työleirille mutta passitettiin takaisin Lefortovoon. Neuvostoliitto vapautti hänet ”hyvän tahdon eleenä” elokuussa 1988. Tuolloin Reagan ja Gorbatšov olivat tehneet historiallisen sopimuksen keskimatkan ydinohjusten poistamisesta Euroopasta.

 

Rustin lennon selittäminen neuvostokansalaisille oli vaikeaa, mutta jälkikäteen arvioiden maan poliittinen johto toimi kerrankin parhaiden kriisiviestinnän oppien mukaisesti.

Gorbatšovin perestroikan periaatteita noudattaen valtiojohto ei piiloutunut selitysten taakse, vaan myönsi, että edellytykset estää lento olivat olleet olemassa. Epäonnistuminen oli yhtä lailla poliittisen johdon kuin armeijankin syytä.

Avoimuus palveli Gorbatšovin tarkoituksia.

Häntä tukevat poliitikot saivat Rustin lennon yhteydessä vapaat kädet ryöpyttää puolueen, armeijan ja puolustusministeriön vanhoillisia, uudistuksia vastaan haraavia kärkinimiä. Sokolov, Koldunov, Tšebrikov ja Gromyko siirrettiin sivuun, samoin lähes 150 muuta keskeistä vaikuttajaa.

Manninen ei näe, että puhdistukset olisivat oleellisesti lujittaneet Gorbatšovin asemaa. Kolmen vuoden päässä odotti jo vanhoillisten vallankaappausyritys, joka nosti Boris Jeltsinin uuden Venäjän johtoon.

Nykyään Mathias Rust toimii pankin konsulttina.

Mutta mitä tapahtui silmälasipäiselle 19-vuotiaalle saksalaislentäjälle?

Pitkään päämäärättömästi elämässään ajelehtinut Rust kertoo nykyään toimivansa sveitsiläisen investointipankin konsulttina. Hän kuuluu olemassaolostaan kamppailevan Malmin lentokentän ystävien Facebook-ryhmään Friends of Malmi Airport.

Rust aikoi vierailla ensin viime keväänä yhdistyksen järjestämässä yleisötapahtumassa ja sitten elokuussa Malmin lentokentän 80-vuotislentonäytöksessä, mutta perui molemmat viime tingassa.

”Kutsu on esitetty tämänkin kevään tapahtumaan, mutta hän ilmoitti olevansa sen aikana ulkomailla”, sanoo Malmin lentokentän ystävien puheenjohtaja Timo Hyvönen.

SK:n haastattelupyyntöön Rust vastaa kohteliaasti pahoitellen. Hän on sopinut yksinoikeuksista ”suuren angloamerikkalaisen mediatalon” kanssa eikä siksi voi suostua.

Fly safe. Mathias, hän päättää viestinsä.