Murrosikä on länsimainen keksintö

murrosikäisiäEnemmistö murrosiläisistä elää tasapainoista elämää, teini-iän myrskyt ovat pitkälti myyttiä. Kuva Sari Gustafsson /Lehtikuva.

Tutkimus ei tue käsityksiä ikäkriiseistä. Esimerkiksi arabimaissa ja Aasiassa teinit eivät juuri oireile.

Murrosikään kuuluu väistämättä emotionaalinen myllerrys. On suorastaan epänormaalia, jos teini-ikäinen ei koe ahdistusta ja ristiriitoja vanhempiensa kanssa. Näin ainakin populaaripsykologia on opettanut meidät länsimaiset ihmiset ajattelemaan.

Esimerkiksi Sigmund Freudin tytär, psykoanalyytikko Anna Freud esitti jo 1950-luvulla, että murrosiän helposti läpikäyneellä nuorella on huomattavan suuri psykologisten ongelmien riski myöhemmin aikuisena. Myös Hollywood on toistanut stereotypiaa myrskyisästä teini-iästä ainakin Nuoresta kapinallisesta (1955) asti.

Kyselytutkimusten mukaan nämä uskomukset ovat yleisiä opiskelijoiden, vanhempien ja myös terveydenhuollon ammattilaisten joukossa. Siihen nähden onkin yllättävää, kuinka vähän tieteellistä näyttöä teiniahdistuksen luonnollisuudesta on.

Useimpien länsimaisten tutkimusten mukaan vain noin viidennes teineistä käy läpi vaikeita vaiheita, kirjoittaa psykologian professori Scott Lilienfeld yhdessä kolmen muun yhdysvaltalaispsykologin kanssa viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan 50 Great Myths of Popular Psychology.

Ahdistus onkin harvinaista

Teini-ikäiset tosin raportoivat mielialan vaihteluita ja äärimmäisiä mielialoja hieman useammin kuin lapset ja aikuiset. Murrosikäiset myös ottavat fyysisiä riskejä useammin kuin muut.

Huomattavan suuri enemmistö murrosikäisistä kuitenkin elää tasapainoisessa suhteessa vanhempiinsa ja ikätovereihinsa.

Ristiriidat vanhempien kanssa koskevat lähinnä niitä nuoria, joilla on varsinainen diagnosoitu mielenterveyden ongelma, kuten masennus tai käytöshäiriö, tai joilla on rikkinäinen perhetausta. Niinpä väite, jonka mukaan teini-iän ahdistus olisi tyypillistä tai jopa väistämätöntä, ei pidä paikkansa, psykologit kirjoittavat. Ongelmat ovat ennemminkin poikkeus kuin sääntö.

Anna Freudin väite siitä, että näennäisesti normaalit teini-ikäiset olisivatkin oikeasti epänormaaleja ja suuressa vaarassa, on osoitettu vääräksi ainakin yhdessä seurantatutkimuksessa. Yli 30 vuotta kestäneen seurannan kuluessa hyvin sopeutuneilla nuorilla miehillä ei myöhemmin ilmennyt mitään erityisiä psykologisia ongelmia tai häiriöitä.

Teiniä kohdellaan kuin lasta

Kulttuureja vertailevat tutkimukset kyseenalaistavat nekin ajatuksen teini-iän henkisten myllerrysten luonnollisuudesta. Esimerkiksi Japanissa ja Kiinassa murrosiästä yleensä selvitään kommelluksitta, Scott Lilienfeld ja kumppanit sanovat. Japanissa 80-90 prosenttia teineistä kuvailee elämäänsä kotona ”hauskaksi” ja ”mukavaksi”.

Tutkimusnäyttöä murrosiän myrskyjen poissaolosta löytyy myös Saharan eteläpuolisesta Afrikasta, Kaakkois-Aasiasta ja suuresta osasta arabimaailmaa. Lisäksi on näyttöä siitä, että lisääntyvä kulttuurinen länsimaistuminen näillä alueilla on yhteydessä murrosikäisten lisääntyneeseen stressiin.

Lilienfeldin mukaan yksi syy murrosiän suhteelliseen ongelmallisuuteen länsimaissa voisi olla se, että toisin kuin useimmissa muissa kulttuureissa, länsimaissa vanhemmat kohtelevat murrosikäistä jälkikasvuaan lapsina, eivätkä kypsyvinä aikuisina, joilla on täysi-ikäisen oikeudet ja velvollisuudet.

Teinit siis kapinoivat vanhempiensa rajoituksia vastaan ja käyttäytyvät epäsosiaalisesti, koska heidän ei odotetakaan käyttäytyvän vastuullisesti.

Virheelliset käsitykset nuoruuden tunnekuohuista voivat yhdysvaltalaistutkijoiden mukaan olla haitallisia. Murrosikäisen todellisten huolien mitätöinti tulkitsemalla ne ohimeneväksi vaiheeksi tai normaaliksi tunnemyrskyksi voi johtaa siihen, että todellisissa vaikeuksissa kamppailevat nuoret jäävät vaille sitä psykologista apua, mitä he kipeästi tarvitsisivat.

Kriisitön keski-ikä

Kun 45-vuotias mies ostaa nuoruudenunelmien­sa Porschen ja vaihtaa vaimonsa parikymppiseen opiskelijatyttöön, onko kyse ”viidenkympin villityksestä” tai ”keski-iän kriisistä”?

Yhdysvaltalaisten psykologien mukaan ajatus elämän puoliväliin ajoittuvasta vaikeasta elämänvaiheesta löytyy jo 1300-luvulta esimerkiksi Danten Jumalaisesta näytelmästä. Onkin totta, että monet ihmiset pohtivat elämänsä suuntaa, tarkoitusta ja merkitystä 40-60-vuotiaana.

Tutkimusten mukaan ihmiset kuitenkin uudelleenarvioivat elämänpäämääriään ja kokevat kriisejä kaikilla vuosikymmenillään. Lisäksi esimerkiksi sellaisen keski-iän kriisin ”oireen” kuin avioeron todennäköisyys on itse asiassa suurin Yhdysvalloissa viiden ensimmäisen aviovuoden aikana, keskimäärin hieman yli 30-vuotiaana.

Syy siihen, että mies ostaa hienon urheiluauton nelikymppisenä voi siis olla yksinkertaisesti se, että hänellä on tuossa elämänvaiheessa vihdoin varaa kulkupeliin, josta on unelmoinut koko ikänsä.