Muisto voi olla elävä, mutta se ei tarkoita että se olisi tarkka

valopatsaat new yorkissa
Kymmenen vuotta sitten tapahtunutta terrori-iskua muistettiin New Yorkissa muun muassa valopatsain. Kuva Jim Young /Reuters / Lehtikuva.

Syyskuun 11. päivän iskut ovat nyt työikäiselle sukupolvelle samanlainen kollektiivinen kokemus kuin presidentti John F. Kennedyn murha edelliselle sukupolvelle. Muistatko missä olit, kun kuulit 9/11:stä ensi kerran?

Kaksoistornien tuhoutumisesta tuli kuluneeksi tasan kymmenen vuotta viime sunnuntaina, ja media on muistellut terrori-iskua ja siihen liittyviä tapahtumia. Tapahtumat ovat palanneet monen mieleen kuin iskut olisivat tapahtuneet eilen.

Vaikka muistot tuntuisivat hyvin eläviltä, niihin saattaa sisältyä yllättävän suuria epätarkkuuksia, väittää New Yorkin yliopiston tutkija Elizabeth Phelps tiedelehti Scientific Americanissa. Phelps johti tähän asti pisimpään kestänyttä seurantatutkimusta välähdyksenomaisten muistojen muutoksista ajan kuluessa. Tutkimukseen osallistui 3 000 ihmistä seitsemässä yhdysvaltalaiskaupungissa.

Tutkijat luulivat pitkään, että äkilliset, traumaattiset tai dramaattiset tapahtumat synnyttävät valokuvamaisen kirkkaita ja emotionaalisesti hyvin vaikuttavia muistoja. Myöhemmin on käynyt ilmi, että muistot eivät olekaan niin valokuvamaisen tarkkoja kuin on luultu.

Phelps kollegoineen toimi nopeasti, koska näin arvokkaat tutkimusasetelmat eivät toistu usein. Muistitutkimuksen klassikoita ovat esimerkiksi avaruussukkula Challengerin onnettomuus vuonna 1986 ja San Franciscon maanjäristys vuonna 1989. Jo 18. syyskuuta tutkijoilla oli kyselylomakkeita pöydällä New Yorkin yliopiston kirjaston edessä.

Dramaattiset tapahtumat muistetaan kyllä siinä mielessä hyvin, että tuskin kukaan olisi unohtanut 9/11-iskujen ylipäätään tapahtuneen, vaikka siitä ei mediassa jatkuvasti muistutettaisikaan. Jotkin yksityiskohdat jäävät erityisen hyvin mieleen, jotkut toiset taas unohtuvat tai vääristyvät. Mielenkiintoista Phelpsin mukaan on se, että emme ole tietoisia siitä, kuinka väärin saatamme muistaa osan yksityiskohdista.

Jo vuoden päästä ihmiset muistivat yksityiskohdista vain 63 prosenttia samalla tavalla kuin viikon päästä iskusta. Kolmannessa tutkimuksessa oikein muistettujen yksityiskohtien osuus putosi 57 prosenttiin. Erityisen huonosti tutkittavat muistivat, mikä heidän emotionaalinen reaktionsa iskuihin oli. Jo vuoden päästä vain 40 prosenttia tunnemuistoista vastasi sitä, mitä he kertoivat vain viikon päästä tapahtuneesta. Ja juuri tunneyksityiskohtien kohdalla haastateltujen luottamus oman muistinsa tarkkuuteen oli hyvä, neljä asteikolla 1-4, Phelps ihmettelee.

Faktat pysyvät mielessä

Ihmiset muistivat faktoja suhteellisen hyvin. Esimerkiksi sen, kuinka monta lentokonetta hyökkäyksessä oli mukana, 86 prosenttia muisti oikein vuoden päästä ja 81 prosenttia vielä kolmen vuoden päästä. Toisin kuin yksityisiä tunteita, näitä faktoja media on pitänyt ihmisten mielessä.

Esimerkiksi sen, missä presidentti Bush oli iskujen tapahtuessa, muisti oikein 87 prosenttia haastatelluista välittömästi iskujen jälkeen. Luku putosi kuitenkin 57 prosenttiin toisessa seurantatutkimuksessa, mutta nousi uudestaan 81 prosenttiin kolmannessa tutkimuksessa. Näiden tutkimusten välissä moni näki Michael Mooren elokuvan Fahrenheit 9/11. Elokuva ivasi Floridassa koulussa vieraillutta presidentti Bushia, joka ei heti terrori-iskusta tiedon kuultuaan keskeyttänyt vierailua.

Joitakin yksityiskohtia ihmiset näyttävät laboratoriotutkimusten mukaan muistavan varsin hyvin, Phelps sanoo. Aineisto terrori-iskuista tukee tätä käsitystä. Erityisen hyvin ihmiset muistavat asioiden tapahtumisjärjestyksen sekä sen, missä he olivat kuullessaan iskuista.

Trauma kaventaa muistot

Ihminen muistaa traumaattiset tilanteet yleisesti ottaen paremmin kuin neutraalit ja arkiset tapahtumat. Freudilaiselle ajatukselle trauman torjumisesta mielestä ei ole löytynyt näyttöä.

Kiihtymys kuitenkin saa ihmisen kiinnittämään huomiota tiettyihin yksityiskohtiin ja ohittamaan toiset, Elizabeth Phelps sanoo.

Pelko auttaa ihmistä painamaan tiettyjä yksityiskohtia pysyvästi muistiin. Tämä perustuu aivoissa mantelitumakkeen ja hippocampuksen yhteispeliin.

Emotionaalinen kiihtymys vahvistaa kuitenkin enemmän luottamusta omaan muistikuvaan kuin muiston yksityiskohtaiseen tarkkuuteen. Yleensä sellainen muisto, joka sisältää paljon yksityiskohtia ja joka tuntuu aidolta, on myös oikea. Luottamus muistoon ja sen tosiasiallinen tarkkuus eivät kuitenkaan käy käsi kädessä silloin, kun kyse on hyvin kiihdyttävästä tai traumaattisesta tilanteesta.

Ihmisen taipumus luottaa omiin muistoihinsa liiaksikin voi olla erityisen kohtalokasta silloin, kun syytetyn oikeusturva on kiinni silminnäkijätodistajan muistikuvista mahdollisesti hyvinkin pelottavasta tilanteesta.