Mitä meillä oli, ennen kuin kaikki alkoivat puhua karppauksesta?

mustikoita Mustikat sisältävät runsaasti flavonoideja. Kuva Roni Rekomaa / Lehtikuva.

Mitä meillä oli, ennen kuin kaikki alkoivat puhua karppauksesta? Vähähiilihydraattisen ruokavalion muotia edelsi muun muassa uskomus, että antioksidantit ehkäisevät sydänsairauksia, syöpää, Alzheimerin tautia ja jopa ryppyjä.

Yhä varsinkin Yhdysvalloissa näkee markkinoitavan ruokia ja ravintolisiä maininnalla, että ne ovat hyviä antioksidanttien lähteitä. Siksi niiden voi uskoa pidentävän elämää ja pitävän mielen terävänä.

Antioksidanttien positiivisista terveysvaikutuksista on tullut osa yleissivistystä, vähän niin kuin tiedosta liikunnan ja hyvän yöunen merkityksestä. Tieteellinen tutkimusnäyttö niiden puolesta on kuitenkin vielä melko vaatimatonta, kirjoittaa lääketieteen tohtori Harriet Hall Skeptic-lehdessä.

Solutkin ruostuvat

Mitään suoranaista huuhaata antioksidanttien eli hapettumisenestoaineiden terveysvaikutukset eivät ole. Taustalla oleva teoria on aivan järkeenkäypä. Hapettumisessa muut aineet muodostavat yhdisteitä hapen kanssa. Raudan hapettumista kutsutaan ruostumiseksi.

Myös ihmisen solut ”ruostuvat”, kun normaalin aineenvaihdunnan tuloksena syntyvät niin sanotut vapaat radikaalit – hapettumaan erityisen taipuvaiset ionit tai molekyylit – yhtyvät happiatomeihin.

Vapaita radikaaleja tarvitaan esimerkiksi bakteerien tappamiseen ja solujen väliseen viestintään. Koska ne ovat erityisen reaktiivisia, ne voivat myös aiheuttaa tuhoa, esimerkiksi tuottamalla mutaatioita dna:han.

Liiallista määrää vapaita radikaaleja kutsutaan oksidatiiviseksi stressiksi. Se on yhteydessä syöpään, sydäntauteihin ja moniin muihin häiriöihin. Ei kuitenkaan aina ole selvää, ovatko vapaat radikaalit tautien syy vai seuraus – tai ehkä niiden merkityksetön sivuvaikutus, Hall kirjoittaa.

Ihmiskehossa on luonnostaan puolustusmekanismeja vapaita radikaaleja vastaan. Tuotamme niitä vastaan entsyymejä, jotka tarvitsevat ruokavalion vitamiineja A, C ja E. Entsyymit tuottavat aineita, joilla on antioksidatiivisia ominaisuuksia.

On tärkeää, että ruokavalio sisältää riittävästi puolustusmekanismin tarvitsemia ravintoaineita. Mutta onko niitä hyödyllistä syödä ylenmääräisesti osana ruokavaliota? Pitäisikö niitä syödä vielä ravintolisienkin muodossa?

Joskus jopa haittaa

Ihmiskehon biokemialliset mekanismit sisältävät mutkikkaita takaisinkytkentöjä, Hall muistuttaa. Ylimääräisten antioksidanttien vaikutus voi nollautua tasapainottavien mekanismien avulla, ja toisaalla kehossa ne voivat aiheuttaa tarkoittamattomia seurauksia.

Antioksidanttien ja oksidatiivista stressiä aiheuttavien yhdisteiden välille on syntynyt evoluution kuluessa tasapaino, väittää Yalen yliopiston neurologi Steven Novella Skeptical Inquirer -lehdessä. Luonnollisen tasapainon poikkeuttaminen antioksidanttien suuntaan ei välttämättä ole hyödyllistä. Siitä voi päinvastoin olla jopa haittaa, Novella arvelee.

On kuitenkin näyttöä siitä, että hedelmiä ja vihanneksia paljon syöville ihmisille kehittyy muita harvemmin syöpä, he sairastuvat sydäntauteihin harvemmin kuin muut ja he elävät muita pitempään.

On helppoa olettaa, että antioksidantit olisivat syynä hedelmien ja kasvisten terveysvaikutuksiin, mutta näin ei välttämättä ole. Vähemmän hedelmiä ja vihanneksia syövät ihmiset saattavat syödä enemmän epäterveellisiä ruokia, tai kyse voi olla muista hyödyllisistä aineista vihanneksissa, esimerkiksi flavonoideista.

Jos ravinnon antioksidanteista on terveydelle hyötyä, on loogista ajatella, että niitä kannattaisi syödä ravintolisien muodossa mahdollisimman suuren annoksen varmistamiseksi. Kliininen tutkimusnäyttö on kuitenkin osoittanut, että antioksidanteista ei ole mitään hyötyä – ja joissakin tapauksissa jopa haittaa.

Tutkimus tutkimukselta on käynyt yhä selvemmäksi, ettei antioksidanteista ole mitään hyötyä sydäntautien, Parkinsonin taudin tai Alzheimerin taudin ennaltaehkäisyssä, eivätkä antioksidantit ole pidentäneet elinikää, Hall kirjoittaa.

Antioksidantteja vastaan

Hapettumista ehkäisevistä vitamiineista ei parhaan tutkimusnäytön mukaan ole mitään hyötyä kognitiivisten kykyjen parantamisessa, kun pyritään ehkäisemään muistisairauksia, Steven Novella kirjoittaa.

Jotkut tutkimukset ovat osoittaneet, että E-vitamiini alentaisi hieman motorisen neuronin sairauksien riskiä, mutta vain naisilla.

Parkinsonin taudin kohdalla tutkimusnäyttö on mutkikkaampaa, Novella kirjoittaa. Paljon E-vitamiinia sisältävä ruokavalio saattaa ehkäistä joidenkin tutkimusten mukaan Parkinsonia, mutta ravintolisän muodossa E-vitamiinista ei ole hyötyä.

Toisten tutkimusten mukaan taas E-vitamiinilisistä saattaisi olla hyötyä, mutta ruokavalion muuttamisesta ei.

Harriet Hallin mukaan analyysi 68 tutkimuksesta, joihin osallistui kaikkiaan lähes neljännesmiljoona ihmistä, osoitti antioksidanttilisien lisänneen kuolleisuutta.

Päivitetty 25.11.2011 klo 12.46.