Miksi Vietnamin nuori kansa suree 102-vuotiaan kenraalin kuolemaa?

Vietnamilaisia kenraali Vo Nguyen Giapin hautajaisissa Vung Chuassa 13. lokakuuta. © EPA /VOV ONLINE

Legendaarinen vietnamilainen kenraali Vo Nguyen Giap kuoli 102-vuotiaana Hanoissa illansuussa 4. lokakuuta. Tieto alkoi välittömästi levitä sosiaalisessa mediassa, varsinkin Facebookissa.

Kaksi päivää myöhemmin tuhannet kansalaiset jonottivat Hanoin kaduilla jättääkseen Giapille viimeisen tervehdyksen hänen kotonaan. Heidän joukossaan oli silminnähtävän paljon nuorisoa.

Vietnam on väestörakenteeltaan nuori kansa. Lähes puolet väestöstä on alle 25-vuotiaita. Kenraali Giap joutui siirtymään syrjään kaikista tehtävistään jo vuonna 1982.

Sen jälkeen häntä ei ole mainittu sanallakaan Vietnamin historiaa käsittelevissä koulukirjoissa. Nuoren sukupolven reaktio oli siis melkoinen yllätys.

Vietnamin hallitus ei näytä olleen varautunut Giapin poismenon herättämiin kollektiivisiin tunnereaktioihin. Ensimmäinen virallinen ilmoitus hänen kuolemastaan julkaistiin vasta vuorokautta myöhemmin.

Asemansa puolesta Giap ei mitenkään olisi ollut oikeutettu valtiollisiin hautajaisiin, mutta ilmeisesti katsottiin, että mittava virallinen ohjelma antoi mahdollisuuden kontrolloida spontaaneja mielenilmauksia.

Voitokas Dien Bien Phun taistelu

Kenraali Giapilla on Kaakkois-Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa maine kolonialismin kukistajana. Vuonna 1954 hän voitti ranskalaiset joukot Dien Bien Phun taistelussa ja siten karkotti heidät maastaan.

Ranskalaisilla oli vahva varuskunta Dien Bien Phun jokilaaksossa, ja he koettivat houkutella sissit avoimeen taisteluun. Giap ei ryhtynyt siihen vaan kerta kaikkiaan yllätti vastustajansa: hänen armeijansa purki tykit osiksi, kantoi ne miesvoimin ylös vuorille ja kokosi ne siellä uudelleen. Vuorilta olikin sitten helppo ampua ranskalaisten niskaan.

Vietnamilaisten tykistö mursi ranskalaisten taistelutahdon. Ranskalaiset eivät kyenneet vastaamaan omalla tykistöllään, koska heidän asemistaan oli mahdotonta suunnata tulta ylös vuorten huipulle. Myös laaksossa olevien joukkojen huoltotäydennykset muuttuivat mahdottomiksi.

Jo kouluaikanaan Giap oli mukana vallankumouksellisessa toiminnassa, ja yliopistossa hänen nationalisminsa vahvistui. Vuonna 1940 hän lähti maanpakoon Kiinaan ja liittyi siellä Ho Chi Minhin johtamaan Viet Minh -itsenäisyysliikkeeseen. Tällä välin ranskalaiset olivat pidättäneet Giapin vaimon, joka kuoli kidutettuna vankeudessa.

Keskeinen idea: Kansan sota

Giapilta puuttui sotilaskoulutus. Hän sanoi opiskelleensa viidakon sotakorkeakoulussa.

Strategina hänen keskeinen ideansa oli ”kansan sota”. Kun tavallinen kansa taistelee oman vapautumisensa puolesta, sodankäynnin ”inhimillinen faktori” on heidän puolellaan. Tällainen sissisota tarkoittaa lisäksi sitä, että muutkin kuin aseistettu sissiarmeija osallistuvat sotaponnisteluihin.

Giap jalosti käytäntöön Mao Zedongin kuuluisan idean: sissit ovat kaloja, jotka uivat kansan muodostamassa meressä.

Länsimaisissa arvioissa Giapia on syytetty suurten miestappioiden hyväksymisestä. On sanottu, että hänen strategiallaan kuka tahansa länsimainen kenraali olisi menettänyt työnsä. Kun Indokiinan kriisi muuttui Vietnamin sodaksi, kymmenen vuoden aikana Pohjois-Vietnamin armeijan ja Viet Congin yhteenlasketut tappiot olivat yli miljoona sotilasta.

Tunnettu vietnamilainen kirjailija ja sotaveteraani Bao Ninh kuvaa englanniksi käännetyssä romaanissaan The Sorrow of War, millaiset tunnelmat vallitsivat niiden nuorten pohjoisvietnamilaisten keskuudessa, jotka lähtivät vapaaehtoisina sotaan. He uhrasivat itsensä yhteisen päämäärän vuoksi. He katsoivat kohtalokseen sen, etteivät palaisi elossa sodasta.

Toisaalta kenraali Giapista kerrotaan, että hän nimenomaan olisi halunnut monessa tilanteessa säästää omia miehiään. Tet-hyökkäys vuonna 1968 ei ollut hänen suunnittelemansa vaan lähtöisin puolueen politbyroosta. Vuonna 1975 Saigonin luhistuessa hänet oli jo syrjäytetty armeijan johdosta.

”Kenraali Giap, rauhan kenraali”

Vanhoilla päivillään ilman virallista asemaa mutta arvostettuna Giap saattoi tavata Kuuban presidentin Fidel Castron ja Yhdysvaltain entisen puolustusministerin Robert S. McNamaran.

Hän rohkeni kirjein esittää toivomuksia avoimemmasta, demokraattisemmasta ilmapiiristä ja vastustaa hallituksen kaivossuunnitelmia ekologisten näkökohtien perusteella.

Vuonna 2004 Genevessä YK:ssa vieraillessaan hän merkitsi allekirjoituksenaan: ”Kenraali Giap, rauhan kenraali.”

Vietnamilaiset, joilta julkiset mielenilmaukset ovat normaalisti kiellettyjä, ovat Giapin kuoleman yhteydessä voineet tuoda julki syviä tuntojaan. Iäkäs kenraali oli vanhan kaartin viimeinen, joka saattoi yhdistää kansan, ja nyt hänkin on mennyttä.

Tämän selvempää poliittista kannanottoa Vietnamissa ei sallita. Todennäköisesti mahdollisuuksia mielenilmauksiin ei tule pitkiin aikoihin.

Kenraali Giapin kaksipäiväiset hautajaiset alkoivat 12. lokakuuta Hanoissa. Katujen varsilla sadattuhannet ihmiset hyvästelivät tykkilavetilla kuljetettua vainajaa.

Seuraavana päivänä arkku kuljetettiin lentokoneella Keski-Vietnamiin Giapin kotiseudulle Quang Binhin provinssiin, missä hänet haudattiin Vung Chua -nimiselle saarelle.

Kenraali Giap oli itse valinnut hautapaikkansa, josta avautuu näkymä itäiselle merelle.