Presidentti Macron teki sen – neliöstä ympyrän

KOLUMNI: Sittenkin syntyy sirkus, sillä parlamentaarinen demokratia ei ole koskaan toteutunut Ranskassa, kirjoittaa Helena Petäistö.

Profiilikuva
Angela Merkel
Teksti
Helena Petäistö
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ausgezeichnet! Erinomaista! Kappas vain, miten Ranskan uuden ihmelapsen vetovoima on purrut myös planeetan rautarouviin.

Presidentti Emmanuel Macronin ensimmäinen työpäivä ei olisi voinut paremmin alkaa.

Kansainvälisen valuuttarahaston pääjohtaja Christine Lagarde julkisti IMF:n Saksa-muistion, joka kehottaa maata tasapainottamaan talouspolitiikkaansa niin, että koko euroalue hyötyy yhteisvaluutasta alkuperäisten periaatteiden mukaisesti.

Kun Macron saapui samana iltana Berliiniin, ei EU:n perussopimuksiin koskemista tähän saakka tiukasti vastustanut liittokansleri Angela Merkel enää pitänytkään asiaa täydellisenä tabuna.

Liittokanslerin puolueen CDU:n viimeaikaiset voitot antavat Merkelille liikkumatilaa. Kaiken kaikkiaan näyttää kuitenkin siltä, että Berliinissä katsotaan Saksa–Ranska-akselin olevan Macronin kanssa elvytettävissä henkiin.

Julkisesti Merkel on tietysti sanonut pelkkää hyvää Macronista, mutta privaatisti hän on todennut, ettei odota uudesta presidentistä ihan helppoa partneria. Macronilla on suuria ambitioita EU:n uudistamisessa.

 

Mutta Macronin vahva vakuuttamistaito puri siis Merkeliinkin. Tuoreen presidentin toinen eittämätön etu on se, että hän on hurmaava nuori mies.

Ennen Macronia valtiovarainministeri Jyrki Katainen solmi juuri saman ominaisuuden turvin hyvät suhteet kollegaansa Christine Lagardeen ja myöhemmin pääministerinä Angela Merkeliin.

Merkel jopa kehaisi presidentti Nicolas Sarkozylle, että Katainen on hyvä tyyppi.

Samoin Kreikan nuori ja karismaattinen pääministeri Aléxis Tsípras loi luottamukselliset suhteet Merkeliin sekoiluistaan huolimatta.

Nyt täytyy enää toivoa, että Macronin karisma puree laajemminkin, sillä hänellä on kolme korkeaa päämäärää: uudistaa Ranskan talous, uudistaa Ranskan poliittinen järjestelmä ja uudistaa Euroopan unioni.

Jo koululaisena Emmanuel vietti välitunnit opettajien seurassa keskustellen heidän kanssaan tasa-arvoisesti. Myöhemmin hän vetosi vaalikokouksissaan siihen, miten mahdottomaksi kaikki tuomitsivat hän yrityksensä hurmata 24 vuotta vanhempi opettajansa, usean lapsen äiti ja porvarisrouva. Jos hän siihen pystyi, miksei sitten Ranskan kansan taivuttamiseen?

Ranskalaistoimittaja Stephane Bern on todenut, tavanneensa vain kaksi hallitsijaa, joilla on taito saada vastapuoli vakuuttuneeksi siitä, että häntä todella kuunnellaan. He ovat Macron ja kuningatar Elisabet.

Itse olen kokenut saman vaihdettuani vain muutaman lauseen Macronin kanssa. Hän on poikkeuksellinen persoona.

Kovin pala Macronille ovat kuitenkin ranskikset itse.

Älykkyyttä, taitoa, rohkeutta ja intuitiota ei tältä ihmelapselta puutu.

Hallituksen muodostamisessa hän teki neliöstä ympyrän. Peräti 70 prosenttia ranskalaisista hyväksyy hänen valintansa.

Ja maltillisen oikeiston saksaa puhuvan työmyyrän Bruno Le Mairen valinta valtiovarainministeriksi on naapurille tae siitä, että Ranska yrittää saada asiansa järjestykseen.

Kovin pala Macronille ovat kuitenkin ranskikset itse.

Jo nyt äärivasemmisto on lietsonut opiskeljioita kadulle. Ay-liike taas uhkaa pistää hulinaksi heti, jos työlainsäädäntöön kosketaan.

Nyt jännitetään, saako Macron ehdottoman enemmistön kansalliskokoukseen. Mahdotonta se ei ole.

Mutta sittenkin syntyy sirkus, sillä parlamentaarinen demokratia ei ole koskaan toteutunut Ranskassa. Lopulliset päätökset syntyvät rettelöimällä kadulla ja tarvittaessa pysäyttämällä koko maa.

Macron on parasta, mitä Ranskalle on tapahtunut aikoihin. Mutta riittääkö sekään?

 

Kirjoittaja Helena Petäistö on tietokirjailija, joka toimi pitkään Pariisin-kirjeenvaihtajana.