Mental Finland: ”Kristian Smedsin teos on huonoa teatteria”

SK:n toimitus
Ulkomaat 3.10.2009 13:46

Rivouksetkin oli käännetty kolmelle kielelle, kirjoittaa Juhani Lönnroth.

Suomen Kansallisteatterissa sai vastikään ensi-iltansa Kristian Smedsin ohjaama ja tuottama Mental Finland. Tämä kohuteos esitettiin viime keväänä meille Brysselissä asuville. Smedsin ”vision” voi luokitella kuuluvaksi teatteritaiteen ”viemärityyliin”, joka näyttää olevan ns. kulttuuripiirien suosiossa.

Suomessa arvostelut ovat olleet ymmärtäväisen hyväksyvät: Esityksessä on nähty jopa ”sibeliaanisia viritteitä”, ja kesken esityksen poistui kuulemma vähemmän väkeä kuin Brysselissä!

Belgian teatterikritiikkiä kuvailtiin Suomessa ylistäväksi (SK 37/2009), mikä toki hivelee heikohkoa itsetuntoamme. Itse löysin arvosteluista lähinnä hämmennystä, epäuskoa sekä hienovaraisia ohjeita: Heikkohermoiset, jääkää kotiin!

Moni meistä kuitenkin rohkaistui katsomaan tuon esityksen. Meitä kiinnosti, millainen kuva suomalaisesta teatteritaiteesta välittyi keskieurooppalaiselle yleisölle ja poikkesiko Mental Finland saman ohjaajan Tuntemattomasta sotilaasta. Jälkimmäisestä oli jäänyt mieleen lähinnä talvisodan Suomen arvomaailman kyseenalaistaminen, presidenttien ja muiden ikonien alasampuminen ylenpalttisen kiroilun säestyksellä sekä kulutusyhteiskunnan symbolien eli pesukoneiksi naamioituneiden ”ryssien” mukilointi.

Mental Finlandin esityksestä mielikuvaksi jäi, että Euroopan kehityksessä Suomen vähä-älyinen mutta murhanhimoinen kansa on taantunut rähjäiseen tavarakonttiin rasvaisine juttuineen, viinapulloineen, saunoineen ja kouluihin tarkoitettuine pyssyineen. Ylipitkää ja tauotonta kuvaelmaa säestettiin alinomaisin rivouksin. Ne oli tunnollisesti käännetty kolmelle kielelle, jotta katsojat varmasti ymmärtäisivät.

Sitä vastoin jäi arvoitukseksi, miksi esityksessä, jonka piti kuvata Eurooppaa vuonna 2069, iso osa ajasta oltiin puolikielisen suomalaisretkueen mukana Kuoleman Laaksossa Arizonassa listimässä intiaaneja. Vai oliko juuri tuo osio koko näytelmän ydin, koska sen jälkeen ryhdyttiin anelemaan ns. EU-eliitiltä rahaa? Rahasammoksi siis EU kelpaa – teatteriväellekin – vielä vuonna 2069!

Loppuhuipennuksena ripustettiin joulupukki ristille ja heitettiin häntä oluttölkeillä – ehkäpä tuo kohtaus ei ollut mahtunut mukaan Tuntemattoman sotilaan käsikirjoitukseen. Nyt onkin sitten kaikki suomalaisikonit ammuttu alas, joten seuraavaksi pitää keksiä jotain uutta. Mitähän se olisi?

Ehkäpä ei ole tarkoituskaan, että Mental Finland tulisi ottaa vakavasti. Eräissä puheenvuoroissa on tosin herätelty pelkoja, että esitys tahrasi Suomen mainetta Brysselissä. Toisissa korostetaan teatterin yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Molemmat väitteet ovat vahvasti liioiteltuja: Suomi-kuvaa maailmalla uhkaavat paljon vakavammat asiat kuin jokin kohellus näyttämöllä.

Luulenpa, että monipuoliseen teatteritarjontaan tottunut keskieurooppalainen teatteriyleisö yksinkertaisesti vain piti esitystä huonona! Keisarilla ei ollut vaatteita.

Ja mitä tulee teatterin yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen, onhan toki maailmalla jopa yksi presidenttikin saanut surmansa teatterissa! Mutta onko joku kuullut, että insesti, pedofilia, juopottelu tai rotuviha olisivat nyt laskussa Brysselissä tai Helsingissä tai että päättäjät olisivat hädissään muuttamassa lakeja johonkin suuntaan tämän teatteriesityksen ansiosta?

Teksti Juhani Lönnroth

Kirjoittaja on EU:n komission käännösosaston pääjohtaja Brysselissä.

Keskustelu

Voiko esitystä arvostella leimautumatta juntiksi? Sehän on niin hienoa taidetta, ettei sitä juntit tajua ja hyvä niin.