Marokon suurlähettiläs vastaa: Emme valloittaneet Länsi-Saharaa, otimme sen takaisin

Länsi-Sahara
Teksti
SK:n toimitus
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Marokko ei valloittanut Saharaa. Tosiasia on se, että Marokko on vain ottanut sen takaisin, kirjoittaa Marokon Suomen-suurlähettiläs Mina Tounsi.

SK julkaisi kesäkuun alussa jutun, joka kertoi Länsi-Saharan tilanteesta. Siinä haastateltiin vapautusjärjestö Polisarion johtajaa Mohamed Abdelazizia.

Lyhyt historiallinen katsaus auttaa ymmärtämään paremmin tämän monisyisen ongelman, joka on kolonialismin seurausta. Useat miehittäjävaltiot valloittivat Marokon 1800-luvun lopulla: Espanja pohjoisen ja etelän, Ranska maan keskiosan. Tangerin kaupungille annettiin kansainvälinen status. Maan valloitus tapahtui vaiheittain.

Marokon Saharan, joka meitä tässä yhteydessä erityisesti kiinnostaa, Espanja valloitti vuonna 1895. Samana vuonna Marokko solmi Iso-Britannian kanssa sopimuksen, jonka mukaan mikään valta ei voi esittää vaatimuksia alueesta, joka ulottuu Oued Draasta Cap Boujdouriin, koska nämä kuuluvat Marokolle.

Kuten miehitys (Sahara 1895, keskiosa ja pohjoinen 1912), Marokon itsenäistyminenkin tapahtui vaiheittain. Maan keskiosa ja pohjoinen sekä Tanger palautuivat Marokolle vuonna 1956. Marokon vapautusarmeija yritti vapauttaa myös Saharan vuonna 1958, mutta valloittaja esti yrityksen (ns. Ecouvillon-operaatio).

Neuvottelujen tuloksena Espanja luovutti Etelä-Marokossa sijaitsevan Tarfayan alueen vuonna 1958. Vuonna 1969 Marokko ja Espanja allekirjoittivat sopimuksen myös etelässä sijaitsevan Sidi Ifnin palauttamisesta.

Niin ikään neuvottelut johtivat siihen, että vuonna 1975 Marokko sai takaisin Saharan allekirjoittamalla Espanjan kanssa ns. Madridin sopimuksen, jonka määräykset YK:n Yleiskokous on todennut päätöslauselmassaan 3458/8. Saharan kysymys otettiin Marokon kuningaskunnan aloitteesta YK:n dekolonisaatioasioita käsittelevän erityiskomitean asialistalle.

Samoin Marokon aloitteesta kansainvälinen tuomioistuin antoi neuvoa antavan lausuntonsa 13.12.1974. Sen mukaan, toisin kuin artikkelissa väitetään, Länsi-Sahara ei ollut Espanjan valloituksen aikaan ei-kenellekään kuuluva maa (Terra Nullius), vaan sen heimoilla ja Marokon sulttaanilla oli kuuliaisuussiteitä.

Mitä YK:n vuonna 1991 ehdottamaan järjestelyyn tulee, ja jota YK:n pääsihteeri oli pitänyt selvin sanoin vaikeasti sovellettavana, sen epäonnistuminen ei johdu Marokosta vaan äänestäjäkunnan vaikeasta identifioinnista. Sen kriteereillä tuhannet saharalaiset eivät olisi voineet äänestää kohtalostaan.

Myös Polisarion johtaja tietää sen, sillä hänen oma isänsä ja hänen sukulaisensa olisivat jääneet äänestäjäkunnan ulkopuolelle valitessaan Marokon asuinpaikakseen.

Samasta syystä myös ns. Bakerin suunnitelma II epäonnistui. Algeria ja Polisario hylkäsivät kyseisen YK: n pääsihteerin erityisedustajan, James Bakerin ehdotuksen alueen autonomiasta.

Kansainvälisen yhteisön pyynnöstä ja umpikujan avaamiseksi Marokko ehdotti alueelle laajaa autonomiaa, jota YK:n turvallisuusneuvosto piti varteenotettavana ja uskottavana päätöslauselmissaan (1813 (2008), 1871 (2009) ja 1920 (2010)).

Mitä Algerian Tindoufin leireillä asuviin ihmisiin tulee, Algeria ei ole koskaan antanut lupaa YK:n pakolaisjärjestölle (UNHCR) suorittaa siellä väestölaskentaa. Lisäksi YK:n pääsihteeri on pyytänyt huhtikuussa 2010 julkaistussa raportissa (S/2010/175) kansainvälistä yhteisöä kiinnittämään huomiota leirien väestölaskentaan ja yksilöiden identifioimiseen haastattelemalla. Kukaan ei siis tiedä kuinka paljon saharalaisia asuu Algerian Tindoufissa leireillä, joissa heitä pidetään väkisin.

Polisario-vapautusliike perustettiin puolestaan vasta vuonna 1973, aikana jolloin Marokko neuvotteli Espanjan kanssa Saharan alueen palauttamisesta.
Polisario ei siis koskaan taistellut Espanjan valloitusta vastaan, eikä kyseessä siis ole vapautusliike vaan separatistinen järjestö.

Polisario ei edusta valtaosaa saharalaisista, jotka elävät rauhanomaisesti maassaan, Marokossa ja osallistuvat modernin ja hyvinvoivan Marokon kehittämiseen.

Sitä paitsi, Marokon vuoden 2007 eduskuntavaaleissa, joita kansainvälinen yhteisö, EU:n tarkkailijat mukaanluettuna, piti tasapuolisina ja oikeudenmukaisina, suurin äänestysaktiivisuus oli Saharassa.

Teksti Mina Tounsi
Ambassador of the Kingdom of Morocco in Helsinki

Aiheesta lisää
Presidentti Mohamed Abdelaziz: “EU tukee Marokon miehitysvaltaa Länsi-Saharassa” (Suomenkuvalehti.fi 4.6.2010)