Maanjäristys murensi Kiinan nettisensuuria

Jyrki Jantunen
Ulkomaat 5.6.2008 07:06

Jopa 50000 verkkopoliisia valvoo Kiinassa, ettei nettikeskustelu karkaa vaarallisille urille. Maanjäristysten tuhoista käydään kuitenkin kriittistä keskustelua.Kiina

Nettikahvila Pekingissä 18. kesäkuuta 2005.

Teksti
Teppo Tiilikainen

Kiinan viranomaiset yrittävät valvoa ja sensuroida internetiä samalla tavoin kuin muita tiedotusvälineitä. Silti netissä käydään paljon vapaampaa keskustelua kuin lehdistössä, televisiossa tai radiossa.

Viimeviikkoisten maanjäristysten aikana internet osoitti voimansa uutisvälineenä, mutta netissä käydään nyt myös kriittistä keskustelua järistysten tuhoista. Maanjäristyksissä kuoli tuhansia koululaisia ja opiskelijoita, ja monet vanhemmat ihmettelevät, miksi koulut tuhoutuivat mutta vieressä sijaitsevat hallituksen rakennukset säilyivät ehjinä.

He epäilevät, että paikalliset puoluepomot ovat rakennuttaneet koulut halvalla ja pistäneet loput rahat omiin taskuihinsa. Myös hätäavun väitetään monin paikoin päätyneen vääriin käsiin.

Kiinan viranomaiset ovat kehottaneet perinteisiä tiedotusvälineitä – lehdistöä, televisiota ja radiota – välttämään kirjoittelua maanjäristyksen tuhoista ja keskittymään sankarilliseen pelastusoperaatioon. Samaan aikaan viranomaiset järjestivät kuitenkin internetissä reaaliaikaisen keskustelun, jossa käsiteltiin nimenomaan koulurakennusten tuhoutumista.

220 miljoonaa
käyttäjää

Kaupallinen internet otettiin Kiinassa käyttöön 15 vuotta siten. Alun perin tarkoituksena oli luoda maan sisäinen verkko, jonka valvonta olisi ollut vaivatonta. Ulkomaankaupan paineet kuitenkin pakottivat Kiinan johdon hyväksymään kansainväliset yhteydet.

Internetin kehittyessä kommunistipuolue rakennutti erityisen ”Kiinan palomuurin”, jonka avulla estetään pääsy haitalliseksi luokitelluille ulkomaisille sivustoille. Se oli mahdollista, koska valtio omistaa yritystensä kautta internetin runkoverkot.

Nettikeskustelua valvoo Kiinassa eri arvioiden mukaan 30 000-50 000 internet-poliisia. Heillä on tehokkaita ohjelmistoja, jotka etsivät tiettyjä avainsanoja. Lisäksi nettifirmojen työntekijät valvovat palvelimiensa kautta kulkevaa liikennettä.

Urakka on valtava. Kiinassa on jopa 220 miljoonaa netin käyttäjää, eli selvästi enemmän kuin missään muussa maassa. Keskustelua käydään vilkkaasti blogeissa, joita on tutkijoiden mukaan jo yli 20 miljoonaa.

Internetin käyttäjämäärä kasvaa Kiinassa 50 prosentin vuosivauhtia, mutta vain rikkaalla vähemmistöllä on varaa omaan tietokoneeseen. Suurin osa surffailee nettikahviloissa. Uusien internet-kahviloiden perustaminen kiellettiin viime vuonna, mutta niitä avataan silti jatkuvasti joka puolelle Kiinaa.

Tutkimukset osoittavat, että nettisensuuri toimii varsin tehokkaasti. Kiinalaisten palvelimien kautta ei pääse lainkaan esimerkiksi nettitietosanakirja Wikipedian tai kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen, kuten Amnesty Internationalin tai Human Rights Watchin, sivuille. Googlen kiinalaiseen versioon on rakennettu sisäinen suodatin, joka sensuroi arkaluontoisena pidettyä tietoa.

Mutta sensuuri ei ole aukotonta. Ulkomailla toimivat demokratialiikkeen ryhmät pystyvät kiertämään palomuurin. Myös sähköpostin valvonta on hankalaa.

”Nettipoliisi pystyy estämään pääsyn tietyille sivuille, jos tietokone on Kiinassa tai sivut ovat kiinalaisella palvelimella. Mutta sensurointi ei tietenkään ulotu ulkomaille”, sanoo Turun yliopiston tutkija Lauri Paltemaa, joka on selvitellyt kiinalaisten internetin käyttöä.

Paltemaan mukaan nettipoliisi valvoo nettikirjoittelua myös ilmiantojen perusteella. Hän muistuttaa, että suuret amerikkalaiset internet-yhtiöt kuten Yahoo, Microsoft ja Google ovat auttaneet Kiinan viranomaisia. Amerikkalainen Cisco rakensi aikoinaan varhaisen version Kiinan palomuurijärjestelmästä.

Talouslehti Dangdai Shangin toimittajan Shi Taon kohtalo on tunnetuin esimerkki siitä, millaisiin seurauksiin viranomaisten ja internetyhtiöiden yhteistyö voi johtaa.

Shi välitti muutama vuosi siten Yahoon sähköpostiosoitteesta newyorkilaiselle verkkosivulle viestin, joka sisälsi Kiinan hallituksen ohjeita toimittajille. Niissä määrättiin, kuinka Taivaallisen rauhan aukion tapahtumista pitää kirjoittaa demokratialiikkeen murskaamisen 15. vuosipäivänä.

Aihe oli arka, ja viranomaiset päättivät selvittää, kuinka tieto vuosi ulkomaille. Yahoo paljasti lopulta viestin lähettäjän. Shi tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankeuteen.

Paltemaan mukaan sensuuri vaihtelee tilanteen mukaan. Sitä kiristetään yleensä puoluekokousten ja muiden suurten poliittisten tapahtumien alla. Nyt hallitus on luvannut keventää sensuuria elokuussa alkavien Pekingin olympialaisten ajaksi.

”Voi olla, että helpotukset koskevat vain tiettyjä hotelleja”, Paltemaa arvelee.

Perusteluna
vastuu

Suomessa viime viikolla piipahtanut Pekingin yliopiston kansainvälisen politiikan professori Zha Daojiong sanoo, että internet on laajentanut selvästi kiinalaisten sananvapautta. Hänen mukaansa siitä on kehittynyt monessa mielessä maan tärkein tiedotusväline.

Zha korostaa, että sananvapauteen liittyy aina myös vastuu. Tässä mielessä hän ymmärtää viranomaisten kontrollihaluja.

”Internetin kautta levitetään myös huhuja ja suoranaisia valheita. Ne olisi tutkittava tapauskohtaisesti”, hän sanoo.

Zhan mukaan hallitus pyrkii ohjailemaan myös nettikeskustelun ilmapiiriä.

”Viranomaiset reagoivat, kun se tuntuu heidän mielestään poliittisesti viisaalta ratkaisulta, vaikka se ei lopulta olisikaan kovin viisasta”, hän sanoo monimielisesti.

Paltemaan mukaan kommunistipuolue hyödyntää nettikeskusteluja myös omiin tarkoituksiinsa. Se perusti pari vuotta sitten viraston, jonka tehtävänä on raportoida puoluejohdolle blogikeskusteluista.

Kiinan johto on saanut tällä tavoin tietoja esimerkiksi vakavista työtapaturmista, jotka ovat johtuneet laiminlyönneistä. He ovat voineet puuttua ongelmiin ja rajoittaa samalla keskustelua. Paltemaa uskoo, että nettikeskustelu on saattanut vaikuttaa joissakin tapauksissa myös päätöksentekoon.

”Mutta kysymys ei ole silloinkaan demokraattisesta tiedonvälityksestä vaan kontrollista”, hän tähdentää.

Estettyjä
sivustoja

Wikipedia
China Times
Radio Canada
CBC-tv
United Nations News
Voice of America
Radio Free Asia
YouTube
Amnesty International
Human Rights Watch
Reporters Without Borders
Falun Gongin sivustot

SK 23/2008
(ilm. 6.6.2008)

Kuva
Greg Baker / AP / Lehtikuva