Maa kultakuumeen varjossa: Kiistat luonnonvarojen jakamisesta horjuttavat Perua

Ulkomaat 4.2.2013 18:00

Etelä-Amerikan talousihmeestä Perusta ei tullut Latinalaisen Amerikan vasemmistopopulismin uutta onnelaa. Mutta kiistat luonnonvarojen jakamisesta horjuttavat maata ja ovat ajaneet presidentti Ollanta Humalan ahtaalle kansan ja kaivosyhtiöiden väliin.

Yanacochan kultakaivosaluetta Pohjois-Perussa. Kuvat Heli Kumpula.

Tie pöllyää ja tärisee. Raskaat rekat rahtaavat lastejaan Lidia Villanueva Herreran kotitalon editse.

Vruum! Kaivuulaitteistoa kultakaivokselle. Louhittuja kivenjärkäleitä kaivokselta pois.

Ketchuankielinen perhe muutti toiveikkaina kultakaivoksen liepeille Pohjois-Perun vehreään Cajamarcaan toistakymmentä vuotta sitten.

”Ei tälle alueelle ole tullut mitään uutta kehitystä kaivoksen myötä”, Villanueva Herrera sanoo pettyneenä.

”Lehmät antavat maitoa. Marsut kelpaavat neljän kuukauden iässä syötäviksi. Riittää, että käymme kerran kuussa kaupungissa hakemassa muun välttämättömän”, hän kertoo esitellessään häkeissä lihovaa marsupesuetta.

Andien vuorijonon huipuilla valo on kuulas. Aurinko ei korkeuksissa juuri lämmitä.

Kiista kultakaivoksesta ja siitä, kenelle sen tuotot kuuluvat on raastanut seutua vuosia. Yhdysvaltalaisen Newmont-yhtiön ja perulaisen Buenaventuran yhteiskaivos suunnittelee nyt miljardi-investointeja päästäkseen kiinni uusiin kultasuoniin rutiköyhällä alueella.

Asukkaat ovat raivoissaan. Kiistan keskiössä on neljä vuoristojärveä. Ne laajeneva kaivos saastuttaisi. Vesivarat ovat niukat. Suistoalueella elää 40 000 ihmistä, suuri osa viljelyksestä ja karjanhoidosta.

Mielenosoitukset ovat yltyneet verisiksi yhteenotoiksi poliisin ja sotilaiden kanssa. Viime heinäkuussa viisi sai surmansa Celendínissä ilmeisesti sotilaiden luodeista. Presidentti Ollanta Humala on komentanut armeijaa rauhoittamaan seutua ja julistanut mielenosoitusoikeutta rajoittavia hätätiloja.

Conga-nimellä tunnetusta kaivoshankkeesta on paisunut paikallinen Talvivaara-kiista.

Vettä vai kultaa?

Katunäkymää Cajamarcassa. Vuoreen on kirjoitettu ”Ei Congalle”.

Etelä-Amerikkaa koettelee uusi kultakuume. Siitä on tullut kaivosalan investointien mekka. Raakametallien maailmanmarkkinahinnat ovat korkealla. Kiina hamuaa niitä teollisuutensa tarpeisiin. Manner tuottaa viidesosan maailman kullasta, puolet hopeasta ja lähes puolet kuparista.

Korkeat markkinahinnat ovat antaneet hallituksille niin poliittisen kentän oikealla kuin vasemmallakin laidalla tilaisuuden parantaa sosiaalipolitiikkaansa ja kaventaa tuloeroja. Siinä on onnistuttu vaihtelevasti.

Villanueva Herreran pihalta kaivosalueen jylhät vuorenhuiput näyttävät siltä kuin joku olisi haarukoinut ne auki.

”Kaivoksella sanoivat etsivänsä nuoria insinöörejä. He lupasivat myös opettaa nuoria. Ne olivat tyhjiä lupauksia. Kaivos vain tulee ja vie kaiken rikkauden”, puuskahtaa perheen parikymppinen poika. Hän yrittää sinnikkäästi töihin kaivokselle eikä uskalla kertoa nimeään.

Kaivoksen lupaukset uusista vesialtaista ja miljoonarahastosta köyhän alueen auttamiseksi eivät ole tyynnyttäneet protesteja.

”Vettä kyllä, kultaa ei!” pappi Marco Aranan Maa ja vapaus -kansanliike on vaatinut vyöryessään tuhatpäisinä marsseina vuorilta pääkaupunkiin Limaan.

”Congaa ei tule”, huutaa seinäkirjoitus Cajamarcan kaupungissa.

”Haluaisimme muuttaa pois, mutta talolle ei löydy ostajaa. Ei kukaan halua tällaiseen paikkaan muuttaa”, pahoittelee Villanueva Herrera.

Peru on maailman johtavia raakametallien tuottajia. Kaivosalan imussa maasta ovat kiinnostuneet muidenkin alojen investoijat. He ovat tehneet Perusta Etelä-Amerikan uuden taloustiikeri. Talouskasvu on ollut hurjaa. Viime vuonna talouskasvua kertyi arviolta 6,3 prosenttia.

Mutta kaivosalaan liittyvät konfliktit ovat järkyttäneet yhteiskuntarauhaa.

Kaivosriidoille piti löytyä uusia ratkaisuja Humalan noustua presidentiksi kansansuosiolla vuonna 2011. Äänestäjille markkinoitiin kansan vallankumousta, kestävää luonnonvarapolitiikkaa ja että jättiyhtiöille näytettäisiin niiden paikka. Vesi ennen kultaa!

Se sai hänen poliittiset vastustajansa pelkäämään Latinalaisen Amerikan saavan uuden Hugo Chávezin, uhmakkaan vallanhimoisen populistin.

Uhkakuvissa Humala karkotti sijoittajat ja tukahdutti vaurastuttavan talouskasvun.

Hän kokosi lopulta ääniä laajalti. Suuri joukko äänestäjiä halusi estää vastaehdokkaan, entisen hirmuhallitsijan tyttären Keiko Fujimorin nousun valtaan.

Suurin piirtein kaikki olivat väärässä Humalasta. Hänestä kuoriutui sijoittajien lemmikki.

Ei enää taimenia

Näkymä Cajamarcan yli.

Liman valtataistelut ovat kaukaisia Santiago Cueva Herreralle. Hän pakkaa kotonaan kotitekoisia juustoja polkupyörälähettinä viilettäville veljenpojilleen Celendíniin vievän tien varrella Cajamarcassa. Pian pyörät syöksyvät alas kaupunkiin viemään kimpaleita kaupattavaksi.

”Valmistan 10-15 kappaletta kilon juustoa päivässä. Myyn ne kymmenellä solella kappale”, hän kertoo. Siis noin kolme euroa juustolta.

Vaimo Maria Antonia Teran pesee pyykkiä ulkosalla. Auringon polttamat lapset katoavat sisätilojen hämärään leikkimään.

”Ennen joessa oli taimenia, ei enää. Kaivosväen mukaan se johtuu normaalista luonnon kulusta. Minä uskon sen johtuvan saasteista.”

Hän on lopen kyllästynyt.

”Luvattiin, että tulisi töitä, tukia ja terveyspalveluita. Mutta kaikki on valetta. Alakylässä on kaivoksen tuoma lääkäri, mutta hän antaa vain rauhoittavia.”

Arvostelijoiden mielestä Humala on unohtanut Cueva Herreran kaltaiset perheet.

Nukkehallitsija vanhojen valtaeliittien käsissä, toteavat vastustajat.

”Humalan aikomuksena oli jatkaa uusliberaalia kehityksen mallia ja palvella Perun nykyisiä isäntiä, kaivosalaa ja monikansallisia yhtiöitä – luontoa ja Perun kansaa vastaan”, syyttää alkuperäisväestön oikeuksia esillä pitävän Lucha Indígena -lehden päätoimittaja ja entinen vasemmiston presidenttiehdokas Hugo Blanco.

Cajamarcan nykyinen pääministeri Gregorio Santos on saanut tarpeekseen kotiseutunsa syrjimisestä, kaivosten ympäristöselvitysten puutteista ja väärinkäytöksistä.

”On kuin asukkailla ei olisi mitään päätäntävaltaa. Presidentti Humala on pettänyt Perun. Hänen on pyydettävä anteeksi koko kansalta.”

Santos on ilmiriidassa puoluetoverinsa Humalan kanssa ja aikoo asettua itse ehdolle seuraavissa presidentinvaaleissa.

Vastustajat muistavat herkästi niitä kaivosalan alkuaikoja, jolloin espanjalaiset valloittajat orjuuttivat alkuperäisasukkaita louhoksilla.

Cajamarcassa kinasteltiin kullasta jo liki 500 vuotta sitten. Se johti yhteen maailmanpolitiikan huikeimmista petoksista. Espanjalaiset konkistadorit onnistuivat sumuttamaan vangitsemaltaan viimeiseltä inkakeisarilta Atahualpalta lunnaina kulta- ja hopea-aarteita. Keisarille luvattiin vastineena vapautta.

Aarretta koottiin kautta inkaimperiumin. Mutta heti kun espanjalaiset saivat satumaiset varannot haltuunsa, pettivät he lupauksensa ja surmasivat Atahualpan. Tie inkavaltakunnan rippeiden valloittamiseen oli Francisco Pizarrolle auki.

Cajamarcan entisessä siirtomaavaltakaupungissa uusi vaurastuminen näkyy nyt vilkkaina ravintoloina, yökerhoina ja erikoiskahveja tarjoilevina konditorioina. Kaivos työllistää tuhansia.

”Olisin mielelläni myynyt laamojen villaa, mutta laidunmaata ei riittänyt. Tämä on hyvä työ”, sanoo kaivoksen maansiirtokoneparkkia valvova entinen laamankasvattaja Catalina Chukimango, 68, ylhäällä vuorilla.

Parakkitalojen lomassa kaivoksen liepeillä lauantaiaamuna on jalkapallopeli menossa.

”Ei ole totta, että kaikki hyöty menee ulkomaille. 40 prosenttia työvoimasta pitää työllistää paikallisesti”, muistuttaa kaivoksen terveydenhoitajana työskentelevä Roberto Quispe Villanueva. ”Palkat ovat hyvät. Sillä elää hyvin. Voi ostaa talon ja lähettää lapset opiskelemaan”, hän kuvaa kentän laidalla.

Kärjistynyt kaivoskiista on maksanut Humalalle, entiselle upseerille, jo kaksi hallitusta ja romahduttanut hänen kannatuslukunsa. Hallituksesta lähtivät ensin vasemmistolaiset, jalansijaa saivat armeijatoverit. Nyt puikoissa on jo kolmas pääministeri, upseereita pehmeämpää kuvaa välittävä entinen ihmisoikeusasianajaja Juan Jiménez.

Liman politiikan tutkimuksen piireissä ei uskota, että Humala olisi hivuttamassa valtaa kohti sotilaita.

”Humala on tehnyt pesäeroa kansan syviin riveihin”, myöntää hallituksen entinen neuvonantaja ja politiikan tutkija Sinesio López Liman Universidad Católica -yliopistolla. ”Ollantan on palattava ihmisten luokse. Toinen vaihtoehto merkitsisi piittaamattomuutta ja jatkaisisi hallinnon oikeistolaistumista ja autoritääristymistä.”

Siihen Perulla ei ehkä ole varaa.

Liike-elämä kiittelee Humalaa yhteiskuntarauhan palauttamisesta ja talouskasvun turvaamisesta.

Mutta kultakaivosta pyörittävä Newmont epäröi. Se on ilmoittanut lykkäävänsä Congan jättihanketta toistaiseksi, kunnes asukkaat hyväksyvät hankalan naapurin. Useat muut kaivosjätit harkitsevat miljardihankkeita Perussa. Sitä ennen yhtiöt tarkkailevat, kuinka Cajamarcan käy.

Metro, joka yhdistää

Kaivosalan tuotoilla on myös rakennettu yhteiskuntaa.

Se näkyy, kun juna kolisee yhä syvemmälle Liman rutiköyhään pölyiseen laitakaupunkiin. Ikkunoista vilisee pieniä tekstiiliverstaita.

Villa El Salvadorin entinen hökkelikaupunki sai metroyhteyden viime vuonna 26 vuotta kestäneiden rakennustöiden, rahoitusongelmien ja odottelun jälkeen.

”Tänne tulee lisää väkeä ja teollisuutta”, uskoo tyytyväisenä katukauppias Donato Sernaque, 69, jäädessään junasta päätepysäkillä Villa El Salvadorissa.

”Olen kotona puolessa tunnissa kun aikaisemmin työmatkaan meni minibusseilla 2,5 tuntia”, hän sanoo keskikaupungilla aherretun työpäivänsä päätteeksi.

Ainakin Sernaquen osalta hikinen istuminen täyteen ahdetuissa pikkubusseissa ja vaarallinen kaahailu kaoottisessa liikenteessä kaupungin poikki on ohi. Kaupan päälle saa vielä tuntikaupalla aikaa päivittäin.

Villa El Salvador on alun perin siirtolaisten joutomaalle rakentama lähiö. Se on historiansa aikana ollut myös terrorijärjestö Loistavan polun tyyssija. Nyt se on pessyt kasvojaan.

”1980-luvulla täällä ei ollut vettä eikä sähköä. Nyt tämä on jopa lapsiystävällistä. Elämä on vapaata eikä poliisi ole häiritsemässä”, kertoo Sernaque. Hän on Villa El Salvadorin ensimmäisiä asukkaita, siirtotyöläinen pohjoisen Chiclayosta.

Eri kaupunginosien ja suurten tuloerojen halki kulkeva metrojuna on saanut kehuja jopa perulaisten yhdistäjänä. Joka kolmas perhe elää yhä köyhyysrajan alapuolella.

Humalan mieleen olisi viritellä Liman metron kaltaisia hankkeita, mutta hänen entiset liittolaisensa vasemmistossa syyttävät häntä lupaustensa pettämisestä.

Liberaalilla talouspolitiikallaan ja ikääntyneitä ja nuoria auttavilla sosiaalipoliittisilla uudistuksillaan hän muistuttaa hieman Brasilian entistä presidenttiä Luiz Inácio Lula da Silvaa. Kaivosyhtiöiden verotusuudistus tuo valtion kassaan nyt miljardi dollaria lisää vuodessa.

Eurooppaa parempi

Marian Alvarez Calderón, Ainhoa-tytär ja Ivan Icochea.

Vankka kansallismielisyys yhdistää Humalaa naapuruston uusvasemmistolaisiin populistisiin johtajiin Boliviassa, Ecuadorissa, Argentiinassa, Brasiliassa, Uruguayssa ja Venezuelassa. Ulkopolitiikassa Humala on kaukana Karibian kuumaverisestä, Amerikan imperialismia vastaan saarnaavasta ja parhaillaan syöpää vastaan taistelevasta Hugo Chávezista.

Argentiinassa itsevaltaisia otteita käyttävä presidentti Cristina Kirchner ja Boliviassa alkuperäisväestön kiukkua tyynnyttelevä presidentti Evo Morales ovat uhitelleet kansallistamalla energiayhtiöitä.

Sille tielle Humala ei ole lähtenyt. Siitä hän saa kiitosta Liman San Isidron tarkkaan vartioidulla finanssialueella.

”Hallituksen välittämä viesti harkitsevuudesta ja vapaan kilpailun säännöistä on ollut tärkeä monikansallisille yhtiöille, jotka tulevat Peruun sijoittamaan”, kuvaa öljy-yhtiössä kauppa- ja rahoitusoikeuden asianajajana työskentelevä Martín Kosá, joka on itse erikoistunut luonnonvaroihin.

Vauraus tuntuu Liman hulppeassa Mirafloresin kaupunginosassa. 2,5-vuotias Ainhoa-tyttö saa kiljua ja hyppelehtiä rauhassa rautaporttien eristämällä suljetulla sisäpihalla. Naapuriperheiden lastenhoitajat ja isovanhemmat paistattelevat päivää penkeillä.

Ainhoan äiti Marian Alvarez-Calderón, 38, ei olisi uskonut palaavansa takaisin ”vanhaan elämäänsä”, lapsuutensa kaduille.

Alvarez-Calderón rakensi uutta alkua arkkitehtimiehensä Ivan Icochean kanssa muutaman vuoden siirtolaisena Espanjan Barcelonassa.

Unelmat jäivät puolitiehen, kun kalliiden maisteriohjelmien jälkeen Espanjasta ei löytynytkään muuta kuin tuhannen euron kuukausipalkan mileurista-töitä.

Pariskunta palasi neljä vuotta sitten vastahakoisesti takaisin kotimaahan.

”Silloin se tuntui kauhealta, mutta paluu oli ainoa oikea ratkaisu. Espanjassa emme olisi koskaan pystyneet tienaamaan riittävästi maksaaksemme edes opintolainojamme takaisin”, Alvarez-Calderón huokaa.

Hetki oli otollinen omien yritysten perustamiselle. Perussa uusi keskiluokka kasvoi. Perinteistä pisco-viinaakin myytiin design-pakkauksissa.

Icochea pyörittää nyt kiinteistöyhtiötä, joka rakentaa asuntoja vilkkaasti.

Psykologi Alvarez-Calderón pitää omaa yksityisklinikkaa. Perheen viihtyisässä vuokra-asunnossa auttavat lastenhoitaja ja kodinhoitaja.

”Ymmärrän, että olen syntynyt suotuisampaan asemaan, mutta paiskin myös töitä. Perussa on paljon niitä, jotka eivät ole yritteliäitä ja joilla on ennakkoluuloja rikkaita kohtaan”, Alvarez-Calderón huomauttaa.

Tuhansia ulkomaille lähteneitä perulaisia on palannut kotimaahansa etenkin talous- ja velkakriisin horjuttamasta Espanjasta.

Kesäturkkiin parturoitu amerikancockerspanieli Rulfo lipaisee olohuoneen lattialle unohtuneesta espressokahvista. Ainhoa tanssii kaiuttimista soivan ranskalais-argentiinalaisen Gotan Projectin tahtiin.

Humalan populismi ja pelko uudesta caudillosta säikäytti perheen niin pahoin, että he olisivat valinneet mieluummin entisen diktaattorin tyttären Keiko Fujimorin.

”Pelkäsimme, että Peru taantuisi”, Alvarez-Calderón sanoo nyt. ”Kaikki kauppasopimukset ja avautuminen, joka on ollut Perulle niin vaikeaa…”

”Kun olin tyttäreni ikäinen, kaikesta oli pulaa eikä ollut mitään maahan tuotua. Elimme myös terrorismin ajan. En halua mitään sellaista enää”, täydentää Icochea.

Uusi Peru saa Icochealta kiitosta aiempaa tasa-arvoisempana, vaikka alkuperäisväestön halveksuntaa yhä kohtaakin.

Pelko elintason ja yhteiskunnallisten olojen muutoksesta ei Liman vauraan nuoren eliitin kohdalla toteutunut.

”Chávezlaista politiikkaa voi tehdä vain jos valtiolla on hallussaan öljyjätin kaltainen rahasampo”, toteaa Icochea.

Menneisyyden haamut

Ollanta Humalan sotilasurasta liikkuu ristiriitaista tietoa. Hän on entinen sotilaskapinallinen, joka vuonna 2000 uhmasi joukko-osastonsa kanssa armeijan ”likaisessa sodassa” saamia tappokäskyjä, aseistamattomien sissien surmaamista, vastaan. Perua johti tuolloin kovaotteinen Alberto Fujimori.

Humala armahdettiin ja Fujimori istuu tätä nykyä vankilassa pitkää tuomiota ihmisoikeusrikoksista. Hän kuohuttaa maata yrittäessään sukulaisineen pedata itselleen armahdusta terveyssyihin vedoten.

Humalan väitetään myös osallistuneen rikoksiin taistelussa sissejä vastaan 1990-luvulla köyhässä Alto Huallagassa.

Liki 70 000 ihmistä sai surmansa Loistavan polun maolaississien julmissa joukkomurhissa ja Perun armeijan salamurhatessa järjestön epäiltyjä kätyreitä.

Perulainen tuomioistuin on vapauttanut Humalan epäilyistä näytön puutteessa.
Mutta menneisyyden perkaaminen on pahasti kesken.

Ennen presidenttikauttaan Humala arvosteli sitä, että armeijan tekemistä rikoksista on tuomittu vain alempiarvoisia upseereita, ei päättävässä asemassa olleita henkilöitä. Mutta hänen edellinen pääministerinsä ja armeijatoverinsa Óscar Valdés asettui totuuskomission suosituksia vastaan.
”Olemme menossa taaksepäin”, arvostelee Humalan entinen puoluetoveri ja totuuskomission työtä läheltä seurannut Alberto Adrianzén.

Omaiset etsivät yhä konfliktissa kadonneita ja laittomasti teloitettuja perheenjäsenieen. Joukkohautoja kaivetaan auki.

Loistavan polun väitetään tekevän paluuta sen poliittisena siipenä pidetyn Movadef-liikkeen kautta. Sen on pelätty käyttävän hyväksi muun muassa Cajamarcan konfliktin aiheuttamaa tyytymättömyyttä. Liike ei näe Loistavaa polkua terrorijärjestönä ja pitää järjestön perustajaa Abimail Guzmánia poliittisena vankina.

Humalan hallitus vastaa viemällä läpi kiisteltyä lakia, joka tekisi terroritekojen vähättelystä tai puolustelusta rangaistavaa.

Tilaa SK:n uutiskirje

Ajankohtaisimmat ja puhuttelevimmat digisisällöt vastajauhettuna suoraan sähköpostiisi.