Näytös saapuu Helsinkiin

Vladimir Putin tahtoo palauttaa Venäjän suurvallaksi. Donald Trumpia kiinnostavat yhteiskuvat ja katsojaluvut.

Donald Trump
Teksti
Milka Valtanen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Donald Trump tervehti nevadalaisia Las Vegasin lentokentällä 23. kesäkuuta 2018.
Donald Trump tervehti nevadalaisia Las Vegasin lentokentällä 23. kesäkuuta 2018. © Olivier Douliery / AFP / LEHTIKUVA

Kesäkuun lopulla Suomi sai ”jättipotin”. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja Venäjän presidentti Vladimir Putin ilmoittivat tapaavansa ensimmäistä kertaa kahden kesken 16. heinäkuuta. Se tapahtuisi Helsingissä.

Päätös nähtiin Suomessa ”valtavana mahdollisuutena”. Suomesta tulisi hetkeksi maailman keskipiste, maa joka osaa järjestää tärkeitä seminaareja. Ehkä Suomi voisi myös auttaa ”lieventämään jännitteitä”.

Suomi ei tosin osallistu presidenttien välisiin neuvotteluihin. On myös epäselvää, mitä neuvotteluilta on lupa odottaa – varsinkin kun toinen osapuoli on Donald Trump.

 

Yleensä suurten johtajien tapaamiset ovat enimmäkseen symbolisia, sanoo poliittisen historian professori Louis Clerc Turun yliopistosta.

Esiintymisiin kuuluvat kättelyt ja kohteliaat fraasit on tarkoitettu paikalla oleville toimittajille ja johtajien kotiyleisölle. Kova politiikka tehdään taustalla, ennen tapaamista ja sen jälkeen.

Kuten kesäkuun alussa Vantaalla.

Yhdysvaltain asevoimien komentaja, kenraali Joseph Dunford ja Venäjän asevoimien komentaja, armeijakenraali Valeri Gerasimov saapuivat kesäkuussa Suomeen keskustelemaan maiden sotilaallisista suhteista, Syyriasta ja kansainvälisestä turvallisuustilanteesta.

Tapaamispaikka oli valtioneuvoston edustuskartano, Königstedt Vantaan Riipilässä.

Muutamaa viikkoa myöhemmin, 27. kesäkuuta, Trumpin turvallisuusneuvonantaja John Bolton vieraili Moskovassa. Matkan tarkoitukseksi kerrottiin maiden välisen keskusteluyhteyden vahvistaminen ja presidenttien tapaamiseen liittyvien yksityiskohtien kirkastaminen.

Vierailusta tuli tapaamismaraton.

Bolton keskusteli Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin, puolustusministeri Sergei Shoigun, Putinin neuvonantaja Juri Ushakovin ja Putinin itsensä kanssa.

”On valitettavasti sanottava, että Venäjän ja Yhdysvaltain suhteet eivät ole parhaassa kunnossa”, Putin sanoi Boltonille ja täsmensi, että syy oli lähinnä Yhdysvalloissa.

”Mutta vierailusi Moskovassa antaa meille toivoa suhteiden elvyttämisessä.”

”Putin hakee ilman muuta sitä, että Trumpin avulla voitaisiin painostaa EU:ta ja muita lieventämään pakotteita.”

Venäjän ja Yhdysvaltain suhteita hyytävät muun muassa ydinaseet, kyberhyökkäykset Yhdysvaltain presidentinvaaleihin, Krimin miehitys ja Syyrian sota.

”Välit saattavat olla nyt jopa kylmemmät kuin kylmän sodan aikana”, Aleksanteri-instituutin kylmä sota -tutkija Sari Autio-Sarasmo sanoo.

Häntä puhe uudesta kylmästä sodasta kuitenkin häiritsee.

Vuosina 1945–1991 Neuvostoliitto ja Yhdysvallat olivat jatkuvasti kriisin partaalla, mutta maiden johtajat tiesivät pelin säännöt ja noudattivat niitä. Suurvaltojen liikkeet olivat jokseenkin ennustettavia.

Nyt politiikkaan on tullut uutta arvaamattomuutta.

”Kukaan ei tiedä, kuka määrittää säännöt – ikään kuin säännöt olisivat hävinneet politiikan pelistä.”

Arvaamatonta oli esimerkiksi vuonna 2014, kun Venäjä miehitti osan Ukrainasta kansainvälisestä oikeudesta piittaamatta.

Euroopan unioni ja Yhdysvallat asettivat Venäjälle kovia talouspakotteita, joihin Venäjä vastasi omilla vastapakotteillaan.

Eristämispolitiikka on ajanut Venäjän ja lännen neuvottelut umpikujaan.

Putinin pitäisi päästä pakotteista, mutta myönnytykset ovat sisäpoliittisesti mahdottomia – ainakin Ukrainan suhteen.

Venäjällä Krimin liittämistä Venäjään pidetään geopoliittisena voittona, Euroopassa ja Yhdysvalloissa laittomana miehityksenä. Länsimaat kieltäytyvät tunnustamasta aluetta osaksi Venäjää.

Trumpin turvallisuusneuvonantaja Bolton on vahvistanut, että Yhdysvallat pysyy kannassaan, mutta viimeisen sanan sanoo presidentti.

Se on Helsingin-kokouksen suurimpia huolenaiheita.

Vladimir Putin yksityiskoneessaan matkalla Syyriaan joulukuussa 2017.
Vladimir Putin yksityiskoneessaan matkalla Syyriaan joulukuussa 2017. © TASS / MVPHOTOS

 

Samaan aikaan kun Yhdysvaltain ja Venäjän asevoimien ylin johto kokoontui kesäkuussa Helsingissä, maailman suurimpien teollisuusmaiden johtajat tapasivat Kanadassa.

G7-kokouksesta tuli kireä.

Jo ennen kokousta Trump oli aiheuttanut hämmennystä sanomalla, että Venäjä pitäisi päästää takaisin mukaan teollisuusmaiden kokoukseen.

”Se ei ehkä ole poliittisesti korrektia, mutta meillä on maailma johdettavana”, Yhdysvaltain presidentti sanoi.

G8 kutistui seitsemäksi vuonna 2014, kun Venäjä sai lähtöpassit rangaistuksena Krimin miehityksestä.

Trump totesi Kanadassa myös, että Krimin voisi liittää osaksi Venäjää, kun alueella kerran jo muutenkin puhutaan venäjää.

Ulkopolitiikan asiantuntijat ovat olleet erittäin huolissaan siitä, että Trump menisi Helsingin kokouksessa lupaamaan Krimin Venäjälle.

”Ei ole täysin poissuljettua, että näin todella tapahtuu”, Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Jussi Lassila sanoo.

”Jos katsoo Trumpin tähänastista kautta, on mahdotonta sanoa mitään varmaa.”

Trump ei voi yksin julistaa Krimiä osaksi Venäjää.

Venäjää myötäilevät Krim-kommentit aiheuttaisivat kuitenkin suurta hämminkiä ja olisivat äärimmäisen kiusallisia järjestäjämaa Suomelle.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö edustaa paitsi Suomea, myös Euroopan unionia. Kummankin kanta on, että Krim kuuluu Ukrainalle. Niinistön tehtävä on tarvittaessa sanoa se ääneen.

Kreml on ilmoittanut, ettei Putin halua puhua Helsingissä Krimistä. Lassilan mukaan se tarkoittaa suomeksi, ettei Venäjä aio neuvotella Krimin palauttamisesta.

”Mutta asiasta voidaan totta kai keskustella, jos se tarkoittaa alueen tunnustamista osaksi Venäjää.”

 

Venäjän tavoitteena on liennytys ilman myönnytyksiä.

Lassila arvioi, että Venäjä pyrkii normalisoimaan suhteet länteen omilla ehdoillaan.

”Putin hakee ilman muuta sitä, että Trumpin avulla voitaisiin painostaa EU:ta ja muita lieventämään pakotteita. Pakotteista pääseminen on Kremlin päällimmäinen tavoite.”

Venäjä haluaisi päästä takaisin neuvottelupöytiin muiden suurten kanssa.

EU:n ja muun lännen yhtenäisyys pakotteissa on ollut Kremlille vaikea pala. Se luottaa kahdenvälisiin suhteisiin, eikä ole sisäistänyt demokraattisten instituutioiden roolia.

Nyt kuitenkin myös Yhdysvaltoja johtaa mies, joka tekee mieluummin diilejä kuin neuvottelee useita valtioita koskevia sopimuksia.

Mahdollinen diilin paikka on Lähi-idässä, jossa Washingtonilla on uusi pakkomielle: Iran.

Iran tukee Syyrian sisällissodassa presidentti Bašar al-Assadin hallintoa. Yhdysvallat vastustaa al-Assadia, joka on hyökännyt omia kansalaisiaan vastaan kemiallisilla aseilla.

Teheran aseistaa yhdessä Syyrian kanssa šiiajärjestö Hizbollahia, joka vastustaa Yhdysvaltain pitkäaikaista liittolaista, Israelia.

Trump haluaisi vetää Yhdysvaltain joukot Syyriasta, mutta varmistaa samalla ettei Hizbollah pääse Yhdysvaltain nykyisin miehittämälle alueelle. Se ei onnistu ilman Putinia.

Venäjän asema alueella on vahvistunut ja sillä on valmius lähettää Syyriaan lisää joukkoja.

”Yhdysvallat hakee Venäjästä tukea Irania vastaan. Nimenomaan konkreettista tukea, ei vain diplomaattista. Siis asevoimia”, Louis Clerc sanoo.

Putinin taivuttelulla saattaa kuitenkin olla kova hinta.

Venäjä ja Iran ovat liittolaisia.

Al-Assadin pitäminen vallassa on tärkeää Kremlille, jonka tärkein liittolainen Syyria on Lähi-idässä.

Presidentinlinnan ovea siistittiin Putinin ja Trumpin vierailua varten Helsingissä 5. heinäkuuta 2018.
Presidentinlinnan ovea siistittiin Putinin ja Trumpin vierailua varten Helsingissä 5. heinäkuuta 2018. © Jussi Nukari / LEHTIKUVA

Kun kaksi suurta johtajaa tapaa Helsingissä, tiedossa on valtavia katsojalukuja. Donald Trump tietää sen.

Trumpille tapaaminen onkin tärkeä ennen kaikkea sisäpoliittisesti.

”Hän on sanonut äänestäjilleen, että Putin on rehti kaveri, jonka kanssa voi keskustella. Silloin on mentävä keskustelemaan. Tapaaminen on myös äänestäjiä varten”, Clerc sanoo.

Samalla Trump kuitenkin tasoittaa Venäjän tietä takaisin suurvallaksi.

Neuvostoliiton ja sitten Venäjän tavoite on vuodesta 1945 asti ollut Yhdysvaltain vaikutusvallan heikentäminen Euroopassa.

Yhdysvalloille vahva liitto Euroopan kanssa puolestaan takaa parhaan neuvotteluaseman Venäjän suuntaan. Siksi se on toisen maailmansodan jälkeen tukenut Euroopan yhdentymistä.

Yhdysvaltain hallinto vakuuttaa, ettei näkemys ole muuttunut.

Trumpin vihamielisyys Yhdysvaltain liittolaisia kohtaan on kuitenkin muuttunut avoimemmaksi sitä mukaa, kun politiikan veteraanit ovat lähteneet hänen hallinnostaan.

Poissa ovat jo ulkoministeri Rex Tillerson, turvallisuuseuvonantaja H.R. McMaster ja talousneuvonantaja Gary Cohn. Henkilöstöpäällikkö John F. Kelly on matkalla ulos ja puolustusministeri Jim Mattis tuupattu marginaaliin.

Enää mikään ei pidättele presidentin trumppiutta.

”Joskus pahimmat vihollisemme ovat niin sanottuja ystäviämme ja liittolaisiamme”, Trump sanoi kesäkuun lopulla pitämässään tilaisuudessa Pohjois-Dakotassa.

Hänen mukaansa Euroopan unioni perustettiin hyväksikäyttämään Yhdysvaltoja, ja maaliskuussa 2018 hän ehdotti Ranskan presidentti Emmanuel Macronille, että Ranska eroaisi koko unionista.

Trump on moittinut sotilasliitto Natoa yhtä huonoksi kuin Nafta-kauppasopimusta ja väläyttänyt Yhdysvaltain asevoimien vetämistä Saksasta, joka on liittovaltion puolustuksen suurin Euroopan-tukikohta.

Hajaannusta aiheuttavat myös Yhdysvaltain asettamat tuontitullit teräkselle ja alumiinille.

Ulkoministeri Mike Pompeon mukaan presidentti ei yritä lakkauttaa maailmanjärjestystä, vaan hän haluaa ohjelmoida sen uudelleen.

Heinäkuun puolivälissä tämä ohjelmointi tapahtuu Helsingissä.

Tiistaina 3. heinäkuuta Trump ilmoitti, että tapaaminen alkaa ilman avustajia, kahden kesken Putinin kanssa.