Suurin uhka sitten vuoden 1967

Israel käyttää hyväkseen koronaepidemiaa. Se aikoo liittää suuren osan miehittämästään Länsirannasta valtioonsa.

Benjamin Netanjahu
Teksti
Hannu Pesonen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Israel on ripeillä toimillaan onnistunut rajaamaan hyvin koronaviruksen etenemistä. Maassa on kirjattu noin 18 000 sairaustapausta ja vain noin 300 covid-19-taudin aiheuttamaa kuolemaa.

Tauti ei ole puhjennut rajuksi epidemiaksi myöskään Israelin miehittämällä Länsirannalla.

Suurin osa työstä oli tehty jo ennen kuin Israel sai 17. toukokuuta hätätilahallituksen, jonka päätehtävä on keskittyä koronavirusepidemian torjuntaan.

Maata oli yli vuoden luotsannut pääministeri Benjamin Netanjahun johtama riitaisa väliaikaishallitus. Israelissa on käyty reilun vuoden sisällä kolmet parlamenttivaalit. Ne ovat kaikki johtaneet umpikujaan, missä enemmistöhallituksen muodostaminen on ollut mahdotonta.

Hätätilahallitus syntyi, kun oikeistolaista Likud-puoluetta johtava Netanjahu ja hänen poliittinen päävastustajansa, entinen puolustusvoimain komentaja ja keskustalaista sinivalkoista puoluetta johtava Benny Gantz lopulta tekivät vallanjakosopimuksen.

Netanjahu jatkaa hallituksen johdossa. Hän on Israelin pitkäaikaisin pääministeri, joka on ollut virassaan vuodesta 2009 asti ja sitä ennen 1996–1999. Gantz toimii aluksi puolustusministerinä. Hallituskumppanit vaihtavat osia puolentoista vuoden kuluttua.

Pysymällä virassaan Netanjahu onnistui lykkäämään vakavien korruptiosyytteiden oikeuskäsittelyn tulevaisuuteen. Hänelle avautui mahdollisuus edistää suurta suunnitelmaansa, joka voi viedä koko Lähi-idän yhä vaarallisemmille vesille.

Periaatteessa hätätilahallitus ei saa tehdä tai hyväksyä kuin koronaviruksen torjuntaan liittyviä päätöksiä tai lakeja.

Netanjahu runnoi Gantzin kanssa tekemäänsä sopimukseen yhden poikkeuksen: hän saa valmistella Israelille tärkeimpien Länsirannan palestiinalaisalueiden ja Jordanjoen laakson nopeaa liittämistä osaksi juutalaisvaltiota.

 

Länsirantaa Israel on miehittänyt vuodesta 1967. Se valtasi tuolloin alueen ja Jerusalemin itäosat Jordanialta arabimaita vastaan käymässään kuuden päivän sodassa.

Kansainvälinen yhteisö pitää miehitystä laittomana, samoin Israelin Länsirannalle perustamaa yli 250 siirtokuntaa.

Siirtokunnissa asuu yli 400 000 israelilaista noin 2,9 miljoonan palestiinalaisen keskellä. Lisäksi Itä-Jerusalemin palestiinalaisosiin on muuttanut ainakin 215 000 siirtokuntalaista.

Liitoshanke on ollut poliittisesta olemassaolostaan kamppailleen Netanjahun tärkein vaalilupaus. Sillä hän on kalastanut ja saanut tukea siirtokuntalaisilta, vanhoillisilta juutalaisilta ja äärioikeistolaisilta.

Hankkeen vastustajat ovat keskittäneet ääniään Gantzille, joka on ilmaissut vastustavansa liitoksia ennen kuin niistä on neuvoteltu palestiinalaishallinnon kanssa. Siksi jopa Israelin arabipuolueet ovat ohjanneet tukeaan juutalaispoliitikolle.

Gantz taipui silti Netanjahun vaatimukseen. Liitoshanke voi edetä Israelin parlamentin knessetin äänestettäväksi koska tahansa heinäkuun alusta lähtien.

Parlamentin enemmistön uskotaan äänestävän liitoksen puolesta. Kansalaisilta hätätilahallitus ei ole pyytänyt eikä saanut valtuutusta, mutta tuoreen mielipidetutkimuksen mukaan 42 prosenttia ja vastustaa 34 prosenttia israelilaisista.

Gantz ilmoitti 1. kesäkuuta antaneensa armeijalle käskyn alkaa valmistautua liitospäätöstä seuraaviin levottomuuksiin.

Toteutuessaan liitos hautaa mahdollisuudet rauhaan. ”Se on isku vasten palestiinalaisten kasvoja.”

Jos liitosta ryhdytään toteuttamaan, kyseessä on suurin muutos Israelin ja Palestiinan alueella sitten vuoden 1967.

Israelin turvallisuusviranomaiset varoittavat, että toteutuessaan liitos vaarantaa maan ainoat arabivaltioiden kanssa solmimat rauhansopimukset, sopimukset Egyptin ja Jordanian kanssa. Se myös kiihdyttäisi kansainvälisiä kuluttajaboikotteja Israelia vastaan, lisäisi väkivaltaisten levottomuuksien ja kansannousun uhkaa sekä ääri-islamistien kannatusta ja terroritekoja.

Israelilla ei edes ole käytännön tarvetta liitokseen, muistutti entisten korkea-arvoisten turvallisuuspalvelun upseerien Commanders for Israel’s Security -ryhmä 24. toukokuuta. Ryhmä julkaisi koko sivun ilmoituksen maan vanhimmassa sanomalehdessä Haaretzissa.

Liitos vain virallistaisi nykytilanteen. Siirtokuntalaisilla on jo samat kansalaisoikeudet kuin Israelissa asuvilla, ja palestiinalaishallinto vieläpä huolehtii suuresta osasta viranomaistehtävistä, joita Israel haluaa välttää ja joista sen ei nyt tarvitse maksaa, ryhmä luetteli.

Sotilaiden perustelut eivät synny sympatiasta palestiinalaisia kohtaan. Heitä huolestuttaa se, että miehitys vaikeutuu ja sen hinta kohoaa sekä rahassa että ihmisuhreissa mitattuna.

Varmaa on, että Palestiinan ja Israelin rauhanneuvottelut ajautuvat yhä kireämpään solmuun.

Israelilla ja palestiinalaishallinnolla ei tällä hetkellä edes ole yhteistä rauhanhanketta, josta neuvotella. Niistä lupaavin on ollut Israelin pääministerin Jitzhak Rabinin ja Palestiinan vapautusjärjestön PLO:n johtajan Jasser Arafatin solmima Oslon sopimus vuodelta 1993. Se loi perustan itsenäisen Palestiinan perustamiseksi Israelin rinnalle.

Netanjahu onnistui vesittämään sopimuksen vain vuodessa noustuaan ensi kertaa pääministeriksi vuonna 1996, kun äärijuutalainen kiihkoilija oli murhannut Rabinin.

Toteutuessaan liitos hautaa kaikki mahdollisuudet rauhaan, arvioi palestiinalaishallinnon pitkäaikainen rauhanneuvottelija, PLO:n pääsihteeri Saeb Erekat.

”Se on isku vasten palestiinalaisten kasvoja, isku heille, jotka vielä uskovat vuoropuheluun kahden valtion mallista. Liitos vahvistaa ääriliikkeitä, jotka kannattavat Israelin vastaista taistelua”, näkee Israelin merkittävin rauhanhankkeen etenemistä ja siirtokuntia tarkkaileva kansalaisjärjestö Peace Now.

Palestiinalaiset ovat syvästi turhautuneita siihen, että oman valtion perustaminen on liukunut etäisemmäksi haaveeksi kuin 30 vuotta sitten.

Suuri osa ellei enemmistö palestiinalaisista on kääntymässä kannattamaan neuvottelujen sijaan perinteistä ajattelumallia: Israel on laittomasti perustettu rakennelma muualta maailmasta tulleille juutalaisille.

 

Netanjahu tuskin kuuntelee varoituksia. Hän on yhä avoimemmin pyrkinyt murtamaan kahden valtion mallin sen jälkeen, kun Donald Trump aloitti Yhdysvaltain presidenttinä tammikuussa 2017.

Ennen Trumpia Yhdysvallat piti miehitettyjen alueiden liittämistä Israeliin laittomana muun kansainvälisen yhteisön tavoin.

Trump tunnusti ensin Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi joulukuussa 2017. Maaliskuussa 2019 hän vahvisti, että Israelin Syyrialta valtaamat Golanin kukkulat ovat osa Israelia.

”Länsirannan liitokset ovat Israelin oma asia”, ulkoministeri Mike Pompeo totesi äskettäin.

Trumpin mukaan Yhdysvallat voi suostua Netanjahun ajamiin alueliitoksiin, jos niiden pohjana on hänen vävynsä Jared Kushnerin räätälöimä Yhdysvaltain rauhansuunnitelma.

Kun Trump esitteli sen Washingtonissa tammikuussa 2020 yhdessä Netanjahun kanssa, paikalle ei kutsuttu ainuttakaan palestiinalaishallinnon edustajaa.

”Rauhaa vauraudesta” -niminen malli antaa Israelille jopa enemmän kuin se kehtasi pyytää. Trumpin suunnitelma liittäisi Israeliin kaikki siirtokunnat ja yhteensä 30 prosenttia Länsirannasta.

Palestiinalaisille jäisi noin 150 erillisen maakaistaleen tilkkutäkki, jota muodollisesti kutsuttaisiin valtioksi.

Netanjahu haluaa toteuttaa liitokset nyt, sillä toista yhtä otollista tilaisuutta tuskin tarjoutuu. Trumpin voitto marraskuun presidentinvaaleissa on käynyt epävarmemmaksi, ja hänen vastaehdokkaansa Joe Biden on kehottanut Israelia pysäyttämään liitoshankkeen ja neuvottelemaan taas palestiinalaishallinnon kanssa kahden valtion mallista.

Myös yli 130 johtavaa amerikanjuutalaista talous- ja mielipidevaikuttajaa vaati hiljattain, että Israel luopuu hankkeesta.

Kansainvälinen yhteisö ei ole vuosikymmeniin kyennyt estämään Israelia edistämästä aikeitaan.

Useat EU-maat Ranskan johdolla ovat nyt ilmaisseet tukevansa EU:n yhteisten rangaistustoimien ja pakotteiden käyttöönottoa, jos Israel alkaa toteuttaa liitoksia. EU on Israelin tärkein kauppakumppani.

 

Vaihda kuvaa viemällä kursori kartan päälle ja painamalla nuolta.

 

Oslon sopimus luokitteli Israelin miehittämän Länsirannan ”siirtymäkauden ajaksi” A-, B- ja C-alueiksi, jotka piti vähitellen luovuttaa palestiinalaishallinnolle.

Jakomalli on yhä voimassa. Täysin Israelin valvonnassa oleva C-alue kattaa 62 prosenttia Länsirannasta. Siellä sijaitsevat valtaosa siirtokunnista, tärkeimmät maatalousalueet sekä vesi- ja mineraalivarat.

B-alueen koko on 20 prosenttia Länsirannasta. Sitä valvovat Israelin armeija ja palestiinalaishallinnon siviilivirkamiehet yhdessä. Palestiinalaishallinto valvoo yksin vain 18 prosenttia kattavaa A-aluetta.

Netanjahun havittelema Jordanjoen laakso on Länsirannan vehreintä ja tuottavinta aluetta ja kattaa siitä noin 30 prosenttia. Laaksossa asuville 65 000 palestiinalaisille ei ole myönnetty rakennusoikeuksia. Noin 13 000 israelilaissiirtokuntalaisella on siten yksinoikeus lähes koko laaksoon.

Jordaniaan rajoittuva laakso on myös Israelille tärkeä sotilasstrateginen suojavyöhyke.

Jos Israel liittää suuren osan Länsirannasta valtioonsa, se jättää palestiinalaisväestön asumaan vain nimellisesti itsehallinnollisille alueille. Näin Israel välttää myöntämästä miljoonille palestiinalaisille kansalaisoikeuksia, jotka johtaisivat vääjäämättä israelilaisten ylivaltaa vaarantaviin vaalituloksiin.

Israelilaiset ihmisoikeusjärjestöt vertaavat mallia Etelä-Afrikan valkoisen rotuerotteluhallituksen mustille aikanaan perustamiin ”itsenäisiin heimokotimaihin” eli pahamaineisiin bantustaneihin.

”Pääministerin visio merkitsee Israelin loppua demokraattisena valtiona. Se tarkoittaa käytännössä siirtymistä rotuerotteluvaltaan”, sanoo kansalaisjärjestö Peace Now.

Koronaepidemian varjolla Israel on tehostanut ”pehmeitä” painostustoimia.

Koronaepidemian varjolla Israel on tehostanut harjoittamiaan ”pehmeitä” painostustoimia, joilla palestiinalaisten asuminen Länsirannalla on tehty niin vaikeaksi, että he muuttavat pois ja tekevät tilaa uusille siirtokunnille.

Jo ennen epidemiaa palestiinalaisten vapaata liikkumista Länsirannalla ja Jerusalemissa rajoitettiin tietarkastuspisteillä ja Länsirantaa Israelista erottavalla muurilla.

Palestiinalaisten huolena on, että miehityshallinto hyödyntää koronarajoituksia jatkaen liikkumisen estämistä ja elektronista valvontaa.

Israelin armeija kannusti maaliskuussa palestiinalaisia käyttämään koronakriisiä varten luotua puhelinsovellusta. Tarjolla oli kaksi vaihtoehtoa: joko jättää ottamatta sovellus, jolloin liikkuminen vaikeutuisi, tai antaa sille lupa kerätä puhelimen koko sisältö – paikannustiedot, viestit, yhteystiedot, dokumentit, selaushistoria – jota viranomaiset saisivat käyttää ”turvallisuustarkoituksiin”.

Armeija korjasi sovelluksen käyttöehtoja vasta kun ihmisoikeusjärjestö HaMoked reklamoi niistä Israelin korkeimmalle oikeudelle räikeänä tietosuojaloukkauksena.

 

Israelin lippua kantanut mielenosoittaja käveli pääministeri Benjamin Netanjahun kuvan ohi Tel Avivin Rabinin aukiolla 6. kesäkuuta.
Israelin lippua kantanut mielenosoittaja käveli pääministeri Benjamin Netanjahun kuvan ohi Tel Avivin Rabinin aukiolla 6. kesäkuuta. © Jack Guez/afp/lk

Liikkumisrajoitukset ja turvaetäisyydet ovat koskeneet epidemian aikana myös Länsirannan israelilaissiirtokuntalaisia.

Kaikesta huolimatta siirtokuntalaiset ovat kiihdyttäneet hyökkäyksiään palestiinalaisia kohtaan kaikkialla Länsirannalla.

Israelilaisen kansalaisjärjestön B’Tselemin mukaan palestiinalaisia on pahoinpidelty, heidän koteihinsa on hyökätty, autojaan poltettu, oliivipuita ja viljelmiä hävitetty ja karjaa varastettu.

”Valtaosa hyökkäyksistä on tapahtunut israelilaissotilaiden läsnä ollessa. Sotilaat eivät pelkästään ole antaneet siirtokuntalaisten tehdä mitä tahtovat, vaan ovat ryhtyneet toimiin niitä palestiinalaisia vastaan, jotka yrittävät suojella kotejaan ja perheitään. He ovat pidättäneet heitä, heittäneet kyynelkaasukranaatteja ja ampuneet heitä kumiluodeilla”, B’tselem kertoo.

B’tselem on raportoinut ihmisoikeuksien toteutumisesta Israelin miehitysalueilla vuodesta 1989 lähtien.

Siirtokuntalaisille väkivalta aiheuttaa harvoin seuraamuksia. Vain 15 prosenttia palestiinalaisen poliisille tekemistä rikosilmoituksista johtaa esitutkintaan ja alle 2 prosenttia israelilaisen saamaan tuomioon, ihmisoikeusjärjestö Yesh Dinin tutkimus havaitsi.

Koska palestiinalaiset eivät väkivallan pelossa uskalla käydä viljelmillään, monien sadot ja tuotto ovat romahtaneet. Kesannoksi jääneet alueet vallataan uudeksi siirtokunnaksi, jonka Israelin hallinto yleensä laillistaa aikanaan.

Kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n pääsyyttäjä Fatou Bensouda on ilmoittanut käynnistävänsä tutkimukset sotarikoksista Länsirannalla, Itä-Jerusalemissa ja Gazassa.

”ICC:tä itseään on rangaistava, koska se on käynnistänyt täyden rintamahyökkäyksen demokratiaa ja juutalaisten oikeutta asua Israelissa vastaan”, pääministeri Netanjahu on todennut.