Kalevoiden vapauttamisen kummisetä: Sulttaani Qaboos on suurvaltojen ja terroristien luotettu

Miljoonat eurot, jotka Oman maksaa lunnaina panttivangeista, ovat pikkuraha maan saamasta arvovallasta ja asemasta.
Lähi-itä 1.8.2014 16:46

Omanin sulttaani Qaboos (keskellä) Teheranissa Iranissa elokuussa 2009. © Vahid Salemi / AP / LEHTIKUVA

Hän on arabimaailman pitkäaikaisin hallitsija ja ehdoton yksinvaltias. Hän soittaa urkuja ja kuuntelee maailman suurimpiin kuuluvalla huvijahdillaan itse perustamansa 120 muusikon vahvuisen sinfoniaorkesterin esityksiä. Hänellä on samaan aikaan lämpimät välit Yhdysvaltoihin ja Britanniaan, luottamuksellinen suhde Iraniin sekä toimiva neuvotteluyhteys al-Qaidaan.

Hän on Lähi-idän todennäköisesti tehokkain panttivankineuvottelija ja diplomaattisten kiistojen välittäjä, Omanin sulttaani Qaboos Bin Said, 74.

Sulttaani Qaboos oli avainasemassa, kun vuoden 2012 joulukuussa yhdessä itävaltalaisen Dominik Neubauerin kanssa Jemenissä siepatut suomalaiset Atte ja Leila Kaleva vapautettiin toukouussa 2013.

Jemeniläiset sieppaajat myivät vankinsa todennäköisesti Arabian niemimaan al-Qaidalle, kuten alueen panttivankikaappauksien käytännöksi on viime vuosina muodostunut.

Tällä viikolla ilmestyneen New York Timesin reportaasin mukaan Oman maksoi Kalevan pariskunnasta ja Neubauerista vaaditut lunnaat, jotka olivat miljoonien eurojen luokkaa. Panttivangit kiidätettiin heti vapauttamisensa jälkeen Omaniin. Suomen ulkopoliittinen johto on myöntänyt Omanin toimineen aktiivisesti vankien vapauttamiseksi, mutta on jyrkästi kiistänyt maksaneensa lunnaita, ehdottaneensa niiden maksamista tai tienneensä kenenkään muunkaan maksaneen niitä.

 

Oman ei ole puhua pukahtanut sanaakaan. Se ei ole ihme. Kalevoiden panttivankeuden onnellinen loppu muistuttaa useita aiempia tapauksia, joissa sulttaani Qaboos on hiljaisella, sitkeällä ja rahan ryydittämällä diplomatialla onnistunut ratkaisemaan panttivankikriisin ilman verenvuodatusta

Ja kuten hänet maailmanmieheksi ja sotilaaksi koulineet britit muistuttavat William Shakespearea lainaten, niissä neuvotteluissa ”mum’s the word”, eli hys hys on päivän sana.

Ulkoministeri Erkki Tuomiojan vakuuttelut eivät siten tarkoita, etteikö Suomen ulkopoliittisella johdolla olisi voinut olla – tai suorastaan pitänyt olla – koko ajan selvä käsitys siitä, että Oman toimi myös Kalevoiden kaappauksen yhteydessä niin kuin sen tapana aina on.

Mutta koska Oman ei sitä ole koskaan kertonut virallisesti, eikä Suomi kuullut virallisesti, Suomi voi myös rauhassa kiistää tienneensä mitään mistään.

Nämä ovat ”asioita, jotka kaikki tietävät”. Mutta kukaan ei kerro ääneen. Koska siitä ei ole hyötyä kenellekään, ja koska röyhistely vaarantaa seuraavat vapautusyritykset.

 

Panttivankien vapauttaja sulttaani Qaboos on salaperäinen ja ristiriitainen hahmo. Hänen toimissaan yhdistyvät diplomaattiset taidot, aidot humanitaariset periaatteet sekä reaalipolitiikka.

Sulttaanin hallitsijasuku on johtanut Arabian niemimaan kaakkoiskolkassa sijaitsevaa Omania 1700-luvun puolivälistä asti. Vuoristoinen ja aavikkoinen valtio kuuluu alueeseen, jota antiikin roomalaiset kutsuivat rannikkonsa rehevien palmulehtojen ja kukkaislaaksojen takia nimellä Arabia Felix, onnellinen Arabia.

Qaboosin valtaannousun aikoihin se oli kaukana onnelasta. Hänen isänsä johtama Oman oli ahdasmielinen, jyrkän vanhoillinen poliisivaltio, jossa Qaboos itse istui käytännössä kotiarestissa palatsissaan Salalahissa, syntymäkaupungissaan. Sinne hän oli palannut maailmanympärimatkaltaan, jonka teki palveltuaan vuoden ajan brittiarmeijan skotlantilaisen jalkaväkirykmentin yksikössä Saksassa.

Sulttaani-isä oli pannut Qaboosin ensin kouluun Intiaan ja 16-vuotiaasta lähtien sisäoppilaitokseen Britanniaan. Sen jälkeen poika oli suorittanut upseeritutkinnon Sandhurstin kuuluisassa sotilasakatemiassa.

 

Qaboos syrjäytti isänsä verettömässä palatsivallankaappauksessa vuonna 1970. Sen jälkeen hän on määrätietoisesti rakentanut valtiostaan eräänlaista arabimaailman Sveitsiä – puolueetonta kolkkaa, jota kaikki aika ajoin tarvitsevat ja jonka vakautta ja asemaa ei siten kannata pyrkiä horjuttamaan väkivaltaisesti.

Tiukka puoluettomuus sekä kyky ylläpitää toimivia suhteita kansainvälisen politiikan ja diplomatian kaikkiin osapuoliin on ollut tämän Omanin opin avaintekijä ja menestyksen salaisuus. Johdonmukaisesti noudatettuna se on tehnyt sulttaanista ja hänen valtakunnastaan merkittävämmän rauhanvälittäjän kuin Omanin koko ja strateginen painoarvo edellyttäisivät.

Sen ansiosta Qaboos on pystynyt yli 40 vuoden ajan pitämään valtansa ja valtionsa vakaana – sekä vaurastuttamaan molempia – yhdellä maailman räjähdysherkimmistä alueista. Omanin molemmin puolin on kaatunut diktaattoria, hallitusta ja ihmisiä kuin heinää, mutta Oman on selvinnyt lähes kolhuitta.

Vahvat siteet maailmanmahtien kanssa ja luotetun tukijan asema niiden silmissä varmistavat Omanin turvallisuutta. Neuvottelujen ylläpitäminen ja edistäminen vähentää alueellisen kriisin uhkaa.

Qaboos on yli 40 vuoden valtakautensa aikana myös oppinut tuntemaan jokseenkin kaikki Lähi-idän ja arabimaailman merkittävät valtiomiehet. Ja kuullut myös heidän salaisuutensa – sekä heiltä itseltään että omalta tiedustelupalvelultaan, joka toimii yhtä hiljaa, huomaamatta ja syrjäänvetäytyvästi mutta tehokkaasti kuin hän itsekin.

Tiedustelupalvelun tiedot esimerkiksi al-Qaidan ja muiden ääri-islamilaisten aseellisten ja poliittisten järjestöjen toiminnasta ja yhteysverkostoista ovat myös Yhdysvaltain ja länsimaiden tiedustelu- ja turvallisuusviranomaisten arvostamia lähteitä.

Omanin ja Qaboosin välityksellä on käyty useita neuvotteluja, joita Yhdysvaltain olisi arvovaltasyistä ollut vaikea käydä avoimesti arkkivihollisensa Iranin kanssa.

Erinomainen esimerkki on tuore läpimurto Iranin ja länsimaiden pitkään paikallaan polkeneessa ja aseellisen selkkauksen partaalle kärjistyneessä ydinasekiistassa.

Kahden vuoden ajan amerikkalais-, eurooppalais- ja iranilaisneuvottelijat sukkuloivat kukin tahoiltaan Omanin pääkaupunkiin Muscatiin salaisiin tapaamisiin. Sulttaanin suojeluksessa tapahtunut kädenvääntö johti siihen, että Iran ja YK:n turvaneuvoston viisi pysyvää jäsenmaata Saksalla vahvistettuina ovat päässeet käynnistämään viralliset neuvottelut Iranin ydinohjelmasta.

 

Sulttaanin toimintatavat tuntevien mukaan Qaboos toimii kuin Martti Ahtisaari: hän laskee ensin tarkkaan, millaiset mahdollisuudet ongelman ratkomiseen on, ja sitoutuu vasta sitten. Jos molemmat osapuolet ovat halukkaita neuvottelemaan ja valmiita tekemään myönnytyksiä tavoitteen saamiseksi, Qaboos suostuu välittäjäksi.

Tämä pätee panttivankineuvotteluihinkin. Jemenissä heimot ovat vuosikymmenien ajan kaapanneet rutiininomaisesti turisteja ajaakseen omia etujaan.

Parhaimmillaan kaappaukset olivat eräänlaista jälkijättöistä aavikkoromantiikkaa: kaapattuja kohdeltiin ritarillisesti ja vieraanvaraisesti heimon kunniaperiaatteiden mukaisesti. Kaappaukset päättyivät harvoin kuolemaan, eikä niihin sisältynyt väkivaltaa tai kidutusta.

Kun heimot ja rosvojoukot alkoivat myydä vankejaan al-Qaidalle, panttivankien tilanne muuttui huomattavasti vaarallisemmaksi. Mutta kaappaukset muuttuivat nopeasti takaisin kaupanteoksi, kun al-Qaida nosti sieppaukset yhdeksi tärkeimmistä tulonlähteistään sen sijaan, että tavoittelisi niillä näkyviä uskonnollispoliittisia propagandavoittoja.

Tällöin Oman otti aktiivisen osan panttivankien vapauttamisneuvotteluissa. Maksamalla tarvittaessa itse lunnaat Oman auttaa al-Qaidaa ja muita kaappaajia saavuttamaan tavoitteensa ja länsihallituksia selviämään tilanteista kasvojaan menettämättä. Lisäksi se pitää yllä mielikuvaa omasta merkittävästä asemastaan tuloksia saavuttavana välittäjänä.

Miljoonat eurot, jotka Oman maksaa, ovat pikkuraha arvovallasta ja asemasta, jonka se on lunastanut.

 

Lunnaiden maksu on myös tasapainottelua jyrkän linjan ja maltillisempien islamilaisten aatteiden välillä. Uskontojen vuoropuhelu on Qaboosin kiinnostuksen kohde. Hän on lahjoittanut valtion maita kristillisille kirkoille ja hindutemppeleille ja haastamust siten näkyvästi äärimuslimien vanhoilliset opit. Hänen valinnoilleen antaa painoarvoa se, että Oman oli ensimmäisiä maita maailmassa, joihin islam ylsi jo vuonna 630 eli profeetta Muhammedin elinaikana.

Qaboosin pelinvaraa uskonasioissa ja välittäjänä salaisissa neuvotteluissa lisää huomattavasti se, että hän edustaa Ibadi-oppisuuntaa, joka on perinteisesti ollut vallalla Omanissa. Se ei kuulu islamin kahden valtasuuntauksen, sunnalaisuuden tai shialaisuuden, piiriin eikä siis ole sidoksissa niiden väliseen yli vuosituhantiseen katkeran oppiriitaan.

 

Lähes käsittämättömällä tavalla Oman onnistuu siis yhtä aikaa ohjaamaan rahaa al-Qaidan kassaan, tyydyttämään äärivanhoilliset musliminsa sekä esiintymään länsimaiden silmissä maltillisena ja rauhantahtoisena sovittelijana.

Maa on saanut olla al-Qaidalta rauhassa eikä ole myöskään päätynyt Yhdysvaltain terroristi- tai ihmisoikeuslistoille, vaikka onkin äärimmäisen yksinvaltainen ja rajoittaa kansalaisoikeuksia jyrkästi.

Parlamentilla on joitakin lainsäädännöllisiä oikeuksia, mutta Qaboos voi kumota ne koska tahansa. Sulttaanin arvostelu on kielletty, sensuuri ja itsesensuuri vallitsevat. Poliittiset puolueita ei sallita, islamin laki sharia on oikeuskäytännön selkäranka.

Vaikka Qaboos ratkaisee asiat käytännössä yksin, hän on herkkä ottamaan huomioon vallitsevat mielipiteet ja taivuttamaan päätöksiään niiden suuntaisiksi, jos ratkaisut muutoin aiheuttaisivat eripuraa ja tyytymättömyyttä

Tuhannen ja yhden yön satujen kalifien lailla hän myös kiertää valtakuntaansa, jolloin jokaisella kansalaisella on oikeus esittää hänelle suoraan toiveensa tai oikaisupyyntönsä kärsimäänsä vääryyteen.

Qaboosia voikin luonnehtia valistuneeksi itsevaltiaaksi ja hänen valtajärjestelmäänsä sallivan vanhoilliseksi.

Omanissa naisten asema on parempi kuin vanhoillisissa Arabian niemimaan öljyvaltioissa keskimäärin sekä koulutuksen, työllistymisen että johtotehtävissä toimimisen osalta. Parlamentissa, joka käytännössä toimii sulttaanin kumileimasimena, on useita naisia, samoin ministereinä. Sulttaani on kieltänyt kasvojen peittämisen hunnulla valtion virastoissa. Äänioikeuden naiset saivat jo lähes 20 vuotta sitten.

Muihin alueen yksinvaltiaisiin verrattuna Qaboos nauttii huomattavaa kunnioitusta kansalaistensa silmissä. Sekä elintaso että ihmisoikeudet ovat kohentuneet hänen valtakaudellaan.

Vaikka Oman ei ole vauraimpia öljymaita, se on YK:n kehitysohjelman Undp:n mukaan kehittynyt maailman valtioista eniten 40 viime vuoden aikana. Qaboos on ohjannut runsaasti varoja peruspalveluihin, kuten koulutukseen, terveydenhoitoon, teihin ja sähköverkkoihin.

Reilun kahden miljoonan syntyperäisen omanilaisen lukutaitoprosentti on 87, eliniänodote 76 vuotta.

 

Arabikevään 2011 kuohunta ei juuri ulottunut Omaniin, jossa poliisiväkivalta ja vaino mielipiteiden takia on vähäisempää kuin muissa alueen maissa. Harvoissa mielenosoituksissa vaadittin lisää poliittisia oikeuksia, työtä ja palkankorotuksia, mutta yhdessäkään ei sulttaanin syrjäyttämistä.

Mellakkapoliisit hajottivat mielenosoitukset, mutta Qaboos on sittemmin toiminut toiveiden mukaisesti. Internet-arvostelu tosin kitkettiin verkkovalvontaa ja rangaistuksia lisäämällä.

Mitään tästä ei yleenä kuulla Qaboosin omasta suusta. Syrjäänvetäytyvä sulttaani antaa hyvin harvoin haastatteluja. Sitä enemmän hän neuvottelee. Mieluummin kuin palatsissaan Muscatissa, sulttaani viihtyy kuninkaallisella loistojahdillaan Al Saidilla.

Maailman kolmanneksi suurin huvijahti on 155 metriä pitkä. Sen helikopterikentälle laskeutuu tavan takaa neuvoja vaihtavia arvovieraita – ja sen viileässä konserttisalissa sulttaani rentoutuu mieliharrastuksensa parissa, kuunnellen itse perustamansa sinfoniaorkesterin esityksiä, soittaen luuttua tai urkuja tai säveltäen.

Qaboosin vuonna 1986 perustama 120 ammattimuusikon vahvuinen sinfoniaorkesteri on todennäköisesti arabimaailman ainoa kotimaisin voimin toimiva. Sen soittajat on alusta lähtien kerätty ja koulutettu nuorista omanilaisista. Orkesteri matkustaa maailmalle sulttaanin mukana.

Viime viikot sulttaani on kuunnellut mielimusiikkiaan Saksassa, jonne hän heinäkuun puolivälissä lähti yhdistetylle loma- ja terveystarkastusmatkalle. Sulttaanin terveys on avainkysymys Omanin lähitulevaisuuden kannalta, sillä hänellä ei ole perijää. Qaboos meni vuonna 1976 naimisiin serkkunsa Kamilan kanssa, mutta lapseton avioliitto päättyi pikaisesti eroon.