Oman: Naiset äänestivät miehiä – ”Heillä on kyky kehittää yhteisöä ja toimia viestinviejinä”

Demokratia ei kehittynyt länsimaissakaan yhdessä yössä, sanovat omanilaiset.
Lähi-itä 4.11.2015 18:30
Maria Syvälä ja Lauri Dammert

Salma Mubark Al Ghailani, 46, äänesti neuvoa antavan parlamentin vaaleissa Surissa Omanissa 25. lokakuuta 2015. © Maria Syvälä

SUR, OMAN – ”Isä listisi minut, jos antaisin sinun kuvata itseäni!”

Näin naurahtaa 29-vuotias Sahar Abdulla Alsinani. Hän on saapunut naisten äänestyspaikalle Omanin sulttaanikunnan provinssikaupunkiin Suriin. Meneillään ovat neuvoa-antavan parlamentin Majlis al Shuran vaalit.

Lokakuun aurinko paahtaa varjoisatkin kolkat. Äänestyskopeissa on läkähdyttävän kuuma.

Sahar Abdulla Alsinani ei monien muiden tavoin ole peittänyt kasvojaan burkalla. Hän ei halua tulla kuvatuksi, mutta suostuu kertomaan, äänestikö hän jompaakumpaa Surin vaalipiirissä ehdolla olevasta kahdesta naisesta.

”Ei. Äänestin miestä”, kuuluu vastaus ykskantaan.

 

Sahar Abdulla Alsinani luottaa enemmän miesten kykyyn kehittää yhteisöä ja toimia viestinviejinä. Niin luottavat monet muutkin omanilaisnaiset.

Salma Mubark Al Ghailanin, 46, silmät hymyilevät mustan niqabin takaa.

”Äänestäminen on tärkeää kansalleni ja kotiseudulleni. Tarvitsemme sosiaalista kehitystä”, sanoo yhdeksän lapsen äiti.

Hän kertoo äänestävänsä toista kertaa. Sahar Abdulla Alsinani taas on äänestänyt kolmissa eri vaaleissa. Molemmat kokevat äänellään olevan merkitystä.

”On tärkeää saada omalta alueelta edustaja, joka vie eteenpäin viestiä siitä, mitä me tarvitsemme.”

Poliittiset puolueet on kielletty, ja omanilaiset äänestävät asuinalueensa kandidaatteja. Vaalilahjontaa on esiintynyt, ja siihen kaavaillaan entistä kovempia rangaistuksia.

Sahar Abdulla Alsinani on keskustellut perheen miesten kanssa siitä, ketä on hyvä äänestää. Mutta äänestyskopissa ollaan yksin.

”Joku voi muuttaa mielipidettään viime hetkillä ja äänestää toisin. Se on aina mahdollista.”

 

Tahani Salim Al Mamari, 30-vuotias englanninopettaja, on tullut äänestämään kotiseudulleen Suriin. Hän on kietonut huivin hiustensa suojaksi.

”En pysty hengittämään, jos kasvot on peitetty. Insinöörimiehelleni on ok se, että kasvoni näkyvät. Hän on avomielinen.”

Tahani Salim Al Mamarin mielestä Omanissa on tasa-arvoa, vaikka naiset äänestävätkin miehiä, eikä vuoden 2012 kunnallisvaaleissa valittu yhtäkään naisehdokasta.

”Omanissa naiset voivat tehdä miesten kanssa monia asioita: voimme ongelmitta esimerkiksi työskennellä yhdessä. Oman ei ole Saudi-Arabia, kiitos luojalle siitä.”

Oman poikkeaa selvästi muista Persianlahden maista. Laki ei rajoita naisten opiskelua, työskentelyä tai autoilua. Perheoikeudessa on tosin käytössä šaria-laki, joka asettaa miehen oikeudet naisen oikeuden edelle, mutta šarian ruumiillisia rangaistuksia ei käytetä.

Omanin työvoimasta kolmannes on naisia, ja heitä näkee myös korkeissa viroissa professoreina, insinööreinä, suurlähettiläinä ja viranhaltijoina.

Naapurimaista poikkeavaa linjaa on muussakin lainsäädännössä: avioliittoikä on nostettu 18 vuoteen, työnantajat eivät saa takavarikoida vierastyöläisten passeja eikä islamista luopuminen ole rikos. Sosiaalisesti se voi tietysti olla pahempi katastrofi kuin lännessä olisi Jehovan todistajien yhteisöstä lähteminen.

 

Verrattuna Pohjoismaihin yli kolmen miljonaan asukkaan Oman on kuitenkin epädemokraattinen.

Esivalta pitää mielipiteenmuodostuksen tiukasti käsissään siitä huolimatta, että maan laki takaa ilmaisunvapauden. Osia internetistä on blokattu, ja kriittiset äänet on vaiennettu varsinkin tekemällä kriitikkojen elämä ja toimeentulo hankalaksi.

Vuosina 2011–2012 maassa oli lyhytikäinen protestiliike, jossa vaadittiin eritoten parempia palkkoja ja enemmän työpaikkoja. Sulttaani suostui vaatimuksiin, mutta puolisen sataa aktivistia pidätettiin ja tuomittiin sulttaanin solvaamisesta ja yhteiskuntarauhan häirinnästä.

Hiukan myöhemmin sulttaani armahti heidät kaikki. Viranomaiset ovat  silti esittäneet vapautetuille uusia syytteitä ja vaikeuttaneet heidän paluutaan normaaliin arkeen.

Ihmisoikeusjärjestöt arvostelevatkin Omania juuri tästä syystä. Saksalainen Bertelsmann Stiftung ei luokittele Omania vapaiden maiden joukkoon, joskaan se ei maaraportissaan aseta maata myöskään pahimpaan kategoriaan.

Ankarampaa arvostelua tulee amerikkalaiselta Freedom Houselta, joka kuvaa Omanin poliittisia oikeuksia ja oikeuslaitoksen rehtiyttä melko vähäisiksi.

Human Rights Watch puolestaan on asettunut tukemaan omanilaista bloggaajaa Said Jaddadia, joka tuomittiin viime maaliskuussa kolmeksi vuodeksi vankeuteen, koska hän vaati maahan nopeampaa demokratisointitahtia.

Jaddadia on asettunut puolustamaan myös Englannissa toimiva Arab Organization for Human Rights.

Kristittyjen tilannetta seuraava Middle East Concern toisaalta ylistää Omania kirkkojen sekä hindu- ja sikhitemppeleiden sallimista alueellaan.

 

On vaikea arvata, mitä suunnitelmia vain harvoin haastatteluja antavalla, 75-vuotiaalla sulttaanilla on.

Kun Qaboos bin Said kaappasi vallan vanhoilliselta isältään vuonna 1970, hän otti haltuunsa maan ilman tunnustettuja rajoja, ilman passeja, ilman terveydenhoitoa. Teitä oli jokunen kilometri ja kouluja vain kaksi.

Qaboos on järjestelmällisesti rakentanut tästä kurjasta takapajulasta kansakuntaa, ja hän on ohjannut Omanin rajallisia öljyvaroja maan rakenteelliseen kehittämiseen ja koulutukseen.

YK:n Inhimillisen kehityksen indeksissä vuodelta 2010 Oman julistettiin maaksi, joka on tehnyt eniten edistysaskelia 40 viime vuoden aikana.

Qaboos aloitti yhteiskunnallisten instituutioiden rakentamisen maahan 1970-luvun lopulla, ja hän on laajentanut niiden toimintavaltuuksia pikkuhiljaa, viimeksi vuonna 2011.

Onko päämääränä todellinen, lakeja säätävä parlamentti?

Kenties.

Vuonna 2005 Omanin tiedostusministeriön varaministeri, šeikki Abdullah bin Schwain al Hosni vastasi kysymykseen, voisiko hän kuvitella Omania, jossa valta on siirretty parlamentille: ”En.”

Nyt, vuonna 2015 samaan kysymykseen vastasi vaalilautakunnan ylin johtaja, šeikki Khalid bin Rashid al-Manwari.

”Kehityksemme ei pysähdy. Muistakaa, että ei teilläkään demokratia kehittynyt yhdessä yössä. Rakennamme tätä omien perinteidemme ja oman historiamme pohjalle. Jos Luoja suo, voitte tulla takaisin muutaman vuoden päästä. Saatte varmasti nähdä edistystä ja muutoksia tapahtuneen.”

 

Majlis al Shuran vaalit 25. lokakuuta 2015

  • Omanissa ääniuurnille pääsevät 21 vuotta täyttäneet, lukuun ottamatta valtion viroissa, armeijassa ja poliisissa työskenteleviä.
  • Naisten ehdokkuus- ja äänioikeutta on laajennettu vuodesta 1994. Yleinen äänioikeus vuodesta 2003.
  • Voidakseen äänestää on kansalaisen rekisteröidyttävä. Äänestyspaikalla tarkistetaan henkilökortti ja sormenjälki. Elektroninen äänestys oli käytössä toista kertaa.
  • Kahdeksansissa Majlis al Shuran eli neuvoa antavan parlamentin vaaleissa naisäänestäjiä oli noin 125 000, miehiä 173 000. Äänestysprosentti oli 57.
  • Yksi nainen tuli valituksi 85-paikkaiseen neuvostoon. Viranomaisten mukaan vaaleissa toteutuu äänestäjien tahto, eikä valtio halua puuttua siihen sukupuolikiintiöiden avulla.
  • Hallitukseen sulttaani nimittää aina myös naisia. Tällä hetkellä naisilla on korkeakoulutus-, turismi- ja sosiaaliministereiden virat.