Kyynelten valtakunta

Karri Kokko
Ulkomaat 30.8.2007 05:22

Syyskuussa 1997 prinsessansa kuolemaa surevat brittinaiset pohtivat, mitä Diana oikein merkitsi ja minkä kurssin kuningaskunta hänen jälkeensä tulisi ottamaan.john travolta ja prinsessa diana

Kuvassa näyttelijä John Travolta ja prinsessa Diana Valkoisen talon päivällisillä 1985. (CC)

Teksti Katri Himma
(SK 36/1997)

”Me vain itkemme tajuamatta oikein itsekään miksi. Menestys tuntuu murskaavalta. Hän oli meille kuin perheenjäsen – hän tuli meidän olohuoneisiimme joka ilta valoisana ja säteilevänä. Välillä meitä ärsytti hänen toljailunsa, mutta silti me rakastimme häntä”, sanoo Jackie Lasurf, ja pyytelee anteeksi pyyhkiessään kyyneleitä.

Prinsessa Dianan traaginen kuolema auto-onnettomuudessa on jättänyt britit, etenkin naiset, epäuskoiseen suruun. Buckinghamin palatsin edestä kulkee joka päivä tuhansien ihmisten vaitonainen virta jättämässä viimeisiä jäähyväisiä prinsessa Dianalle. Tuhannet kukkakimput, kortit, nallet ja kynttilät kertovat tuskasta. ”Lepää rauhassa – nyt sinua ei voi kukaan piinata” on ajatus, joka toistuu korteissa.

Mykistynyt kansa vasta hapuilee sanoja, joilla ilmaista menetyksen syvyyttä. Samat ajatukset toistuvat lähes kaikkien puhuttelemiemme naisten mielissä: ”En edelleenkään voi uskoa tätä todeksi”, ”Miksi juuri hän”, ”…nyt kun hän vihdoin oli onnellinen”.

Kiistelty ja riepoteltu Diana oli ihmisille läheisempi ja rakkaampi kuin moni uskalsi edes myöntää. Hän oli ainoa kuningasperheen jäsen, joka laskeutui alas ihmisten luokse, puhui heidän kanssaan, kuunteli, lohdutti, halasi.

”Nyt on vain aukko. Ei ole ketään, joka voisi paikata hänen jättämänsä tyhjän tilan”, nieleskelee Jackie Lasurf ja puhkeaa avoimesti itkemään.

”Voi miksi me emme kertoneet hänelle aikaisemmin, kuinka tärkeä hän oli meille. Ehkä hän näkee tämän jostain taivaasta.”

Lasurf on tullut kahden tyttärensä kanssa Buckinghamin palatsiin laskeakseen lasten poimiman kimpun valtaisan kukkameren reunalle. Kotiäiti jonotti yli tunnin tummien pankkimiesten, haalareissaan olevien työläisten ja kirjaviin sareihin tai farkkuihin sonnustautuneiden naisten joukossa. Kaikki yhtä lailla järkyttyneinä, sanattomina ja vakavina.

Kaulakkain itkevä pariskunta istuu palatsin edessä portailla. Nuori mies tummassa puvussa seisoo punainen ruusupuska kädessään  aitaa vasten hartiat itkusta tärähdellen. Mustaan kaapuun verhoutunut musliminainen nojaa nuoreen poikaan, vain kosteat silmät näkyvät hunnun raosta. Aidan edessä päät painuvat rukouksiin, Diana saa mukaansa kaikkien mahdollisten jumalien siunauksen.

Illan tv-keskustelussa intialaismies pohtii Dianan poismenoa.  ”Meille hinduille hän ei ole kuollut. Hän oli niin hyvä ja suuri ihminen, että uskon hänen syntyneen uudelle, ehkäpä jossain Intiassa.”

Ahdistuneiden brittien keskuudessa kuljeksii hämmentyneitä turisteja eri puolilta maailmaa, kuin hieman häpeissään todistaessaan niin intiimiä hetkeä olematta varsinaisesti osallisia.

”Luulen, että vasta lauantaina hautajaisten jälkeen me pystymme käsittämään, että hän on todella kuollut. Minä jotenkin yhä odotan, että joku tuleekin ja sanoo, että ei tämä olekaan totta”, myöntää Lasurf.

Helppo kohde samastua

”Hän teki varmasti paljon virheitä, mutta toisin kuin muut kuninkaalliset, hän ei koskaan yrittänyt peittää niitä. Luulen että siinä piili hänen valtava karismansa etenkin naisten silmissä”, arvelee Carol Smedley, joka tuli neljän lapsensa kanssa jättämään jäähyväiset ikäiselleen Dianalle.

Hänen mukaansa naisten oli helppo samastua Dianaan, joka joutui julkisuudessa käymään läpi henkilökohtaista draamaansa: valtavien odotusten jälkeen kaatunutta onnetonta avioliittoa, uskottomuutta, syömishäiriötä, ristiriitaisia rooleja ja paineita – kaikkea sitä mitä niin moni nainen joutuu kohtamaan elämänsä eri vaiheissa. Diana vain koki kaiken kuin nopeutetussa filmissä.

”Hänen voimansa oli häkellyttävä. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta hän jaksoi ponnistella niiden asioiden eteen, joihin hän uskoi – sairaiden, kodittomien ja köyhien auttamiseen.”

”Luulen, että moni brittinainen on saanut Dianan rohkeudesta valtavasti voimaa toteuttaa niitä asioita omassa elämässä, joihin uskoo”, Smedley arvioi.

Kukkakimpun laskenut kouluopettaja kertoo, että Dianan malli näkyy hänenkin arjessaan.

”Kun Diana kertoi julkisuudessa bulimiastaan, luokseni tuli toistakymmentä nuorta tyttöä, jotka tunnustivat kärsivänsä samasta taudista. Se, että nuori kaunis nainen uskalsi nostaa näin vaikeita asioita esiin, ei vain auttanut meitä auttamaan muita vaan toi myös hänelle enemmän arvostusta kuin mikään kuningashuoneen protokolla voi kuninkaallisille tuoda. ”

Maamiinasopimus Dianan nimiin

Prinsessa Dianan näkyvä rooli maamiinojen kieltävän sopimuksen ajajana nousi esiin ihmisten ajatuksissa.

”Jos me haluamme kunnioittaa Dianan muistoa, voisi sen parhaiten tehdä kieltämällä miinat koko maailmassa”, sanoo Smedley.

Oslossa paraikaa istuva henkilömiinojen täyskieltoon tähtäävä kokous vietti maanantaina hiljaisen hetken Dianan muistoksi, ja miinasopimuksen nimeksi on jo ehditty ehdottaa prinsessan nimeä.

Diana kykeni rakentamaan siltoja ei vain kuninkaallisten ja tavallisten ihmisten välille vaan myös Britannian ja muiden maiden välille – siltoja, joita muut kuninkaalliset,  poliitikoista puhumattakaan, eivät ole kyenneet luomaan.

Dublinista tulleen Joan Murphyn mukaan irlantilaiset  rakastivat prinsessaa.

”Ikävä sanoa, mutta monet meistä eivät pidä Charlesista – hän elää niin kaukana todellisuudesta. Eikä kuningashuone ole Irlannissa erityisen pidetty muutenkaan. Diana toi ensi kertaa ihmiskasvot kuningashuoneelle ja irlantilaiset jumaloivat häntä.”

Hovi ei Murphyn mielestä koskaan tukenut Dianaa. Hänen vain odotettiin hiljaa tyytyvän rooliinsa äitinä, prinsessana ja toisena naisena prinssi Charlesille.

”Diana osoitti sen, miten nainen pystyy murtamaan miesten asettamat jäykät raja-aidat, jos vain luottaa omaan vaistoonsa. Siinä hän oli korvaamaton malli monille.”

Madonluvut kuningashuoneelle

Vaikka menetyksen suru on useimmilla yhä päällimmäinen tunne, syyllisten etsintä ja kuningashuoneen kohtalon pohtiminen on jo alkanut.

Eläkkeellä oleva Joan Coppin on suorasanainen: ”En voi olla syyttämättä Charlesia tästä tragediasta. Jos hän olisi pysynyt Dianalle uskollisena, ei tilanne olisi koskaan päätynyt tähän. Minusta hänen ei enää tämän jälkeen pitäisi ryhtyä kuninkaaksi”, vuodattaa tunteitaan Coppin, joka itse oli naimisissa 52 vuotta ja jäi leskeksi muutama kuukausi sitten.

”Diana oli niin nuori ja kärsi niin paljon. Olisin todella suonut hänelle onnellisen elämän pitemmäksi aikaa.”

Jackie Lasurf toivoo että Dianan aloittama muutos jatkuu.

”Tiedän että syyttely ei tuo ketään takaisin, mutta toivon, että kuningashuone ottaisi opikseen Dianan mallista. Hän halusi avata kuninkaallisten silmät näkemään, miten tavalliset ihmiset elivät. Omalla esimerkillään hän kannusti heitä astumaan edes välillä alas ihmisten keskuuteen. Nyt on muiden kuninkaallisten vuoro näyttää, kykenevätkö he siihen.”

Carol Smedleyn ajatukset kulkevat samoja teitä: ”Diana oli ainoa koko kuninkaallisessa perheessä, joka avoimesti osoitti välittävänsä ihmisistä. En tiedä mitä tapahtuu, jos tämä linkki nyt taas katkeaa. Heidän täytyy todella miettiä, miten he pitävät yllä suhdettaan ihmisiin.”

Se että Diana piti äitiyttä rooleistaan tärkeimpänä, kertoi brittinaisten silmissä harvinaisesta kypsyydestä.

”Moni nainen hänen asemassaan ja paineessa olisi jättänyt lasten kasvatuksen lähinnä henkilökunnalle – kuten kuninkaallisilla on aina ollut tapana. Dianalle hänen lapsensa olivat kaikki kaikessa ja toivon, että hän ehti jo istuttaa tulevaan kuninkaaseen Williamiin oman maailmankatsomuksensa – sen että kaikkia ihmisiä on kohdeltava tasapuolisesti.”

”Äitinä sydämeni on tietenkin Williamin ja Harryn takia syrjällään. Voin vain toivoa, että lapset saavat käydä surunsa avoimesti läpi, ettei heidän tarvitse piilottaa tuskaansa. Se että heidät pakotettiin kirkkoon vielä samana aamuna, kun he olivat kuulleet äitinsä kuolemasta, ei lupaa hyvää”, arvelee Carol Smedley.

”Voisi kuvitella, että kun kuningatar Elisabethin kaikkien kolmen lapsen avioliitot ovat hajalla, niin hovissakin jo  ymmärrettäisiin, että tällainen tunteiden piilottaminen ja fasadien ylläpitäminen ei enää toimi.”

Kuinka käy Charlesin?

Myös brittilehdistössä on alettu pohtia sitä, kuinka monarkian käy. Voisiko Diana vielä kuolleenakin kaataa monarkian?

Lehdissä on kartoitettu myös prinssi Charlesin kohtaloa. Kun Diana-kultti puhkeaa täyteen kukkaansa, Charlesille voi langeta pahan kuninkaan rooli. Kansa voi myös hiljaa paheksuen kääntää hänelle selkänsä, syyttäen ja vaitonaisena vihaten. Kuinka kauan hän kestäisi sitä kuninkaana? Tai entä jos hänen omat poikansa syyttävät häntä äitinsä menetyksestä?

Kuningashuoneen suosio on pudonnut syöksykierteellä alaspäin siitä lähtien kun Dianan ja Charlesin suhde lähti sivuraiteille. Vastikään tehdyssä mielipidetutkimuksessa 55 prosenttia briteistä oli sitä mieltä, ettei Iso-Britannia ainakaan kärsisi, jos se muuttuisi tasavallaksi.

Vähemmän dramaattinen, mutta selvästi pelätty vaihtoehto on, että Charles kuningasperheen tukemana vetäytyy takaisin turvalliseen, tweedpölyn peittämään ja protokollan mukaiseen tylsyyteen etäälle kansasta ja sen tunteista.

Kansan ja kuninkaallisen perheen välillä on alkanut muutos, jota voi olla mahdoton pysäyttää. Kun Windsorin linnan lippu nostettiin protokollan mukaisesti takaisin täyssalkoon jo maanantaina, raivostuneet ihmiset tukkivat linnan puhelinkeskuksen vaatien lippua takaisin puolitankoon. Protokollaa muutettiin, lippu laskettiin. Ehkä vallankumous onkin jo alkanut.

Aiheesta lisää
Walesin prinsessa Diana (Wikipedia)
Princess Diana website
Prinsessa Diana (Ylen Elävä arkisto)

Keskustelu