Kreikan presidentti: Tiukat ehdot Turkin EU-jäsenyydelle

Teppo Tiilikainen
Ulkomaat 10.5.2009 16:00

Presidentti Karolos Papoulias pelkää turkkilaisten kasvavaa nationalismia.

Karolos Papoulias

Presidentti Karolos Papoulias Kalastajatorpalla valtion vierastalossa. Kuva: Kaisa Rautaheimo

Kreikka asettaa tiukat ehdot Turkin EU-jäsenyydelle. Presidentti Karolos Papoulias sanoo, että Turkin pitää lopettaa Pohjois-Kyproksen miehitys, kunnioittaa Kreikan ilmatilaa ja tunnustaa Kyproksen kreikkalaisosa, joka on EU:n jäsen.

Papoulias korostaa, että Kreikka haluaa unioniin ”eurooppalaisen ja demokraattisen Turkin, joka kunnioittaa eurooppalaisen kulttuurin arvoja”. Toistaiseksi hän ei ole kuitenkaan havainnut tällaisesta mitään merkkejä, päin vastoin. Turkin uuden ulkoministerin Ahmet Davutoglun lausunnot heijastelevat hänen mielestään pikemminkin kasvavaa nationalismia, pan-turkkilaisuutta.

”Toinen asia on EU:n kansalaisten suuren joukon mielipiteet, joita myös Euroopan johtajat tuovat esiin. Heidän mukaansa Turkkia ei pitäisi hyväksyä vielä unionin jäseneksi”, Papoulias sanoo.

Papoulias kävi tällä viikolla Suomessa kolmipäiväisellä valtiovierailulla, jonka aikana hän tapasi sekä presidentti Tarja Halosen että pääministeri Matti Vanhasen (kesk).

Pitkän linjan poliitikko

Papoulias, 79, on toiminut presidenttinä runsaat neljä vuotta. Hänellä on takanaan pitkä ura politiikassa – hän kuuluu Kreikan sosialistipuolueen Pasokin perustajiin ja hänet valittiin ensimmäisen kerran parlamenttiin jo yli 30 vuotta sitten.

Papouliaksella on pitkä kokemus myös Kreikan ja Turkin välisistä suhteista. Hän toimi 1980- ja 1990-luvuilla useita vuosia ulkoministerinä ja kävi tuolloin neuvotteluja kaikkiaan 12 turkkilaisen ulkoministerin kanssa.

Papoulias on pettynyt Kyproksen turkkilaisosan huhtikuisiin vaaleihin, jotka päättyivät kansallismielisen yhtenäisyyspuolueen voittoon. Turkkilaisten presidentin Mehmet Ali Talatin sovintopolitiikka kärsi tappion, ja saaren etelä- ja pohjoisosien suhteiden pelätään taas kärjistyvän.

Kyproksen kiistat juontavat juurensa sisällissotaan, jonka jälkeen Turkin joukot miehittivät saaren pohjoisosan 1974. Turkki ei ole tunnustanut kyproksenkreikkalaista hallitusta, joka edustaa EU:ssa koko Kyprosta.

Papouliaksen mukaan Kyproksen kiistojen ratkaisua jarruttaa ennen kaikkea Turkin armeija, joka pitää Pohjois-Kyprosta strategisesti tärkeänä alueena.

”Kyproksen tulevaisuus ei ole kyproksenturkkilaisten käsissä. Ratkaisu syntyy vasta sitten, kun Ankarassa niin päätetään”, hän sanoo.

Nimikiistassa ei ratkaisua

Presidentin mukaan Kreikka toivoo, että koko läntinen Balkan hyväksyttäisiin ennen pitkää EU:n jäseneksi. Alueen maista Kroatia on edennyt jäsenyysneuvotteluissa jo varsin pitkälle.

Albania haki jäsenyyttä viime viikolla, ja Montenegro jätti hakemuksensa joulukuussa. Myös Serbian ja Bosnia-Hertsegovinan uskotaan jättävän omansa lähiaikoina.

Kreikan kannalta hankalin tapaus on Makedonia, joka haaveilee sekä EU:n että Naton jäsenyydestä. Kreikkalaisten mielestä Makedonialla ei ole kuitenkaan oikeutta nykyiseen nimeensä ja muihin muinaisen Makedonian symboleihin, koska Kreikassa on samanniminen maakunta.

Kreikassa Makedoniaa kutsutaan yleisesti pääkaupungin mukaan ”Skopjen tasavallaksi”. Presidentti Papoulias puhuu kuitenkin Fyromista (Former Yugoslav Republic of Macedonia, Jugoslavian entinen tasavalta Makedonia), jonka nimisenä Makedonia on hyväksytty YK:n jäseneksi.

Papouliaksen mukaan nimikiistassa ei ole edistytty sen jälkeen, kun Kreikka torjui Makedonian Nato-jäsenyyden Bukarestin huippukokouksessa runsas vuosi sitten.
”Makedoniassa vallitsee hysteerinen nationalistinen ilmapiiri”, hän väittää.

”He korostavat sitä pystyttämällä Aleksanteri Suuren ja hänen isänsä Filippoksen patsaita joka puolelle ja nimeämällä katuja ja paikkoja heidän mukaansa. Se on historiallinen provokaatio kreikkalaisia vastaan.”

Keskustelu

Teppo Tiilikainen kirjoittaa (SK/19), että ”Kyproksen kiistat juontavat juurensa sisällissotaan, jonka jälkeen Turkin joukot miehittivät saaren pohjoisosan 1974”.
Monet muistavat vielä, kuinka suomalaiset osallistuivat YK-joukkoihin Kyproksessa. Ne tulivat saarelle vuonna 1964, siis kymmenen vuotta ennen Tiilikaisen mainitsemia tapahtumia, eivätkä ihan huvikseen. Väestönosien välillä puhkesi nimittäin edellisen vuoden lopulla väkivaltaisuuksia, kun kyproksenkreikkalaiset kumosivat Zürichin ja Pariisin sopimukset yhteishallinnosta ja ajoivat turkkilaiset pieniin enklaaveihin. YK-joukot tulivat siis suojelemaan turkkilaista väestönosaa.
Kreikan sotilasjuntta halusi nopeuttaa saaren yhdistymistä Kreikkaan ja järjesti vallankaappauksen vuonna 1974. Itsensä presidentiksi julistanut Nikos Sampson julisti Kyproksen liiton Kreikan kanssa. Turkki ei tätä hyväksynyt, vaan lähetti joukkojaan saarelle. Tämän seurauksena väestöryhmät muuttivat erilleen, ja saari jakautui kreikkalaiseen ja turkkilaiseen alueeseen.
Artikkelissa olisi voinut myös mainita, että YK:n pääsihteeri Kofi Annanin johdolla laadittiin ehdotus saaren järjestämisestä liittovaltioksi. Se alistettiin kansanäänestykseen vuonna 2004. Turkkilaiset hyväksyivät sen, kreikkalaiset eivät, ja niinpä kiista jatkuu edelleen.
Se, että haastattelee kiistan toista osapuolta, ei tarkoita, että pitäisi kirjoittaa historiaa uusiksi haastateltavan näkemyksen mukaisesti.