Kotiinpaluu

Karri Kokko
Ulkomaat 26.10.2007 11:49

Yli sata kiduttavaa tuntia neljän terroristin armoilla oli takana, kun Lufthansan Boeing 707 kaartoi hitaasti lentokonehalli 3:n taakse Frankfurtin lentokentällä tiistaina lokakuun 17. päivänä klo 13.55 paikallista aikaa.

Teksti Kari Kyheröinen
(SK 43/1977)

Kolmatta sataa lehtimiestä, tv- ja radiokommentaattoria, useita satoja muita vastaanottajia todisti silmänräpäystä, jolloin koneen etuovia aukaistiin ja matkustajat alkoivat varovasti astella laskuportaita alas.

Kun ensimmäisten joukossa tullut parroittunut lentäjä Jürgen Vietor koppasi syliinsä lakananvalkoisen, jalkaan haavoittuneen lentoemännän, puhkesivat vastaanottajat pitkiin, hartaisiin aplodeihin.

Hetkeä myöhemmin nousi monella pala kurkkuun: itkevä lentoemäntä talutti viisivuotiasta poikaa ulos koneesta. Heitä seurasivat muut, monet paljain jaloin, huopa harteilla, väsyneinä, kalpeina tai vielä Mallorcan aurinkoloman jälkeinen päivetys kasvoilla.

Tervetuloheilutuksia ja taputuksia, kyyneleet ja hymy, vuorottelivat niin tulijoiden kuin vastaanottajien kasvoilla.

Matkustajat vietiin busseilla läheiseen kanttiiniin tapaamaan omaisiaan ja vaihtamaan vaatteita. Suomalaisen Oiva Ojalaisen otti tässä vaiheessa huostaansa konsuli Veli Helenius.

Sen jälkeen ne jotka halusivat tai jaksoivat ottivat osaa lyhyeen tervetulojuhlaan, jossa puhuivat lentoyhtiö Lufthansan, liittovaltion ja paikallisen osavaltion edustajat.

Kaikki kuuntelivat seisaal­leen nousten kansallislaulun »Deutschland, Deutschland über alles».

Terroristien surmaaman lentokapteeni Jürgen Schumannin, 37, lesken tummien aurinkolasien alta valuivat poskille kyyneleet.

Vain paria päivää aikaisemmin hän oli vakuuttanut, ettei hänen miehensä ryhtyisi mihinkään uhkarohkeisiin sankaritekoihin.

Ennen nousua Adenista Mogadishuun Schumann oli kuitenkin noussut kapinaan terroristeja vastaan ja maksanut sen hengellään.

Kaikkiaan seitsemän henkilöä oli saanut surmansa tässä murhenäytelmässä, kolme lentokoneessa ollutta terroristia, Schumann ja kolme Stammheimin vankilan Baader-Meinhof-vankia.

Kaikki ymmärsivät, ettei Frankfurtin lyhyt juhla ollut mikään voitonjuhla.

Jo seuraavana päivänä löydetty Hanns-Martin Schleyerin raa’asti surmattu ruumis vahvisti, että kosto tulisi jatkumaan, ja kiihko.

Kansainvälisessä terrorismissa oli näytelty vain yksi väliepisodi.

Sen ymmärrettiin ja toivottiin vahvistavan kansainvälistä yhteistoimintaa terrorismia vastaan.

Mutta sen ymmärrettiin myös merkitsevän samaisen taistelun jatkumista.