Kosovon lesket: ”Miten voisimme antaa anteeksi?”

Karri Kokko
Ulkomaat 3.11.2007 09:56

Albaanilesket eivät unohda joukkomurhaa. Serbinuoret pelkäävät etnistä vainoa. Viha ja pelko pitävät yhä otteessaan Kosovoa, jonka tulevaisuus ratkeaa joulukuussa.kosovo

Lumturie Asllani (kesk.) jäi leskeksi maaliskuussa 1999. Nusret (vas.) syntyi viisi kuukautta isän kuoleman jälkeen.

Teksti Katri Merikallio, Kosovo
Kuva Petri Kaipiainen
(SK 44/2007)

Vanha nainen istuu sohvalla ja katsoo harmaan huivinsa alta suoraan silmiin.

”He eivät saa ikinä tulla tänne takaisin. Eivät ikinä.”

”He” ovat serbejä ja nainen on Hatixhe Asllani, Kosovon albaani. Asllanin kotikylä on Kosovon eteläisessä reunassa. Kylän nimi on Krusha e Vogël eli pikku-Krusha. Paremmin se tunnetaan leskien kylänä.

26. maaliskuuta vuonna 1999 kylä heräsi varhain aamuyöllä tykistön ääniin. Albaanit pakenivat pimeyden turvin vuorille, serbit jäivät koteihinsa. Muutaman tunnin kuluttua Asllanin serbinaapuri johdatti Serbian sotilaat kyläläisten piilopaikkaan.

Naiset ja lapset häädettiin ulos kylästä ja pakotettiin jalan kohti Albanian rajaa.
Kylän miehet ja 13 vuotta täyttäneet pojat, 118 ihmistä kaikkiaan, työnnettiin kolmeen suureen huoneeseen. Sotilaat ja paikalliset serbit vetivät huput päänsä yli, löivät ikkunat sisään ja alkoivat tulittaa silmittömästi ikkunoista sisään. Kun miehet ja pojat olivat laossa, ruumiiden päälle heitettiin bensaa. Kasat sytytettiin palamaan.

Tunnissa kaikki oli ohi.

Savun turvin kuusi tulituksesta hengissä selvinnyttä miestä pääsi pakenemaan. Heistä kukaan ei ollut Hatixhe Asllanin perheestä.

”He tappoivat minun mieheni ja minun kolme poikaani. He tuhosivat minun koko elämäni”, Hatixhe Asllan sanoo hiljaa.

Mummon ympärillä pyörivät lapset kiiruhtavat hakemaan kuvia kuolleista isistään ja sedistään. Nexha oli tuolloin 31-vuotias, kahden pienen pojan isä. Vuotta nuoremman Nusretin vaimo odotti perheen toista lasta, esikoinen oli vuoden vanha. Asllanin pojista nuorin, Perparim, 29, oli juuri viettänyt häitään.

Perheen pää, Muharrem Asllani oli vastikään täyttänyt 51 vuotta.

”Jos heistä joku olisi tehnyt pahaa yhdellekään serbille, en syyttäisi ketään. Mutta me olimme eläneet tässä kylässä sovussa vuosikymmenet.”

”Kun näin serbinaapureitteni puhdistavan aseitaan parvekkeella edellisenä päivänä, en olisi ikinä voinut kuvitella, mitä tapahtuisi”, Hatixhe Asllani kertoo ja viittoo ikkunasta näkyvän naapuritalon suuntaan.

Kyläläiset kertovat, että samana mustana päivänä Serbia hyökkäsi kymmeneen alueen kylään. Naapurikylässä teloitettiin 80, seuraavassa 67 ja läheisessä Krushan kaupungissa 200 albaania, myös naisia ja lapsia.

Serbia halusi viestittää, mitä mieltä se oli kaksi päivää aiemmin alkaneista Naton pommituksista.

Muutamassa kylässä ystävällismieliset serbit estivät verilöylyn piilottamalla albaaninaapurinsa. Pikku-Krushassa heitä ei ollut.

Katso lisää Petri Kaipiaisen kuvia Kosovosta.